Kuvaile jokin väkivaltatilanne jossa olet ollut jotenkin osallisena

Harmittaa kun ei ole tullut kohdalle, että olisi päässyt mukaan mätkimään. Saisi purettua paineita ja leikkiä sankaria.😊.

Tappaja repi irti raajoja ja mä viimeistelin murhan. Kissa saalisti lukkia ja mä listin raajarikon.

Saavuin ystävän luota 17-vuotiaana kotiin jotain 22-23 maissa perjantai-iltana. Äitini oli humalassa ja nousuraivossa. Huomasin jo eteisessä, kun kuulin maukuvan äänen "jaaha missäs sitä ollaan oltu huor**massa. En vastaa mitään. Riisun kenkiä ja ensimmäinen tönäisy tulee. Lyön pään seinään. En puhu mitään. Riisun takin ja äiti ottaa naulakosta hengarin, jolla lyö muutaman kerran. Menen huoneeseeni. Äiti seuraa perässä ja huutaa suu vaahdossa ja alkaa töniä. Hokee samalla, käytkö oman äitis kimppuun häh, saata*a, häh. Seison sängyn vierellä ja äiti ottaa vauhtia, tönäisee niin että lennän selälleni sängylle. Käteni huitaisee samalla yöpöydältä lampun lattialle ja sängyn pohjan laveri menee poikki. Lyön pääni jälleen tällä kertaa sängyn laitaan.

Itken ja kuuntelen huutoa, kuinka olen röyhkeä kakara, kun rikon hänen ostamia huonekaluja.

Otan vaatteet kiireessä mukaan ja menen ulos. On talvi ja palelee, kun puen päälleni. Menen seinänaapurin oveen koputtamaan ja pääsen sinne yöksi. Viranomainen, joka on kuullut metelin, mutta ei puuttunut siihen. Sijaa minulle pedin. Tulee yöllä viereen ja yrittää saada seksiä. En halua. Sanoo että ei hän väkisin. Itkettää ja saan sitten nukkua rauhassa.

Nuoruuteni oli yhtä väkivaltaa.

Pienenä luokkakaveri alkoi tönimään enemmän tai vähemmän tosissaan, kun ei pitänyt murteestani. Vedin turpaan, joten töniminen loppui. 

Aikuisena joku hintelä alkkis vitutuksen vallassa muutti kävelylinjaansa, tönäisi ja alkoi sättimään. Tuuppasin sen seinään ja jätin siihen. 

Karaten alkeiskurssilla teininä neuvottiin, että karateakin parempi itsepuolustusmuoto on karata. Oikeassa oli, mutta joskus ei vain ole kärsivällisyys riittänyt.