Kyllästyvätkö lapset lemmikkieläimiin.

Riippuu minkä ikäisiä lapsia. Lyhytikäisen lemmikin voi ostaa. Meillä tyttö sai 10-vuotiaana hamsteri ja huolehti siitä itse poismenoon saakka. Elävät . 3-vuotta.

Minkä ikäisiä lapsia ja mikä lemmikki?

Kyllä kyllästyy ja se olet sinä, joka sitä ötökkää joutuu hoitamaan.

Joku pieni lemmikki hyvä. Ei koiraa. Kissa ehkä jos voi pitää sen sit 20-vuotta.

Ostat vain silloin, jos itse kykenet sitä hoitamaan. Lasten vastuulle ei voi jättää mitään lemmikkiä. Minä itse toivoin kovasti koiraa ala-asteikäisenä, kuin myös isäni. Äiti sitten sai tutulta koiran meille hoitoon. Testasi minua ja isää, että kuinka kauan jaksetaan sitä koiraa hoitaa. Alkuhuuman jälkeen vähän alkoi tyssäämään, mutta kyllä me hoidettiin koira aina kunnolla. Tämän perusteella äiti sitten näytti vihreää valoa ja sain ensimmäisen oman koiran 10-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Silti sitä hoiti myös isäni ja äitini, ei jäänyt vain minun vastuulleni. Lemmikki on koko perheen vastuu, se on syytä muistaa.

Sehän on ihan sama jaksavatko hoitaa sen. Aikuinen on aina vastuussa lemmikistä ja sen hoidosta, vaikka lemmikki olisi nimellisesti lapsen.

Esimerkiksi kissaan kyllästyy kuka tahansa tervejärkinen ihminen 25-30 vuodessa, mikä on kotikissan normaali elinikä. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia ja mikä lemmikki?

Puhuvat papukaijasta tai koirista. Varmaan mikä tahansa käy.

-Ap

Älä ota sellaista lemmikkiä jota et ole itse kiinnostunut hoitamaan.

Ihan normaalin oloiset ja tunnolliset lapset saattavat laiminlyödä lemmikkinsä. Esimerkiksi lapsuudessa kaverini siskolla oli marsuja huoneessaan. Marsu olikin ollut paksuna, synnyttänyt ja  kuollut siihen. Virui sitten useamman päivän kuolleiden poikasten kanssa häkissä kunnes kaverin äiti huomasi. Tuo kaverin sisko oli sitä "ikäistään kypsempää kympin oppilas"-tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia ja mikä lemmikki?

Puhuvat papukaijasta tai koirista. Varmaan mikä tahansa käy.

-Ap

Älä ainakaan papukaijaa ota.

Minkä ikäiset lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia ja mikä lemmikki?

Puhuvat papukaijasta tai koirista. Varmaan mikä tahansa käy.

-Ap

Koiran kohdalla voitte testata jaksamista käymällä joka päivä kuukauden ajan niin monta kertaa saman pituisella lenkillä, samaan aikaan, kuin koiran kanssa tulisitte käymään. Ihan joka päivä, satoi tai paistoi.

Myös kouluttamista ja johdonmukaisuutta kannattaa opiskella etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia ja mikä lemmikki?

Puhuvat papukaijasta tai koirista. Varmaan mikä tahansa käy.

-Ap

Itsehän sinä tunnet lapsesti, mutta koira on niin pitkäikäinen eläin että siinä riittää työsarkaa (iloakin toki paljon, jos koiraihminen on). Ehkä joku ei-niin-pitkäikäinen lemmikki? Hamsteri? Marsu? Jyrsijöitä yhtään vähättelemättä, itsellänikin oli marsu lapsena, koira tuli sitten myöhemmin.

Tiedän ainakin kaksi tapausta jossa gerbiilit on jätetty nääntymään kun lapsia ei enää kiinnostanut ja vanhemmat elivät siinä uskossa että lapset hoitaa. Toinen myös rääkkäsi gerbiiliään, kun ei oikein ymmärtänyt että kyseessä on elävä olento eikä pikkulelu.

Kanit ja marsut ovat myös erittäin seurallisia ja menee rääkkäykseksi sekin jos niiden kanssa ei vietetä aikaa.

Eikä lapsi ole ikinä vastuussa eläimestä. Sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia ja mikä lemmikki?

Puhuvat papukaijasta tai koirista. Varmaan mikä tahansa käy.

-Ap

Miettikääpä ensin ihan rauhassa mikä se eläin oikeasti olisi. Papukaija elää helposti 80-vuotiaaksi.

Papukaijat ja muut pitkäikäisemmät kannattaa ottaa vasta täysi-ikäisenä, jolloin on selvää että sen oikeasti haluaa. Muuten tuossa voi käydä niin, että lapsi ei enää halua sitä kotoaan muuttaessa ja tuskin edes voisi ottaa äänekästä eläintä kerrostaloyksiöön, joka todennäköisesti on ensimmäinen oma koti. Sitten vanhemmat joutuvat itse pitämään kaijan, etsimään uuden kodin tai viemään piikille.

Tietenkin elämässä tapahtuu yllättäviä muutoksia ja ei kukaan voi luvata ainakaan 80 vuotta elävälle elukalle loppuelämän kotia, mutta kyllä noin pitkäikäisen kohdalla pitäisi varautua siihen, että sitä voi pitää vähintään 20 vuotta. Pitkäikäisten eläinten uudelleen sijoitus, lopetus tai muut vaihtoehdot pitäisi ilmaista jo testamentissa.

Riippuu ihan lapsesta. Jos aina saa kaiken periksi ihan mankumisella ja sillä lupaamisella:" Kyllä mä sen hoidan", noin kahden päivän harkita-ajalla niin ihan varmasti kyllästyvät. Jos taas ensin mietitään ja tutustutaan kunnolla kyseiseen eläinlajiin ja sen vaatimuksiin ja tapoihin, elinikään ym. niin sitten voi hyvinkin kiinnostus ja into riittää. 

Meillä tyttö sai ponin 11-vuotiaana neljän vuoden aktiivisen ratsastus- ja hoitokokemuksen kerättyään. Oppi jo ennen oman eläimen hankintaa sen, että se todellakin sitoo ja on aina huollettava (vaikka asuukin naapuritallilla puolihoidossa niin joka päivä sinne on lähdettävä tietyt hommat tekemään). Kiitos tallinomistajan, joka opetti vastuun. Nyt tyttö on jo useamman vuoden haaveillut koirasta, sen jonain päivänä vielä saakin. Tässä ponihommassakin olen ollut taustatukena ja koiran kanssa tulen auttamaan, mutta hevoshommasta olen jo sen oppinut, että tyttöön voi luottaa ja hän oikeasti ymmärtää, mihin on ryhtynyt.

Riippuu lapsesta ja lemmikistä. Me otettiin lapinkoira lasten pyynnöstä 8 vuotta sitten. Lapset oli 8 ja 10. 8-vuotias kyllästyi pian ja hoito jäi rapsutteluun. Se silloin 10-vuotias on nämä 8 vuotta tunnollisesti lenkittänyt joka päivä vähintään kerran koulun jälkeen, koira kirjaimellisesti nukkuu tytön kainalossa, tyttö hoitaa turkin ja hampaat, käyttää näyttelyissä, jättää pitkien koulupäivien jälkeen omia menoja pois ja menee kotiin koiran luo, on mukana lääkäreissä ja koira on sille rakkain asia maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan lapsesta. Jos aina saa kaiken periksi ihan mankumisella ja sillä lupaamisella:" Kyllä mä sen hoidan", noin kahden päivän harkita-ajalla niin ihan varmasti kyllästyvät. Jos taas ensin mietitään ja tutustutaan kunnolla kyseiseen eläinlajiin ja sen vaatimuksiin ja tapoihin, elinikään ym. niin sitten voi hyvinkin kiinnostus ja into riittää. 

Meillä tyttö sai ponin 11-vuotiaana neljän vuoden aktiivisen ratsastus- ja hoitokokemuksen kerättyään. Oppi jo ennen oman eläimen hankintaa sen, että se todellakin sitoo ja on aina huollettava (vaikka asuukin naapuritallilla puolihoidossa niin joka päivä sinne on lähdettävä tietyt hommat tekemään). Kiitos tallinomistajan, joka opetti vastuun. Nyt tyttö on jo useamman vuoden haaveillut koirasta, sen jonain päivänä vielä saakin. Tässä ponihommassakin olen ollut taustatukena ja koiran kanssa tulen auttamaan, mutta hevoshommasta olen jo sen oppinut, että tyttöön voi luottaa ja hän oikeasti ymmärtää, mihin on ryhtynyt.

Ponissakin on paljon mietittävää, vaikka hoito periaatteessa onnistuisi. Mitä tapahtuu jos/kun poni jää liian pieneksi, lopetetaanko se, myydäänkö vai jääkö se kalliiksi pihankoristeeksi? Kiinnostaako lasta tallielämä enää teini-iässä? Jos poni on vielä hengissä lapsen muuttaessa omilleen, kuka ponin kustannukset maksaa? Entä jos lapsi muuttaa muualle opiskelemaan ?

Tilapäishoitoonhan voi ottaa aluksi lemmikin vaikka jolta tutulta tai en tiedä saako eläinhoitolasta. Äkkiä sen näkee, riittääkö inspiraatio.

Kun otettiin lemmikki 10-vuotiaalle, niin ei hän sitä opiskeluasuntoon voinut ottaa ja minullehan se jäi, itsekin olisi mukava joskus olla vaikka öitä poissa kotoa, mutta ei oikein voi. Tykkään siitä kyllä, mutta aika sitovaahan se on ja elää vielä varmaan 5 vuotta.

Eli en ottaisi lapselle vaan nimenomaan itselle, jos haluaisin.