Lapsitoiveesta luopuminen

Ei kannata surra niin kauan kuin on mahdollisuus tulla raskaaksi. Oletko käynyt lääkärillä ap? Heiltä saattaisi löytyä ratkaisu.

Ei ole lääketieteellistä syytä vaan mies ei suostu.

Sama ongelma täällä :( Itken todella asiaa! En mitään muuta elämältäni enää toivo kuin et saisin lapselleni vielä siskon tai veljen. Mies ei suostu. Ja mulla alkaa aika loppua, ikä tulee vastaan. Ei voi enää odotella... Eli kuinka kauan tätä tulen suremaan. Miten tästä pääsee ikinä yli? Mä oon sit surussani vaan keskittyny laihduttaa itteeni mahdollisimman paljon. En saa enää ikinä kokea sitä pallomahaa ja potkivaa vauvaa mahassani. En enää ikinä synnytystä ja lapsivuodeaikaa. En enää ikinä niitä ihania aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä :( Itken todella asiaa! En mitään muuta elämältäni enää toivo kuin et saisin lapselleni vielä siskon tai veljen. Mies ei suostu. Ja mulla alkaa aika loppua, ikä tulee vastaan. Ei voi enää odotella... Eli kuinka kauan tätä tulen suremaan. Miten tästä pääsee ikinä yli? Mä oon sit surussani vaan keskittyny laihduttaa itteeni mahdollisimman paljon. En saa enää ikinä kokea sitä pallomahaa ja potkivaa vauvaa mahassani. En enää ikinä synnytystä ja lapsivuodeaikaa. En enää ikinä niitä ihania aikoja.

Minä taas haluaisin lapselleni sisaruksen, mutta en tahdo olla raskaana. Raskausaika, synnytys ja vauvavuosi olivat aivan kamalia. Miten joku voi kaivata niitä?

Mullakin alkaa olla ikää. Ero on yksi vaihtoehto mutta en ehkä pysty siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lääketieteellistä syytä vaan mies ei suostu.

Ehkä mies ei ole varma siitä, että tahtooko enää olla kanssasi. Miksi jaat elämäsi ihmisen kanssa, jolla on erilaiset haaveet ? Vai muuttuiko miehen mielipide yhdessäolonne aikana?

Jäät katumaan lopun ikääsi jos et tee lisää lapsia sen takia että mies ei halua. Ole rohkea ja etsi sellainen mies joka haluaa perheen ja enemmän lapsia kanssasi.

Turha asiaa on surra, sinulla kun on vaihtoehtoja.

1) olet onnellinen yhdestä lapsesta ja jatkat eloa miehesi kanssa

2) eroat miehestäsi & etsit uuden joka haluaa lapsia

3) eroat miehestäsi ja hankit itseksesi lapsia hoidoilla

Muitakin vaihtoehtoja varmasti on.

En minäkään sure, vaikka aina toivoin suurperhettä enkä pystykään saamaan yhtäkään lasta luomusti. Hoidoissa roikuttu nyt vuosi, ja kohta on lopetettava kun tulosta ei ole kuulunut. Ja hyväksyn asian niin, voin halutessani adoptoida tai antaa sijaislapselle kodin. Tai sitten suunnittelen elämäni uusiksi ja vaikka matkustelen. Lapsettomuudesta kärsivilläkin on vaihtoehtoja, joten niin on sinullakin kerta voit kuitenkin saada lapsia! Narina pois, ja tee jotain tilanteellesi. 😏

Meillä 2 lasta, joten tilanne ap:ta parempi. Mutta puhuimme aina isosta 3-4 lapsen perheestä. Myös mies oli tällä kannalla. Olen itse ainoa lapsi ja sukua ei juuri ole, joten haaveilin aina suuresta perheestä myös sitten kun lapset ovat aikuisia. Miehelle 2 riittää, ei suostu edes puhumaan kolmannesta. On tyytyväinen näin, tyytyväinen siihen, että pikkulapsi aika on ohi ja elämä helpompaa. En harkitse eroa, mutta suren asiaa. Mies ei asiaa tajua ja vähättelee. Meillä lapset jo alakoulussa ja tilaa olisi uudellekin. Ikä tulee jo vastaan ja olen luopunut toivosta. Nautin lapsistani, mutta en voi kieltää etteikö katkeruus miestä kohtaan välillä nosta päätään...

Jätä kirjoitti:

Jäät katumaan lopun ikääsi jos et tee lisää lapsia sen takia että mies ei halua. Ole rohkea ja etsi sellainen mies joka haluaa perheen ja enemmän lapsia kanssasi.

Jos aloittajalla ei olisi yhtäkään lasta, kannustaisin myös tähän. Mutta aika kummallista olisi rikkoa jo sen yhden olemassa olevan lapsen perhe vain sen takia, että se ehkä mahdollistaisi (tai sitten ei) uuden perheen jonkun toisen kanssa.

Lapsiluku jää nykyään monella toivottua pienemmäksi. Se on asia, jonka moni joutuu käsittelemään. Mutta onko se syy rikkoa jo olemassa olevia perheitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lääketieteellistä syytä vaan mies ei suostu.

Ehkä mies ei ole varma siitä, että tahtooko enää olla kanssasi. Miksi jaat elämäsi ihmisen kanssa, jolla on erilaiset haaveet ? Vai muuttuiko miehen mielipide yhdessäolonne aikana?

Ei lapsiluku ole mikään sellainen sopimus, josta voisi etukäteen kiveen hakaten sopia. Sopiva luku muuttuu monella sen jälkeen, kun ollaan perheellistytty. Vasta kun mukana on enemmän realismia.

Se, ettei mies halua lisää lapsia, ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän haluaisi olla vaimonsa kanssa. Päinvastoin, sehän voi tarkoittaa sitäkin, että mies haluaa nimenomaan viettää enemmän aikaa vaimonsa kanssa, eikä uutta vauvavuotta.

lapsettomuus kirjoitti:

Turha asiaa on surra, sinulla kun on vaihtoehtoja.

1) olet onnellinen yhdestä lapsesta ja jatkat eloa miehesi kanssa

2) eroat miehestäsi & etsit uuden joka haluaa lapsia

3) eroat miehestäsi ja hankit itseksesi lapsia hoidoilla

Muitakin vaihtoehtoja varmasti on.

En minäkään sure, vaikka aina toivoin suurperhettä enkä pystykään saamaan yhtäkään lasta luomusti. Hoidoissa roikuttu nyt vuosi, ja kohta on lopetettava kun tulosta ei ole kuulunut. Ja hyväksyn asian niin, voin halutessani adoptoida tai antaa sijaislapselle kodin. Tai sitten suunnittelen elämäni uusiksi ja vaikka matkustelen. Lapsettomuudesta kärsivilläkin on vaihtoehtoja, joten niin on sinullakin kerta voit kuitenkin saada lapsia! Narina pois, ja tee jotain tilanteellesi. 😏

No ilmeisesti et niitä lapsia hirveästi edes halua jos suhtautuminen on noin kevyttä. Veikkaan että keksit päästäsi tuon "tilanteesi".

Meillä niin, että minä kaipailen kolmatta, mies ehdottomasti vastaan. Mitkään järkisyyt ei tue kolmannen lapsen hankintaa, vain tunnesyyt. Minulla riittäisi niitä tunteita, miehellä ei. Ei sitä kolmatta oikein voi tehdä vain yhden ihmisen (minun) tunteilun perusteella. Ymmärrän tämän hyvin, silti aina ajoittain suren asiaa.

Ja jos totta puhutaan, niin nämä meidän kaksi olemassa olevaa lasta ovat keskenään hyvin erilaisia ja tappelevat paljon. Mikään tae sisarus ei siis ole millekään harmooniselle yhteiselolle. Toki toivon, että aika auttaa heitäkin, mutta en kuvittele, että kolmas olisi automaattisesti kuin paita ja peppu vanhempien sisarustensa kanssa.