Korkeakoulun keskeyttäneet, missä olette nyt?

up

Joo, koen, että olen itsekin tällainen takana loistava tulevaisuus -tapaus. Sillä erotuksella, etten tiedä miten loistava, koska olen amk:ssa lukemassa liiketaloutta, mutta sairaslomalla, enkä usko, että jatkan koulua sairasloman jälkeen. Nyt mietin, että mitä hittoa teen, opiskelen lähihoitajaksi? Ei vaan, olen miettinyt, terveydenhoitajaksi ryhtymistä. Ei vaan huvittaisi alkaa alanvaihtajaksi. Mutta ainakin olisi varma työpaikka.

Minulla oli korkeakoulututkinto, kun aloin suorittaa toista. Toisen jätin kesken, koska ala on niin huonosti työllistävä, että alkoi tuntua ajanhaaskaukselta opiskella sitä. Palasin siis aiemmalle alalle ja teen niitä töitä. En oikeastaa ole katunut ja viihdyn nykyisessä työssä.

Korkeakoulussa, samalla alalla mutta eri ammattia opiskelemassa. En nyt tiedä olenko lainkaan ap:n hakemaa joukkoa, sillä minun korkeakouluni on "vain" amk.  Kyllä hetkellisesti tuli luuseri olo sen jälkeen, kun olin lähettänyt eropaperin menemään kouluun. Ei koulutusta, ei työkokemusta, ei mitään tulevaisuudensuunnitelmia.

Olin kotona 1-vuotiaan lapsen kanssa enkä tienny yhtään, mihin elämä minut heittää.  Tuntui että olin kavunnut perse edellä puuhun kun olin tuossa tilanteessa tehnyt ensinnäkin lapsen ja sitten vielä keskeytin meneillään olleet opinnot, jotka ei vaan tuntuneet oikeilta. Jonkin ajan kuluttua ihan oikeasti hain jopa sinne lähihoitajakouluun (ja olisin sinne päässytkin), mutta sattuman kaupalla amk:ssa oli oikeaan aikaan haussa minua kiinnostava koulutus. Ja sillä tiellä ollaan  - luojan kiitos. Mitään neuvoja ei ole kyllä antaa ap:lle, toivottavasti löydät oman polkusi!

Lopetin korkeakouluopinnot kun tajusin, että kyseinen ala ei ollut minun juttuni ja minua oli ahdistanut jo pidemmän aikaa se mihin suuntaan elämäni oli menossa. En kokenut oloani epäonnistuneeksi tai pettyneeksi itseeni, sillä tiesin tekeväni oikean ratkaisun oman hyvinvointini kannalta. Muut ihmiset koittivat toki vakuutella, että teen virheen ja että minun pitäisi jatkaa opiskelua. Lähdin matkustelemaan yksin, tapasin matkalla sen oikean, muutimme yhdessä Suomeen ja nyt meille on tulossa lapsi. Lisäksi pääsin yrittäjäkouluun ja opiskelen toista alaa Internetin välityksellä ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että elämä on menossa oikeaan suuntaan. Elämä on täynnä yllätyksiä ja vaihtoehtoja.

Toisessa korkeakoulussa. Kolme vuotta väliä. Aiempi ala oli väärä. Vähän nämä ensikertalaiskiintiöt ärsytti kun tulivat juuri kätevästi niin, etten lopettaessani niistä tiennyt mutta että ne kuitenkin koskivat myös minua. Onneksi pääsin niistä huolimatta sisään, olin aika lähellä vaan luovuttaa. Nyt on oikea ala ja suunta selvä.

Vakityössä, palkka noin 3000 e/kk. Valmistuneena palkka olisi vähän parempi, vaikka asiantuntemukseni on sama tutkinnon kanssa tai ilman. Keskeytin opinnot koska elämässäni oli vaikeuksia.

Voisiko sanoa että paskatöissä. Korkeakouluopinnot olivat minulle se toinen koulutus keskiasteen tutkinnon jälkeen. Työpaikassani samoissa tehtävissä on myös kouluja käymättömiä ja palkka sama. Vaikka kyllä se näkyy ja kuuluu kenen koulut jäivät käymättä. On sentään sisätyö, mutta aika rutiiniluonteista työtä. Työni ja sen tekijöiden arvostus insinöörikunnan alinta kastia ja palkka sen mukainen. Kakkostutkintoon johtavat opinnot ja taidot eivät näy palkasssa kuin alentavasti. Alkupalkkasuosituksen tasoisella palkalla mennään. Kakkostutkinnon gradu jäi tekemättä 20 vuotta takaperin. Uskottelin itselleni 17 vuoden ajan että kyllä minä sen teen, kunhan sopiva ajanjakso koittaa. Tekemättä jäi, koska ensiksi tuli opiskelukiintiö täyteen ja toiseksi en keksinyt sopivaa aihetta joka olisi kiinnostanut edes ihan vähän. Nyt 20 vuoden jälkeen olisi jonkinlainen aihe, mutta en tiedä miten käsitellä aihetta. Olen ylläpitänyt taitojani alalta jota opiskelin. Osaamisteni puolesta olen säilyttänyt valmiudet tehdä gradu, mutta en taida enää viitsiä. Viidenkympin rajapyykki ohitettu vuosi takaperin. Valmistuminen ei nostaisi palkkaa ja ylenemismahdollisuuksia ei ole. Valmistuttuaan voisi tietysti vaihtaa työpaikkaa.

Kakkostutkintoa kohti opiskelusta oli kuitenkin sellainen hyöty, että sen avulla erotuin muista työnhakijoista. Kaksitaitoinen on työantajille arvokkaampi. Tutkinnon suorittamatta jättäminen toisinaan muistuttaa itsestään, mutta vaiennan sen pahan äänen.

Lopetin yliopiston.

Pari välivuotta.

Lopetin AMK:n.

Pätkätöitä, työttömyyttä.

Nyt liian vanha. Ilman koulutusta työllistymiseni on tuurista kiinni. Työttömyys kohtaloni jatkossa.

Älkää lopettako kesken. Älkää vaikka vituttaa, ahdistaa tai tuntuu väärältä.

Terveisiä työttömyyskortistosta. :(

Kävin kasvamassa seitsemän vuotta työelämässä, tehden todella raskasta ja v-mäistä työtä. Hain opiskelemaan aivan täysin eri alalle ja olen menestynyt erittäin hyvin.

Palasin yliopistoon toiselle alalle. Ekan lopettaminen ei kaduta. Motivaatio lopahti, eikä tutkinto olisi työllistänyt ilman lisäkoulutusta. Kerrottakoon vielä, että vain gradu ja muutama op lisäksi jäi puuttumaan.

Jouduin jättämään amk-opinnot kesken kun en saanut työharjoittelupaikkaa. Tuosta lähtien ja siis vielä nykyäänkin olen työtön. Toivoa paremmasta ei ole.

Tällä hetkellä koulunkäynnin ohjaajana. Olen tyytyväinen.

Olin kesätöissä, kun mua pyydettiin jatkamaan määräaikaisena. Välillä tuntitöissä,. Opiskelin vielä työn ohessa, vaikka parin vuoden päästä mut vakinaistettiin. Opiskelut jäi, kun työ oli vuorotyötä. Työnantaja on kyllä kouluttanut ja uutta tulee oppia.joskusharmitti, että opinnot jäi kesken, mutta alalla tämä on yleistä, aiemmin varsinkin. Olen toimittaja sanomalehdessä.

Jos aloittaa uudestaan korkeakouluopinnot eri alalta, saako taas täydet opintotukikuukaudet vai pitääkö rahoittaa itse opinnot?

Rikollinen ura ja tyhjä elämä kutsuu.

Ei saa lisää tukikuukausia. Jäljellä olevat saa käyttää.

Modena vauvapalstalla.

Kolme eri amk-linjaa keskeyttänyt aikoinaan, vuoden kävin kutakin suht huonolla menestyksellä, en oikeen tajua ees miks pakotin itseäni kouluun niihin aikoihin kun ei siitä mitään tullut, eikai se alastakaan kiinni ollut. Nykyään mielestäni helpossa ja suht ok palkatussa tehdastyössä (noin 2700e/kk brutto) ja vaimo, lapsi ja farmarivolvo sekä koira.

Aina silloin tällöin mietin että mitä jos oisinkin jaksanut käydä jonkun noista kouluista loppuun? Olisinko samanlaisessa elämäntilanteessa, vai aivan erilaisessa? Paha sanoa! Olen kohtalaisen onnellinen nykyään, mutta välillä tulee hetkiä jolloin haluaisin palata menneisyyteen muuttamaan asioita.