Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikset katsonut tarpeelliseksi kiittää, kun sait jouluapua lahjoituksena?
22.10.2017 |
Sinä, joka olet saanut yksityisenä lahjoituksena joululahjoja tai muita lahjoituksia, muttet kiittänyt antajaa. Ihan neutraalisti puhtaasta uteliaisuudesta kysyn, miksi et halunnut sanoa kiitosta. Oliko lahja liian huono? Etkö halunnut antaa vaikutelmaa nöyrästä kerjäläisestä? Oliko sinulla huonoja tunteita antajaa kohtaan? Unohtuiko vain?
Ei lahjoituksia anneta kiittelyiden takia, mutta antajalle vain tulee mieleen, että eikö lahjoitus ollut ehkä tarpeeksi hyvä ja tarpeeseen. Eikö kannata lahjoittaa enää, eikö sitä tarvita eikä haluta?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne tänne vastaisivat, kun eivät vaivautuneet kiittämään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne tänne vastaisivat, kun eivät vaivautuneet kiittämään?
Jos olisi vaikka joku sellainen, jonka mielestä hänen ei kuulkaas tarvitse ketään kiitellä, luulisin että hän kärkkään mielellään sen täälläkin kertoisi.
Mutta eivät he varmaan sitten sellaisia sentään ole. Ehkä he ovat vain sellaisia, joilta ei itseilmaisu luonnu :D
Mitä ihmeen yksityisiä, nimettyjä joululahjoituksia, kuka muka sellaisia saa ja mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiitosta vielä niistä puuvärikynistä kaipaat.
En tosin ole koskaan mitään saanut, mutta täällä joka joulu hehkutetaan kuinka köyhäkin voi köyhää auttaa ja köyhän lapselle riittää puukynät ja hiuspinni.
Ihmiset on nykyään niin ahneita ja kiittämättömiä, että hyväntekeväisyys pitäis lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kiitosta vielä niistä puuvärikynistä kaipaat.
En tosin ole koskaan mitään saanut, mutta täällä joka joulu hehkutetaan kuinka köyhäkin voi köyhää auttaa ja köyhän lapselle riittää puukynät ja hiuspinni.
Hyvätuloisen perheen hyvinkasvatettu lapsi varmasti kiittää puukynistä ja pinnistä. Ja on iloinen niistä. Tässä on näitä sosiaaliluokkien eroja, joihin raha ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Ja kiitosta vielä niistä puuvärikynistä kaipaat.
En tosin ole koskaan mitään saanut, mutta täällä joka joulu hehkutetaan kuinka köyhäkin voi köyhää auttaa ja köyhän lapselle riittää puukynät ja hiuspinni.
Hienoa, nyt tulee vastauksia. Eli siis lahja on liian vaatimaton, ja siksi siitä ei tarvitse kiittää.
Jääkö lahjan saajallekin vain huono mieli liian pienistä lahjoista? Ei siis kannata antaa mitään, jos ei pysty ostamaan mitään kallista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen yksityisiä, nimettyjä joululahjoituksia, kuka muka sellaisia saa ja mistä?
Esim. Jouluapua-sivusto yhdistää yksityisiä antajia ja saajia. Aiheesta on myös Facebook-ryhmiä, ja joskus näiden keskustelupalstojenkin kautta etsitään antajia/saajia.
En tunnusta tai myönnä olevani (ns) kiittmätön. Mutta minua kiusaa ajatus siitä, että lahjoittaja -jos Ap:n tavoin nyt kärjistän ja yksinkertaistan- kuvittelee olevansa suurempikin laupias ja armon tuoja, hänen antaessaan ja lahjoittaessaan, mitä hyvänsä. - Siis sellaistakin, mitä köyhä ja vähä varainen ei oikeastaan missään tarvitse ja, jona saaminen aihuttaa enempi vaivaantuneisuutta, tai kiusaantuneisuutta. Mutta eihän köyhä saisi valittaa tai olla vain vaiti, kun eihän voi olla oikeasti köyhä jos hän ei osaa ja ymmärrä kumartua ja alistua lahjoittajansa edessä, osoitaen hänelle suurta kiitollisuutta ja arvonantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunnusta tai myönnä olevani (ns) kiittmätön. Mutta minua kiusaa ajatus siitä, että lahjoittaja -jos Ap:n tavoin nyt kärjistän ja yksinkertaistan- kuvittelee olevansa suurempikin laupias ja armon tuoja, hänen antaessaan ja lahjoittaessaan, mitä hyvänsä. - Siis sellaistakin, mitä köyhä ja vähä varainen ei oikeastaan missään tarvitse ja, jona saaminen aihuttaa enempi vaivaantuneisuutta, tai kiusaantuneisuutta. Mutta eihän köyhä saisi valittaa tai olla vain vaiti, kun eihän voi olla oikeasti köyhä jos hän ei osaa ja ymmärrä kumartua ja alistua lahjoittajansa edessä, osoitaen hänelle suurta kiitollisuutta ja arvonantoa.
Sivistynyt ihminen, tuloista riippumatta, sanoo aina kiitos, kun hänelle jotain annetaan. Jos kaihia sairastava mummo antaa kummallisen väriset sukat, kiitetään sydämellisesti, että halusi muistaa, ja sitten sukkia käytetään jos käytetään.
Älä osallistu tuollaisiin, jos yksi kiitoksen sanominen on alistumista.
En ymmärrä tätä ns köyhien vaatimuksia. Itse olen köyhä ja lapset saattaa tosiaan saada ne värikynät tai hiuspinnit joulupaketista. Siis meiltä vanhemmilta, mitään avustuksia ei olla koskaan jaettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnusta tai myönnä olevani (ns) kiittmätön. Mutta minua kiusaa ajatus siitä, että lahjoittaja -jos Ap:n tavoin nyt kärjistän ja yksinkertaistan- kuvittelee olevansa suurempikin laupias ja armon tuoja, hänen antaessaan ja lahjoittaessaan, mitä hyvänsä. - Siis sellaistakin, mitä köyhä ja vähä varainen ei oikeastaan missään tarvitse ja, jona saaminen aihuttaa enempi vaivaantuneisuutta, tai kiusaantuneisuutta. Mutta eihän köyhä saisi valittaa tai olla vain vaiti, kun eihän voi olla oikeasti köyhä jos hän ei osaa ja ymmärrä kumartua ja alistua lahjoittajansa edessä, osoitaen hänelle suurta kiitollisuutta ja arvonantoa.
Sivistynyt ihminen, tuloista riippumatta, sanoo aina kiitos, kun hänelle jotain annetaan. Jos kaihia sairastava mummo antaa kummallisen väriset sukat, kiitetään sydämellisesti, että halusi muistaa, ja sitten sukkia käytetään jos käytetään.
Älä osallistu tuollaisiin, jos yksi kiitoksen sanominen on alistumista.
Tämä on nyt vähän tarpeetonta oman häntäni nostamista, mutta niinhän se on, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, va miten se meni. En edelleenkään myönnä olevani kiittämätön. Mutta minsuta myös meidän jotka toimimme myös lahjoittaina ja hyvän tekijöinä on ymmärrettävä, että aina se, mitä me luulemme ja uskomme olevan avuksi ei sitä sen saajalle (kohteelle) ole. Pikainen esimerkki: Ystäväni on hyvin, hyvin vähällä toimeentuleva keliaakikko eli hän ei hän ei voi syödä lainkaan vehnää, ruista, tai ohraa. No sattui niin, että oli juhlat, joista jäi paljon erilaisia herkkuja. Muutaman päivän päästä juhlien jälkeen ystäväni löysi kotioveltaan pussin, johon oli koottu jääneitä herkkuja. Vahinko vain hän ei voinut käyttää itse niistä mitään. - Kun hän sitten kiitti niistä ja vahingokseen erehtyi mainitsemaan, että ei kyllä voi niitä itse käyttää niin arvatkaa saiko kuulla, että miten kiittämötön on, kun ei hyvät herkut kelpaa. Ja että kai sitä keliaakikot sentään joskus voivat kunnolla herkutella. - Vaikka näillä tarjolla olleille herkuilla kavereiitensa kanssa. kun ei häntä oltu juhliinkaan kutsuttu, kun oltiin aateltu, että ei hän varmaankaan vähävaraisena pääse paikalle.
Jos haluat kiitokset lahjastasi se ei ollut lahja vaan vaihtokauppa. Vaihdat lahjan kiitokseen
3 lasta, mies menetti 3 v sitten yrityskaupoissa työpaikkansa, satoja työhakemuksia, nyt työharjoittelussa, toivotaan, että muuttuu työpaikaksi.
Itse asiantuntijatyössä, mutta naisvaltainen, palkka pieni.
Emme pyytäneet mitään, mutta neuvolasta otettiin yhteyttä. Annoin ymmärtää emme tarvitse mitään, mutta sanoivat heillä on paljon lahjoja.
Lapset 10,7 ja 4 v, viime vuonna vuotta nuorempia.
Esikoinen sai käsintehdyt lapaset. Ok, mutta oli sellaista pitsikuviota ja sinapin väriset, poika ei suostu koskaan laittamaan niitä käteensä.
Keskimmäinen sai värityskirja ja värit. Tyttö
Nuorimmainen sai feikkibarbin. Barbi meni illalla vielä rikki ja heitin roskiin, vaatteet jätettiin, mutta nekin oli ennen loppiaista rikki. Tyttö
Meillä lapset saivat muutakin lahjoja, mutta jos nämä olisivat lasten ainoat lahjat, olisi surkea joulu.
Tietenkin kiitimme kun haimme lahjat.
Tänä vuonna, jos miehen harjoittelu muuttuu työpaikaksi , aiomme lahjoittaa 3 lahjaa. Ei köyhä lapsi tule iloiseksi rumista lapasista, harvassa lapsiperheessä ei ole värityskirjoja, nukke, joka ei kestä leikkimistä ei ole kiva lahja.
Vierailija kirjoitti:
Ja kiitosta vielä niistä puuvärikynistä kaipaat.
En tosin ole koskaan mitään saanut, mutta täällä joka joulu hehkutetaan kuinka köyhäkin voi köyhää auttaa ja köyhän lapselle riittää puukynät ja hiuspinni.
No mitäs ihmettä nyt taas. En edes pidä meitä mitenkään huono-osaisina (sentään aina on ollut asunto, ruokaa ja vaatteita) mutta välillä on ollut kausia, ettei totta tosiaan ole voinut ostaa uusia pinnejä tai kyniä. Muistan, kuinka lapset katselivat kaupassa värityskirjaa, ja minä en voinut ostaa. Totta vie olisin ollut iloinen, jos joku jotain sellaista olisi ostanut lahjaksi. En olisi villeimmissä unissakaan kuvitellut, että joku tuntematon olisi meille ostanut mitään elektroniikkaa tms.
Oletko sitten eri mieltä tuosta mitä sanoit? Mikä sitten olisi sopivaa "köyhän lapselle"? Eikö "köyhä voi auttaa köyhää"?
Värityskirjoja ja puuvärejä on meillä ainakin seuraville sukupolville saakka. Villasukat ollaan kerran saatu seurakunnan kautta ja edelleen käytössä. Tuntemattomalle kutojalle lämmin ajatus. Eihän sitä voi tietää mikä kenellekin on tarpeellisinta, mutta se että joku on halunnut auttaa kantaa myös.
Alue: Aihe vapaa
Lahjassa ei varmaan ollut mitään vikaa vaan saajan päässä.