En tiedä enää, miten suhtautua kaveriini.
Maisteri-kaverini, kenet olen tuntenut vuosia työskenteli aikanaan korkeassa esimiesasemassa ennen kun jäi yllättäen työttömäksi reilu vuosi sitten. Nyt sitten tapasin hänet pitkästä aikaa, mutta ettepä arvaakaan: hän on siivoojana samassa rakennuksessa, missä minä olen töissä...
Kyseinen herra on siis ihan yliopistosta valmistunut maisteri, ollut vuosia omalla alallaan töissä esimiestason hommissa. Ja nyt hän onkin alentunut paskaduunariksi :-D En oikein tiedä enää, miten suhtautua häneen. Hän on muuten ihan hyvä tyyppi, mutta minusta vain on vähän säälittävää palata kovatasoisesta työstä johonkin paskaduuniin :')
(sori jos luet tätä A, minun vain oli pakko avautua tästä, tämä tuli minulle aika yllätyksenä)
On hienoa, että pystyt myöntämään vaikeutesi. Onko sinulla aina ollut tarve arvottaa ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella? Tapa voi olla ihan kasvatuksesta lähtöisin jos vanhempasi ovat siirtäneet asenteensa sinulle. Uskon kuitenkin, että pystyt oppimaan pois tavastasi, mietit vaikka mitä positiivisa puolia ihmisissä on ja ymmärrät, että mikään työ ei poissulje niitä ominaisuuksia. Tsemppiä itsensä kehittämiseen 👍