Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten uskallan hakea apua, kun pelkään, että lapset viedään pois?
20.10.2017 |
Tilanne on se, että minulla kahden lapsen äidillä taitaa olla burnout.
Sain eilen hirveän kohtauksen uupuneena, ja olin niin raivoissani, että pelkäsin satuttavani lapsiani. En ollut tuntea itseäni ja pelkäsin omaa käytöstäni itsekin, ja huusin aivan hirveää huutoa lapsilleni, ja sanoin, että lähden pois enkä tule ikinä enää takaisin ja lapset aivan varmasti pelkäsivät. Kannoin heidät rumasti sänkyyn niin, että heitä sattui, vaikka en olisi ikinä tarkoittanut satuttaa heitä. Pyysin tietenkin anteeksi, kun rauhoituin heti ja halasin sekä kerroin miten rakastan heitä. Yritin kertoa vain miten väsynyt olin enkä tarkoittanut, enkä jätä heitä ikinä jne.
Teen töitä 25h/viikko ja siihen päälle lähes kaikki kotityöt. Mieskin tekee jotain aina kun jaksaa, on itse "perus väsynyt" välillä ja usein kyllä ärtynyt, jota purkaa muhun ja tiuskii lapsille. Se kuormittaa todella paljon minua ja olen itse silloin ärtyneempi myös lapsille tahtomattani.
Saan hyvin vapaa-aikaa ja pääosin olen aina jaksanut hoitaa lapset hyvin, en ole huutanut tai uhkaillut aiemmin. Lapset on silti näynyt paljon riitelyä mm. kotitöistä. Olemme käyneet perheterapiassa neuvolan kautta juttelemassa.
Tuntuu, että olen pilannut lasteni elämän, olen kamala äiti ja lapset ansaitsisivat paremman perheen, jossa ei riidellä eikä äiti ole hullu. En anna ikinä itselleni anteeksi tätä.
Kommentit (21)
Uskallat ja haet apua. Ei lapsi uupumuksesi takia mihinkään viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin ja heti. Jotain on vialla. 25 tunnin työviikko ja kaksi lasta, vaikka pieniä ovatkin, ei selitä oloasi.
On tosi tärkeää käydä tapahtunutta lasten kanssa läpi ja selittää heille, miksi toimit kuten toimit, sekä pyytää anteeksi. Se, jos lapset eivät tilanteesta sinulle puhu jälkeenpäin, ei tarkoita etteivät he sitä muistaisi. Tuollainen horjuttaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta.
No, lapsia ei viedä pois apua haluavalta vanhemmalta. Fakta kuitenkin on, että lapsia ei saa satuttaa ja huutaminen on emotionaalista kaltoinkohtelua. Aikuisena sinun on kyettävä rajaamaan itseäsi ettet tee niin. Ja jos et pysty, on vastuullista hakea apua.
Kaikkein huonoin tilanne on kannaltasi ja lasten kannalta, jos se jatkuu ja päättyy siihen, että jompikumpi lapsista kertoo pk:ssa ym. että äiti huutaa ja ottaa "tästä" kiinni. Silloin olet ongelmissa, hae itse apua ennen tätä.
Olet tahtomattasi satuttanut lapsia fyysisesti. Tämä pistää hälytyskellot soimaan. Pyysit anteeksi, mikä on hyvä. Nyt kuitenkin sinun on pikimmin haettava apua, koska vaikutat uupuneelta. Vaarana on, että kun olet nyt kerran käynyt käsiksi lapsiin, teet sen seuraavalla kerralla helpommin ja saatat käyttää liian kovia otteita. Haet ajoissa apua, ennenkuin jotain pahempaa tapahtuu.
Haluan korostaa, että en tosiaan millään tapaa tahallani satuttanut lapsia.
Uskon, että moni vanhempi vahingossa satuttaa esim. jos lapsi ei suostu autossa istuimeen tai jos pitää kantaa väkisin pois jostain tms...Mutta en puolustele tekonani kuitenkaan, väärin silti oli.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Minulla on jo niin paha olo, että en kestäisi enää lukea suoraa haukkumista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia viedä pois, se on äärimmäisin ja viimeisin keino. Pyydä apua neuvolasta. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Haluan korostaa, että en tosiaan millään tapaa tahallani satuttanut lapsia.
Uskon, että moni vanhempi vahingossa satuttaa esim. jos lapsi ei suostu autossa istuimeen tai jos pitää kantaa väkisin pois jostain tms...Mutta en puolustele tekonani kuitenkaan, väärin silti oli.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Minulla on jo niin paha olo, että en kestäisi enää lukea suoraa haukkumista. Ap
Eihän tässä ole haukuttu. Vaikka et tarkoittanut satuttaa, niin nyt kävi. Kynnys väkivallalle madaltuu kerta kerralta, joten hae apua ajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin ja heti. Jotain on vialla. 25 tunnin työviikko ja kaksi lasta, vaikka pieniä ovatkin, ei selitä oloasi.
Mitääntekemättömän miehen kanssa kuvailit just yli kahdeksankymmenen tunnin työviikon.
Ei ne lapset nyt sentään huudosta rikki mene. Ja onko todella syytä yrittää rakentaa lapsille sellainen 'perusturvallisuudentunne', johon ei liity läheisten ihmisten väsymystä, kiukkua ja vaikeita tilanteita? Tärkeintä on vain selvittää asia jälkeenpäin niin, että lasten ei tarvitse olla koko aikaa peloissaan.
Ei ihme, että tulee burnout jos asettaa itselleen tavoitteeksi, ettei ikinä saisi edes huutaa. Miten ne lapset teillä kiukkunsa purkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja onko todella syytä yrittää rakentaa lapsille sellainen 'perusturvallisuudentunne', johon ei liity läheisten ihmisten väsymystä, kiukkua ja vaikeita tilanteita?
Nimenomaan perusturvallisuudentunne pitää olla. Jokaisella on välillä väsymystä, kiukkua ja vaikeita tilanteita, mutta ne pitää ratkaista rakentavasti ja turvalisesti lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset nyt sentään huudosta rikki mene. Ja onko todella syytä yrittää rakentaa lapsille sellainen 'perusturvallisuudentunne', johon ei liity läheisten ihmisten väsymystä, kiukkua ja vaikeita tilanteita? Tärkeintä on vain selvittää asia jälkeenpäin niin, että lasten ei tarvitse olla koko aikaa peloissaan.
Ei ihme, että tulee burnout jos asettaa itselleen tavoitteeksi, ettei ikinä saisi edes huutaa. Miten ne lapset teillä kiukkunsa purkaa?
Ei minunkaan mielestäni saa yli-ihminen olla, kyllä vanhemmatkin saavat väsyä ja kyrsiintyä, mutta kyllähän huutaminen jonkinasteista väkivaltaa on, JOS se on jatkuvaa. Toki jos nyt kerran, kaksi korotat ääntä ja tämän jälkeen tilanne käydään läpi lasten kanssa, niin tuskin se ketään pysyvästi vahingoittaa.
Ja lapsihan huutaa, koska eihän sille ole vielä kehittynyt sitä tunteiden säätelyä kuten aikuiselle. En siis ihan lähtisi vertaamaan että koska lapseni huutavat kiukkuaan minulle, saan tehdä samoin. Aikuisen on näytettävä kuitenkin se esimerkki. Ja miltä itsestä tuntuisi jos esim. puoliso huutaisi jos et ole korjannut astioita pöydältä, pessyt sukkia tai imuroinut? Ei varmaan kauhean hyvältä. Samassa tilanteessahan se lapsi on. Jos siihen puretaan omaa pahaa oloa niin kyllä se ennenpitkää vahingoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista apua hakisit? Meinaan tuon lasten muka poisottamisen näkökulmasta. Nehän hukkuis lapsiin, jos kaikki vastaavat tilanteet johtais huostaanottoon. Toki kaikki ei niitä itselleenkään myönnä, vaan kehtaavatkin selittää ne lasten niskoittelulla, josta kohtelu ansaittiin, eikä hae apua.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin ja heti. Jotain on vialla. 25 tunnin työviikko ja kaksi lasta, vaikka pieniä ovatkin, ei selitä oloasi.
Mitääntekemättömän miehen kanssa kuvailit just yli kahdeksankymmenen tunnin työviikon.
No, apua tuon AP:n on viisainta hakea joka tapauksessa. Ei tuo ole normaalia väsymystä. Onhan niitä yksinhuoltajiakin, vaikka raskaampaa tietysti on, jos mies on siinä, mutta ei tee mitään. Pointtini oli kuitenkin, että apua hakemaan ja heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sen takia Suomessa on enemmän masentuneita kuin missään, koska täällä ei saa edes lapsille huutaa. Etelämmässä huudetaan paha olo pois, ja joskus läpsitäänkin, ja kas kummaa, lapset eivät masennu. Eivätkä myöskään vanhemmat. Avoimuus on aika tärkeä asia tunne-elämässä.
Ei tuollaisessa tilanteessa lapsia todellakaan oteta pois, se on vain median luoma kuva lastensuojelusta. Sosiaalityöntekijä auttaa tuollaisessa tilanteessa selvittämään, miksi se on niin kuormittava, mitä voisitte tehdä perheenä ja arjessa toisin ja todennäköisesti saisitte perhetyöntekijän auttamaan kerran pari viikossa. Huostaanotto ja sijoittaminen on todellisuudessa yhteiskunnalle kallista, se on viimeinen keino, jos kotona tukeminen ei onnistu. Ota rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi lapsi- ja perhepalveluihin, lastensuojeluun tai asia esille esim. neuvolassa. Terv. sossuopiskelija
Täällä on ihan naurettavia jeesustelijoita. "Huutaminen on väkivaltaa". Kaikki vanhemmat huutaa joskus lapsilleen kun suuttuu eikä se ketään vahingoita. Suomessa on oikeistakin ongelmista kärsiviä lapsia. Ei hätää ap, mutta voit toki hakea uupumukseen apua ,mutta älä morkkista tunne yksittäisestä raivoamisesta. Lapset ei siitä kärsi .
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan naurettavia jeesustelijoita. "Huutaminen on väkivaltaa". Kaikki vanhemmat huutaa joskus lapsilleen kun suuttuu eikä se ketään vahingoita. Suomessa on oikeistakin ongelmista kärsiviä lapsia. Ei hätää ap, mutta voit toki hakea uupumukseen apua ,mutta älä morkkista tunne yksittäisestä raivoamisesta. Lapset ei siitä kärsi .
Ja jos traumatisoituukin niin sfw. Itse ainakin toivon hartaasti, että omalla lapsellani ei olisi aikuisena muuta itkettävää lapsuudestaan, kun että äiti huusi aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin ja heti. Jotain on vialla. 25 tunnin työviikko ja kaksi lasta, vaikka pieniä ovatkin, ei selitä oloasi.
Ihmiset ovat erilaisia. Ihmiset uupuvat eri asioista ja eri määrästä kuormitusta.
Lisäksi täytyy vielä todeta, että on todella raskasta kantaa koko perheen iloisen ilmapiirin taakkaa harteillaan. Jos mies on sellainen, ettei jaksa lasten kiukuttelua tai sitä, että puoliso on välillä väsynyt muuttumatta itse kiukkuiseksi, jää naiselle valtava taakka harteille. Hän käytännössä yksin vastaa siitä, että perheessä säilyy hyvä ilmapiiri ja kaikki ovat tyytyväisiä. Erokaan ei tähän ole aina ratkaisu jos mies noin muuten on kaikin puolin hyvä, touhuaa lasten kanssa ja kohtelee puolisoa hyvin, rakastaa jne.
Alue: Aihe vapaa
Lapset ovat 3 ja pian 6.