Miksi kahdenkymmenen vuoden "ihan ok" suhde on jonkun mielestä parempi kuin kaksi kymmenen vuoden "tosi hyvää" suhdetta?
Kommentit (7)
Ei ole tarvinut kokea eroa, joka olisi suurella todennäköisyydellä surua aiheuttava, jos suhde olisi ollut tosi hyvä, mutta päättynyt.
Ei jaksa jatkuvaa söhläämistä, muuttamista, raha-asioiden venkslaamista, lasten koulujen ja elinympäristön muuttamista...the list goes on and on.
Ja miksi se kahden vuoden suhde meni sitten poikki?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinut kokea eroa, joka olisi suurella todennäköisyydellä surua aiheuttava, jos suhde olisi ollut tosi hyvä, mutta päättynyt.
Yhden tällaisen eron läpi käyneenä ymmärrän kyllä tätä näkökantaa. Eroaminen molempien mielestä hyvästä suhteesta on todella raskasta. Siinä meni melkein mielenterveys, ja pari vuotta kului ihan sumussa. Mutta jos olisi kysytty, että olisitko ottanut huonomman suhteen, josta ei tarvitsisi erota, olisin silti sanonut "ei".
En mä tiedä, mä oon ollut kohta 20 vuotta onnellisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä, mä oon ollut kohta 20 vuotta onnellisessa suhteessa.
Hieno kontribuutio keskusteluun, hermanni.
Samasta syystä kuin ihan kivassa asunnossa asuminen monta vuotta on monelle parempi vaihtoehto kuin todella ihanan kodin kyttääminen. Muuttaminen on niin stressaavaa, ettei sitä halua kokea. Ihmiset ovat turvallisuushakuisia.