Lue keskustelun säännöt.
Onko mun sos.tilanteiden pelko överi, vai ahdistaako muita laittaa viestiä ryhmächättiin?
14.10.2017 |
Oon whatsapissa muutamassa ryhmächätissä joissa en itse kyllä juurikaan puhu. Mutta aina silloin tällöin tulee jotain kysyttävää tai halu kommentoida jonkun juttua. Monesti punnitsen et onkohan tää nyt tärkee ja kiinnostaako ketään.. Sitku oon sen viestin lähettänyt niin heti alkaa kaduttaa ja tekis mieli heittää Puh seinään!!
Ja auta armias jos siihen ilmestyy ne siniset hakaset jotka tarkoittaa että kaikki on viestin nähnyt..... "Nooonni, selvä homma, siel ne nyt yhes haukkuu mua eikä kiusallakaan vastaa" ei luoja oon nolo, tiedän :(
Kommentit (13)
Joo, en tykkää ryhmächatista. En tykkää ryhmäkeskusteluista livenäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut myös fb sama profiili kuva jo 5v enkä oo päivittänyt mitään. Ois kauheeta nyt vaihtaa kuva ja ihmiset muistais mun olemassa olon :-D
Ap
Ei. Itselläni tuota pelkoa lietsoo lisää se että olen pari kertaa alkanut jaarittelemaan liikaa tai jakanut liian henkilökohtaisia asioita. Huonot sosiaaliset taidot ja ryhmächatit on paha yhdistelmä...
Mä en oo ees tullut ajatelleeksi, että ryhmächattikammo voisi kertoa sosiaalisten tilanteiden pelosta. Pisti oikein miettimään. Mua ei ole ahdistanut koskaan uudet tapaamiset, ihmiset ja kommunikointi livenä/puhelimessa toisten kanssa, mutta mihinkään facebookiin tai instagramiin en ole koskaan pystynyt liittymään, koska ahdistaisi se julkinen kommentointi, että mitä nyt muut ajattelee kun sanoin näin tai yritin vitsin murjaista. Valvoisin vain yökaudet tuollaisia mittien ja kierisin häpeässä. Ryhmäkeskusteluihin toki kuulun, mutta ne kerrat kun olen joutunut tai hairahtunut osallistumaan keskusteluun saa sykkeen nousemaan ja toivomaan, ettei puhelin kilahda merkkiäänistä hyvään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Hyvää treeniä kirjoitella anonyymille keskustelupalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Oon whatsapissa muutamassa ryhmächätissä joissa en itse kyllä juurikaan puhu. Mutta aina silloin tällöin tulee jotain kysyttävää tai halu kommentoida jonkun juttua. Monesti punnitsen et onkohan tää nyt tärkee ja kiinnostaako ketään.. Sitku oon sen viestin lähettänyt niin heti alkaa kaduttaa ja tekis mieli heittää Puh seinään!!
Ja auta armias jos siihen ilmestyy ne siniset hakaset jotka tarkoittaa että kaikki on viestin nähnyt..... "Nooonni, selvä homma, siel ne nyt yhes haukkuu mua eikä kiusallakaan vastaa" ei luoja oon nolo, tiedän :(
Ihan sama täällä.
Käy psykiatrilla ja pyydä ahdistukseen Opamoxeja.
Itse tarvitsen puolikkaan lääkkeen melkein joka aamu, kun joudun lähtemään velvollisuuksia hoitamaan, samoin iltaisin, jos on jotain sosiaalista kanssakäymistä.
Jos huomaan olevani täysin rauhallinen ja tyyni, jätän lääkkeen ottamatta. Lievä lääkitys auttaa sinuakin, mutta älä ota liikaa äläkä säännöllisesti.
Äläkä missään tapauksessa sorru mielialalääkkeisiin, ne pahentavat pelkotiloja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kokeilisit aivan elämää? Jätät älylaitteen kotiin ja menet ryhmiin jossa on oikeita ihmisiä? Netissä saa sen mielikuvan että muut on hoikkia ja nättejä, ja sitten näet että kaikki onkin ainutlaatuisia. Ala elää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon whatsapissa muutamassa ryhmächätissä joissa en itse kyllä juurikaan puhu. Mutta aina silloin tällöin tulee jotain kysyttävää tai halu kommentoida jonkun juttua. Monesti punnitsen et onkohan tää nyt tärkee ja kiinnostaako ketään.. Sitku oon sen viestin lähettänyt niin heti alkaa kaduttaa ja tekis mieli heittää Puh seinään!!
Ja auta armias jos siihen ilmestyy ne siniset hakaset jotka tarkoittaa että kaikki on viestin nähnyt..... "Nooonni, selvä homma, siel ne nyt yhes haukkuu mua eikä kiusallakaan vastaa" ei luoja oon nolo, tiedän :(Ihan sama täällä.
Käy psykiatrilla ja pyydä ahdistukseen Opamoxeja.Itse tarvitsen puolikkaan lääkkeen melkein joka aamu, kun joudun lähtemään velvollisuuksia hoitamaan, samoin iltaisin, jos on jotain sosiaalista kanssakäymistä.
Jos huomaan olevani täysin rauhallinen ja tyyni, jätän lääkkeen ottamatta. Lievä lääkitys auttaa sinuakin, mutta älä ota liikaa äläkä säännöllisesti.
Äläkä missään tapauksessa sorru mielialalääkkeisiin, ne pahentavat pelkotiloja!
Jep! Onneks oon vielä vähän aikaa lapsen kanssa kotona, mutta kun velvollisuudet kutsuu niin pakko se on joku opamox suuhun pistää, ahistaa jo valmiiksi kaikki työpaikan palaverit ja kahvitauot.....
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon whatsapissa muutamassa ryhmächätissä joissa en itse kyllä juurikaan puhu. Mutta aina silloin tällöin tulee jotain kysyttävää tai halu kommentoida jonkun juttua. Monesti punnitsen et onkohan tää nyt tärkee ja kiinnostaako ketään.. Sitku oon sen viestin lähettänyt niin heti alkaa kaduttaa ja tekis mieli heittää Puh seinään!!
Ja auta armias jos siihen ilmestyy ne siniset hakaset jotka tarkoittaa että kaikki on viestin nähnyt..... "Nooonni, selvä homma, siel ne nyt yhes haukkuu mua eikä kiusallakaan vastaa" ei luoja oon nolo, tiedän :(Ihan sama täällä.
Käy psykiatrilla ja pyydä ahdistukseen Opamoxeja.Itse tarvitsen puolikkaan lääkkeen melkein joka aamu, kun joudun lähtemään velvollisuuksia hoitamaan, samoin iltaisin, jos on jotain sosiaalista kanssakäymistä.
Jos huomaan olevani täysin rauhallinen ja tyyni, jätän lääkkeen ottamatta. Lievä lääkitys auttaa sinuakin, mutta älä ota liikaa äläkä säännöllisesti.
Äläkä missään tapauksessa sorru mielialalääkkeisiin, ne pahentavat pelkotiloja!
Minulla lääkkeet kyllä vain tekivät minusta reippaamman, mietin vähemmän mitä muut ajattelevat.
En suosittele silti lääkkeiden syöntiä pelkästään, yhdistettynä terapiaan saa parhaimman tuloksen.
kaksi vuotta sitten työkyvytön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon whatsapissa muutamassa ryhmächätissä joissa en itse kyllä juurikaan puhu. Mutta aina silloin tällöin tulee jotain kysyttävää tai halu kommentoida jonkun juttua. Monesti punnitsen et onkohan tää nyt tärkee ja kiinnostaako ketään.. Sitku oon sen viestin lähettänyt niin heti alkaa kaduttaa ja tekis mieli heittää Puh seinään!!
Ja auta armias jos siihen ilmestyy ne siniset hakaset jotka tarkoittaa että kaikki on viestin nähnyt..... "Nooonni, selvä homma, siel ne nyt yhes haukkuu mua eikä kiusallakaan vastaa" ei luoja oon nolo, tiedän :(Ihan sama täällä.
Käy psykiatrilla ja pyydä ahdistukseen Opamoxeja.Itse tarvitsen puolikkaan lääkkeen melkein joka aamu, kun joudun lähtemään velvollisuuksia hoitamaan, samoin iltaisin, jos on jotain sosiaalista kanssakäymistä.
Jos huomaan olevani täysin rauhallinen ja tyyni, jätän lääkkeen ottamatta. Lievä lääkitys auttaa sinuakin, mutta älä ota liikaa äläkä säännöllisesti.
Äläkä missään tapauksessa sorru mielialalääkkeisiin, ne pahentavat pelkotiloja!Minulla lääkkeet kyllä vain tekivät minusta reippaamman, mietin vähemmän mitä muut ajattelevat.
En suosittele silti lääkkeiden syöntiä pelkästään, yhdistettynä terapiaan saa parhaimman tuloksen.
Minkälainen terapia on teille auttanut parhaiten? Oon miettinyt vertaistukiryhmiä, koska oon kyllä käynyt juttelemassa joidenkin naikkosten kanssa, mut en oo kokenut hyötyväni siitä. Ois parasta huomata että meitä on muitakin! :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kaksi vuotta sitten työkyvytön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon whatsapissa muutamassa ryhmächätissä joissa en itse kyllä juurikaan puhu. Mutta aina silloin tällöin tulee jotain kysyttävää tai halu kommentoida jonkun juttua. Monesti punnitsen et onkohan tää nyt tärkee ja kiinnostaako ketään.. Sitku oon sen viestin lähettänyt niin heti alkaa kaduttaa ja tekis mieli heittää Puh seinään!!
Ja auta armias jos siihen ilmestyy ne siniset hakaset jotka tarkoittaa että kaikki on viestin nähnyt..... "Nooonni, selvä homma, siel ne nyt yhes haukkuu mua eikä kiusallakaan vastaa" ei luoja oon nolo, tiedän :(Ihan sama täällä.
Käy psykiatrilla ja pyydä ahdistukseen Opamoxeja.Itse tarvitsen puolikkaan lääkkeen melkein joka aamu, kun joudun lähtemään velvollisuuksia hoitamaan, samoin iltaisin, jos on jotain sosiaalista kanssakäymistä.
Jos huomaan olevani täysin rauhallinen ja tyyni, jätän lääkkeen ottamatta. Lievä lääkitys auttaa sinuakin, mutta älä ota liikaa äläkä säännöllisesti.
Äläkä missään tapauksessa sorru mielialalääkkeisiin, ne pahentavat pelkotiloja!Minulla lääkkeet kyllä vain tekivät minusta reippaamman, mietin vähemmän mitä muut ajattelevat.
En suosittele silti lääkkeiden syöntiä pelkästään, yhdistettynä terapiaan saa parhaimman tuloksen.
Minkälainen terapia on teille auttanut parhaiten? Oon miettinyt vertaistukiryhmiä, koska oon kyllä käynyt juttelemassa joidenkin naikkosten kanssa, mut en oo kokenut hyötyväni siitä. Ois parasta huomata että meitä on muitakin! :D
Ap
Minä kävin siis kognitiivisen psykoterapian. Asteittain altistettiin eri asioille, ulkoilu, kaupassa käynti, kuntouttava työtoiminta (jep, se kaikkien vihaama mutta minulle tästä oli oikeasti apua!) jne. Ennen sitä en uskaltanut poistua kotoa ja olin jäämässä jo eläkkeelle, nyt olen työelämässä 2 vuotta myöhemmin.
Minun tutuilla tuo on ihan normaalia, muista en tiedä.