Onko isovanhempien pakko olla tasapuolisia?
Meillä on kolme aikuista lasta. Kaksi päälle kolmenkymmenen, koulutettuja, töissä, on puolisot ja omia lapsia. Pärjäävät hyvin elämässään. Sitten on tämä nuorimmainen, tuli äidiksi teininä, yksinhuoltaja, asuu kahdestaan lapsensa kanssa, jatkaa nyt lapsen takia kesken jäänyttä ammattikoulua. Ollaan annettu paljon apua tälle nuorimmaiselle, sekä rahallista että käytännön apua. Hoidetaan lasta aika useinkin ja edelleen avustetaan isommissa hankinnoissa, erityisesti lapsen tarvikkeissa. Nyt tässä vaan herää kysymys, suositaanko liikaa kuopusta vanhempien sisarusten kustannuksella? Välillä tuntuu, että sisarukset ovat jotenkin, en tiedä, katkeria, kun kuulevat että siskon lapsi on taas meillä hoidossa. Kuopus todella tarvitsee apua päästäkseen omille jaloilleen, kun muut ovat itsenäisiä aikuisia ja selvinneet elämässään paremmin. Heitäkin kyllä autettiin taloudellisesti opiskeluaikana.
Kommentit (11)
Mielestäni oikeudenmukaisuutta on, että se joka pystyy antamaan enemmän, antaa enemmän, ja se joka tarvitsee enemmän, saa enemmän. Kuopus ja lapsi tarvitsevat varmasti enemmän käytännön apua, mutta minusta olisi tärkeä huolehtia siitä, että aikaa ja rakkautta löytyy kaikille yhtä lailla.
Kuulostaa että nuorimmainen tarvitsee hieman enemmän apua. Se on OK kunhan muistatte auttaa myös isompia jos joskus sitä tarvitsevat. Kuulostatte hyviltä ja ymmärtäväisiltä vanhemmilta.
Ihan ok homma autta rahallisesti, kun olette isompiakin lapsia auttanut. Ilmeisesti kuitenkin hoidat melkoisesti tätä nuorimmaisesi lasta. Kuinka paljon lapsi on luonanne?
Omien lasten kans voi vähän katsoa tilanteen mukaan ja auttaa, mutta lapsenlapsia pitää kohdella samoin. Mikä oikeus toisilla lapsenlapsilla on olla enemmän mummolassa kuin toisilla?
Isommat ovat jo sen verran aikuisia että ei pitäisi vanhempien hyysäämistä enää tarvita. Nuorimmaista on hyvä auttaa että saa käytyä koulunsa.
Ei mene jakeluun, että omillaan pärjäävät sisarukset on kateellisia amista käyvälle yh-teiniäidille. Kaikkea sitä näkee.
Vaikka omasta mielestäsi vanhemmat lapset pärjäävät hyvin niin heillä voi silti olla kiperä tarve lastenhoitoapuun.
Tuleeko katkeruus kenties siitä, että olet kieltäytynyt lastenhoidossa auttamisesta. Nuorintakaan lasta ei pidä hyysätä vedoten siihen, että on nuorin ja teiniäiti.
Tottakai autatte nuorimmaista lasta, mutta ei muiden lasten kustannuksella. Eli ei niin, että vain kuopuksen lasta hoidetaan, vaan myös muita otetaan joskus hoitoon. Ja niin ettei kuopuksen lapsi ole myös paikalla. Sillä tavalla osoitatte lapsillenne sekä heidän lapsilleen, että kaikki ovat yhtä tärkeitä, vaikka yksi perhe saakin huomattavasti enemmän apua teiltä.
Kahden muun lapsen perheet asuvat eri paikkakunnilla, kuopus taas tässä lähistöllä, mikä jo itsessään vaikeuttaa muiden lastenlasten hoitamista. Yritetään kyllä kompensoida tilannetta sillä, että tarjoudutaan välillä viikonlopuksi kylään ja vahditaan lapsia ilta tai vaikka yökin, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mutta meilläkin on oma elämämme kotipaikkakunnalla, ystävät ja harrastukset, niin ei me voida koko ajan olla valmiudessa lähtemään hoitoavuksi. Olen ajatellut vanhempien sisarusten ymmärtävän pikkusiskon tilanteen, mutta ehkä he eivät sitten ymmärräkään.
ap
Puhukaa asiasta suoraan niiden pärjäävien kanssa, mutta yrittäkää antaa aikaanne niille toisillekin lapsenlapsille. Isovanhempien huomio on tärkeää heille, vaikka eivät esim. hoitoa tai muuta aineellista tarvitsisikaan samalla tavoin kuin nuorimmaisen lapsi.
Oletteko itse jo eläkkeellä vai yhä työelämässä? Tietysti oma jaksaminen voi olla koetuksella, mutta lastenlasten tulisi saada kokea olevansa yhtä arvokkaita.
Työelämässä ollaan vielä molemmat.
ap
Ei tarvitse. Itse saa päättää miten tekee mitta toki jos on todella epäreilu niin siitä maksaa sitten itse myöhemmin. Jos tuntuu että katkeruutta on ilmassa niin istuvat perheen saman pöydän ääreen ja puhutte asiat halki.