Miten uskallan hakea apua, kun pelkään, että lapset viedään pois?

Tilanne on se, että minulla kahden lapsen äidillä taitaa olla burnout.
Sain eilen hirveän kohtauksen uupuneena, ja olin niin raivoissani, että pelkäsin satuttavani lapsiani. En ollut tuntea itseäni ja pelkäsin omaa käytöstäni itsekin, ja huusin aivan hirveää huutoa lapsilleni, ja sanoin, että lähden pois enkä tule ikinä enää takaisin ja lapset aivan varmasti pelkäsivät. Kannoin heidät rumasti sänkyyn niin, että heitä sattui, vaikka en olisi ikinä tarkoittanut satuttaa heitä. Pyysin tietenkin anteeksi, kun rauhoituin heti ja halasin sekä kerroin miten rakastan heitä. Yritin kertoa vain miten väsynyt olin enkä tarkoittanut, enkä jätä heitä ikinä jne.
Teen töitä 25h/viikko ja siihen päälle lähes kaikki kotityöt. Mieskin tekee jotain aina kun jaksaa, on itse "perus väsynyt" välillä ja usein kyllä ärtynyt, jota purkaa muhun ja tiuskii lapsille. Se kuormittaa todella paljon minua ja olen itse silloin ärtyneempi myös lapsille tahtomattani.
Saan hyvin vapaa-aikaa ja pääosin olen aina jaksanut hoitaa lapset hyvin, en ole huutanut tai uhkaillut aiemmin. Lapset on silti näynyt paljon riitelyä mm. kotitöistä. Olemme käyneet perheterapiassa neuvolan kautta juttelemassa.
Tuntuu, että olen pilannut lasteni elämän, olen kamala äiti ja lapset ansaitsisivat paremman perheen, jossa ei riidellä eikä äiti ole hullu. En anna ikinä itselleni anteeksi tätä.