Isäni yhteydenotot

Vanhempani erosivat, ku olin todella nuori. Ei siis virallisesti, vaan he muuttivat asumaan erilleen. Äitini toimi yh:na lapsille, kun isäni jätti jonkin verrna maksamatta elämisiämme ja hänellä oli siis lukuisia naisia. Tämä oli siis syy eroon. Eräässä vaiheessa isäni elämään tuli nainen, joka vaati avioeroa, jotta tämä saisi olla vapaan miehen kanssa. Isäni ottin eron ja tässä vaiheessa vanhemmat lopullisesti erosi. Olin tuolloin murrosikäinen. Meille lapsille isä ois silloin ollut todella tärkeä, mutta häntä ei paskaakaan kiinnostanut lukiomme eikä se kun aloittelimme opintoja.

Yhtäkkiä ero tuli tästä naisesta, ja tilalle tuli uusi nainen. Isämme alkoikin yks kaks ottamaan enemmän yhteyksiä meihin. Olimme yhteyksissä. VUosia kului ja välit olivat mitkä ne olivat. Nyt noin parikytä vuotta sen jälkeen kun vanhempien avioero astui voimaan, isämme, vanha ukko ottaa JATKUVASTI yhteytta. Me lapset olemme jo päälle kolmekymppisiä omat elämät ja kumppanit mutta isä jaksaa jatkuvasti muistuttaa miksi emme ota yhteyttä häneen. Milloin tulee kortteja sun muita. En vaan koe isäni olevani läheinen. Oli poissa silloin kun oli murrosikä ja häntä ois tarvittu.

Mikä siinä on, että ne isukit ei pidä yhteytta silloin kun lapsi on lapsi, eikä aikuinen? Sitten ihmetellään kun ei oo kiinnostusta olla koko aikaa yhteyksissä