Opiskelijat ovat vain tiellä, kun tulevat työharjoittelemaan.

Mikä ala? Etten vaan oo se harjottelija, josta puhut :S

Eikö sinne työpaikalle pitäisi nimetä harjoitteluohjaajaksi joku sellainen henkilö, joka haluaa ohjata nuoria? 

Olisi varmaan tehnyt sinullekin hyvää jättää harjoittelut tekemättä ja samaten valmistumasta ammatiin, johon et selkeästi ole kypsä ja kykenevä.

Kannattaa ap muistaa ettei maailma lopu siihen kun sinä jäät eläkkeelle.

Ei niitä ole pakko ottaa jos ei kiinnosta.

En itsekään pidä harjoittelijoista, tai siis heidän ohjaamisesta, harjoittelijat itsessään ovat yleensä kiva piristys työporukkaan.

Meillä onneksi perehdyttäjiksi ja ohjaajiksi ei pakoteta, vaan ne jotka haluaa, saavat harjoittelijat. Toki toisaalta siitä on suuri apu jos sattuu nopeasti oppiva ja tehokas harjoittelija, mutta en vain ole hyvä neuvomaan ja teen mieluummin työni omalla tavallani itse. Olen todella tarkka enkä luota aina muiden työn jälkeen, joten kuitenkin tarkistaisin ja korjaisin perässä neuvomisen jälkeen, joten helpommalla pääsen kun en ota ohjattavaksi.

Olen itseiin ollut usein harjoitteluissa opintojen aikana ja siellä oppinut aina paljon ja saanut hyviä suhteita. Joten tiedän että se on tärkeää, mutta olen vakn oppinut ja hyväksynyt ja myöntänyt etten ole sopiva ohjaaja. En koe velvollisuutta että jokaisen pitäisikään olla.

Jos yritys ottaa harjoittelijoita on heillä velvollisuus myös perehdyttää ja ohjata heitä. Toivottavasti eivät ota ollenkaan jos ei harjoittelijoita arvosteta.

Juuri tänään keskustelin opiskelijakaverin kanssa tästä. Pitäisi todellakin olla ohjaajana vain sellaisia ihmisiä jotka HALUAVAT ohjata ja tukea opiskelijaa. Hapannaamaiset, paskaa selän takana puhuvat, elämäänsä kyllästyneet vakkarit on pahinta myrkkyä parhaansa yrittävälle opiskelijalle. Hoitoalat näitä täynnä, todella ikävä kokemus kenelle tahansa joutua näiden haaskalintujen nokittaviksi.

Missä vaiheessa ne työt sitten pitää opetella?

Ovatko perehdytysjaksotkin turhia uusille työntekijöille, kun kaikki pitäisi ilmeisesti osata valmiiksi heti koulusta valmistuttua?

Juuri tuollaisen asenteen takia ne harjoittelijat eivät osaa mitään pitkän ajankaan jälkeen. Jos otat heidät ystävällisesti vastaan, opetat heti aluksi perusteellisesti asiat ja luot ilmapiirin, jossa he uskaltavat tarvittaessa kysyä, niin pääset huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin hutaisten homman tekemällä, jolloin harjoittelija ei osaa kymmenennenkään kerran jälkeen. 

Ainakin selvisi, kenessä ei ole esimiesainesta.

Ymmärrän täysin! Meillä työt on sitä että harjoittelija istuu vieressä ja tuijottaa mitä teen. Harjoittelijaa ei tarvitse perehdyttää eikä kertoa mitään, mutta kyllähän jokainen kyselee työstä niin pakko siitä on kertoa. Joka viikko uusi harjoittelija monta viikkoa putkeen. Kyllä tekis mieli hakea aina saikkua ku tulee harjoittelijalistat.

Samaa mieltä. Meidän talossa se olen vieläpä aina MINÄ kenen huostaan nuo idootit tuupataan. Tälläkin hetkellä mulla on kaksi harjottelijaa joita joudun opettamaan. Mitään extrapalkkaa en saa ja hermot ja työni ovat päin vittua.

Jos ei olisi harjoitteluja, mistä sitten saataisiin osaavia henkilöitä töihin? Ulkoavaruudestako?

Meistä ainakin maksetaan päiväkohtainen korvaus ja aina ollaan iloisia kun saavat lisäkäsiä apulaisiksi.

Lh

Sain minäkin hoitoalalla kuulla työntekijöiden pskan jauhamista selän takana pukuhuoneessa, kun eivät tienneet että istuin usein vessassa heidän saapumisensa aikana tai kuulin oven takaa taukohuoneesta jutut. Kyllä tappoi motivaation tulla paikalle ja huono mielihän siitä tuli, en minä tahallani sinne tullutkaan "olemaan tiellä" ja "kädestä pidettäväksi".

Minusta harjottelijat ivat ihan parhaita!

On ihanaa jakaa omaa tietotaitoa innokkaille aloittelijoille ja samalla avata itselleni heidän kauttaan tuoreita näkökulmia.

Kaikista parasta on nähdä harjoittelijan kehitys ja saada valettua heille ammatillista itseluottamusta. Parasta on kun harjoittelija jakson jälkeen tulee kiittämään ja kertomaan saaneensa vahvistuksen, että on oikealla alalla.

Riippuu kovasti harjoittelijasta. Suurin osa on ellei nyt valmiiksi hyviä niin ainakin kehityskelpoisia, näitä ilo ottaa harjoittelijoiksi ja seurata kehitystä. Kaikkea ei tarvitse osata mutta pitäisi olla jonkunlainen pohja sieltä koulusta ja kyky soveltaa sitä opittua työelämään. 

Sitten on nämä riippakivet joiden asenne on sanonko mistä, aloitetaan ihan perusasioista ja niidenkin kanssa takkuaa. En oikeasti jaksaisi vääntää lähes täysi- ikäiselle siitä, että paikalle saavutaan ajoissa, puhelinta ei näpelöidä koko ajan, ruokatunti on tietyn mittainen, työaika ei pääty varttia ennen sovittua jne. Ihan turha kuvitella ohjaavansa näitä varsinaiseen työntekoon kun suurin osa ajasta kuluu siihen että käydään läpi niitä asioista mitkä olisi pitänyt oppia jo vuosia sitten. 

Mä kävin yksi päivä tässä lähiruokakaupassa. Siellä oli harjoittelemassa varmaan viisi-kuusi näitä nuoria poikia. Kyllä piti kieli keskellä työntää kärryjä pitkin käytäviä, kun oli muutenkin jonkun verran asiakkaita ja sitten näitä harjottelijapoikia täyttämässä käytäviä isojen tavarakärryjensä kanssa.

Kieli keskellä suuta...