Opiskelijat ovat vain tiellä, kun tulevat työharjoittelemaan.

):

Miksiköhän nuoria syrjäytyy, kun asenne on tämä.

Ja ap tietysti tiesi kaiken jo valmiiksi, kun aloitti työnsä.

Minun käsittääkseni harjoittelupaikalle maksetaan harjoittelian opastamisesta. Tai ainakin ennenvanhaan maksettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja ap tietysti tiesi kaiken jo valmiiksi, kun aloitti työnsä.

Varsinkin ne työpaikan omat käytännöt.

Pohja omalle alalle saadaan koulun penkiltä, mutta kyllä siihen itse työhön perehtyy varsinaisesti vasta töitä tekemällä ja kokemusta kartuttamalla.

Eiköhän meistä jokainen ole ollut joskus noviisi alallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin yksi päivä tässä lähiruokakaupassa. Siellä oli harjoittelemassa varmaan viisi-kuusi näitä nuoria poikia. Kyllä piti kieli keskellä työntää kärryjä pitkin käytäviä, kun oli muutenkin jonkun verran asiakkaita ja sitten näitä harjottelijapoikia täyttämässä käytäviä isojen tavarakärryjensä kanssa.

Ne on tettiläisiä. Meillä oli myös heitä, eivätkä häirinneet. Kiva, kun joku työnantaja ottaa.

Meidän alalla koulusta tulee jo perusasiat hallitsevia harjottelijoita jotka voi laittaa itsenäisesti työskentelemään kun tulokset pystyy kokenut työntekijä tarkastamaan yhdellä silmäyksellä. Jos työnjälki ei vastaa vaadittua annetaan lisää ohjausta ja sanotaan missä kohtaa meni pieleen. Meillä maksetaan lisiä perehdytyksestä.

Ap olet vain tiellä kun tosimiehet alkavat naimaan :D

Vierailija kirjoitti:

Ja ap tietysti tiesi kaiken jo valmiiksi, kun aloitti työnsä.

Monessakaan työpaikassa nämä rahat eivät tule näille ohjaaville työntekijöille, vaan menevät jonnekkin muka "yhteishyvään" josta hyötyvät kaikki jotka eivät ohjaakkaan ketään. Itse ainakin ottaisin paljon mielummin opiskelijoita ohjattavaksi jos saisin jonkinlaisen korvauksen henkilökohtaisesti.

Kuitenkin mielummin otan mukaani alan opiskelijoita joilla yleensä edes jonkin asteinen kiinnostus hommaan kun taas näitä työkkäristä PAKOTETTUJA työkokeiluun tulijoita, niistä vasta pitäisikin korvausta saada!!

Itsekin olin aikoinani harjoittelussa ja aamuraportilla "ohjaajani" sitten jutteli kollegansa kanssa, että ärsyttää kun kaiken maailman harjoittelijat soittavat hänelle ja vaivaavat, että EI HÄNELLÄ OLE SELLAISEEN AIKAA. 

Olen nyt jo vanhempi, mutta silti muistan miten ahdistavalta tuntui tietää, että joutuisi vielä viikkokausia vaivaamaan henkilöä päivittäin useita kertoja. Etenkin kun työn luonne vaati, että hänen kanssaan tehdään paljon työtä ja hän joutuu tarkastamaan tekemisiäni hyvin paljon. 

Onneksi itse olet osannut valmistua ammattiisi ilman harjoittelua? Heti ekan 10 minuutin jälkeen olet työpaikassa osannut ja tiennyt kaiken? Ihan mahtava homma! Olet varmaan kysytty työntekijä, kun noin heti opit.

Miten ne opiskelijat sitten oppisivat jos eivät seuraamalla ja kyselemällä? Täälläkin vähän väliä joku elämäänsä kyllästynyt harppu inisee jos harjoittelija ei kysele mitään, ja nyt toinen harppu sitten inisee kun kyselee. Oisko parempi jos te harput vaan jäisitte kotiin ja antaisitte työpaikkanne niille jotka sitä oikeasti haluaisivat. Saisitte kotona sitten ihan itekseen olla koko päivän, kukaan ei tulisi häiritsemään ylijohtajan päivää.

Ajatella, miten ne opiskelijat kehtaavat tulla toisten työpaikoille harjoittelemaan! Parempi olisi jos eivät kävisi kouluja ollenkaan vaan jäisivät kotiin yhteiskunnan eläteiksi.

Olen myös itse ollut 18-vuotiaana työharjoittelussa avustajana eräässä vanhainkodissa. Yksi tehtävistäni oli hakea muiden työntekijöiden kanssa asukkaille ruokaa läheisestä palvelutalosta. Erään kerran olin tulossa takaisin ruuanhaku-reissulta ja viemässä takkia taukohuoneeseen, kun kuulin että yksi ateria oli jäänyt ostamatta. Yksi työntekijöistä kuiskasi muille, että vika on varmasti tuon harjoittelijan (minun) ja valitettavasti erehdyin sen kuulemaan, työntekijän tätä huomaamatta.

Tiesin, ettei vika ollut minun, koska itse en ollut vastuussa ruokamäärien ilmoittamisesta, ainoastaan niiden hakemisesta. Silti tuli paha mieli ja edelleenkin, melkein 10 vuoden jälkeen, uudessa työpaikassa aloittaessa tuntuu välillä siltä, että on vain tiellä ja ahdistaa, ellei opi jotakin asiaa tarpeeksi nopeasti. 

Itsekään en pidä työharhoittelijoista, mutta väitän, että ongelma on taas ennemminkin siinä miten työt on järjestetty. Jos työharjoittelija jo kolmantena tai peräti toisena "työpäivänään" lasketaan yhdeksi työntekijäksi niin se tarkoittaa muiden työmäärän lisääntymistä eikä korvauksista ole kuultukaan.

Kyse siis asiakaspalvelualasta. Eikä ole myöskään erikseen yhtä ohjaajaa harjoittelijalle vaan kaikki yrittävät opastaa.

Ei sen näin pitäisi mennä.

Minusta on tosi mahtavaa että nää ketkä valittaa harjoittelijoista ovat oppineet työt ilman harjoittelua. Mahtava taito. Mutta sitten on valitettavasti me jotka joudutaan harjoittelemaan koulussa opittuja taitoja työharjoittelussa että oppisimme ne kunnolla. Me joudumme tulemaan teidän kanssa jotka olette oppineet työt ihan itse ilman harjoittelua.

Opiskelen itse sairaanhoitajaksi ja ensimmäinen harjoittelu oli palvelutalossa ja minun ohjaaja oli vuosi sitten valmistunut lähihoitaja. Hän oli muuten sellainen joka oli oppinut asiat ilman ohjausta joten ei antanut minullekkaan ohjausta. Sen verran opin hänen työstä että kiroilu on jees, tauoilla istuminen ja huonosti tekeminen on jees. Ja ai että työ on raskasta kun on istuttu työkavereiden kanssa tauoilla jo 1,5h.

Mua nyppii kouluttajana se, että kun meen kouluttaan uutta porukkaa hoiva-alalla uusiin käytäntöihin niin tuntuu ettei ne tantat siellä duunipaikallaan oo ennenkään mitään tienny. Jessus. Muutamankin kerran ne harjottelijat on olleet mukana ja ne niitä välkkyjä, jotka hoksaa ne asiat heti. Ja ne kymmeniä vuosia työtä tehneet tanttaraiset on silmät ymmyrkäisinä ja samat asiat saa kertoa tuhanteen kertaan ja vielä soitellaan peräänkin kun ei mene kerralla kaaliin. Sitte oon miettiny, että miten ne harjottelijat ikinä oppii kunnon töihin, jos samat tantat "neuvoo" niitä töissä. Apua!

Vierailija kirjoitti:

Minun käsittääkseni harjoittelupaikalle maksetaan harjoittelian opastamisesta. Tai ainakin ennenvanhaan maksettiin.

Kun itse olin ammattikoulussa, niin oppilaitos maksoi yritykselle harjoittelijan opastamisesta ja kun harjoittelija meini asentajan mukaan oppimaan, niin sille asentajalle makettiin opastamisesta erillistä korvausta.

Hoitoalalla tilanne on vähän eri, kun sielläon julkisia laitoksia joilla on opetusvelvollisuus ja samoin se kuuluu heidän työntekijöidensä toimenkuvaan valmiiksi, eikä sitä korvata erikseen.

Ongelma ei ole harjoittelijat vaan se että siitä ei makseta ohjaajalle lisäkorvausta vaikka ohjaaminen aiheuttaa runsaasti lisätyötä.

Siksi en tee itse ohjaamista.

Jotenkin huvittavaa, että eläkeiän kynnyksellä olevat vain keskittyvät valittamaan nuorten "osaamattomuutta" samaan aikaan, kun kieltäytyvät asennevammansa takia opastamasta näitä samaisia nuoria asianmukaisella tavalla työn äärelle. Osaavat valittaa asioiden huonoudesta, mutteivät ole valmiita tekemään sille jotakin. Kertoo, kumpi sukupolvi on sitä fiksumpaa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kovasti harjoittelijasta. Suurin osa on ellei nyt valmiiksi hyviä niin ainakin kehityskelpoisia, näitä ilo ottaa harjoittelijoiksi ja seurata kehitystä. Kaikkea ei tarvitse osata mutta pitäisi olla jonkunlainen pohja sieltä koulusta ja kyky soveltaa sitä opittua työelämään. 

Sitten on nämä riippakivet joiden asenne on sanonko mistä, aloitetaan ihan perusasioista ja niidenkin kanssa takkuaa. En oikeasti jaksaisi vääntää lähes täysi- ikäiselle siitä, että paikalle saavutaan ajoissa, puhelinta ei näpelöidä koko ajan, ruokatunti on tietyn mittainen, työaika ei pääty varttia ennen sovittua jne. Ihan turha kuvitella ohjaavansa näitä varsinaiseen työntekoon kun suurin osa ajasta kuluu siihen että käydään läpi niitä asioista mitkä olisi pitänyt oppia jo vuosia sitten. 

Missä olet töissä? En ole ikinä törmännyt tällaisiin harjoittelijoihin ja sitä paitsi, onko se harjoittelijalla nyt oikeasti minuuteista kiinni kauanko on syömässä? Ei harjoittelija ole työntekijä kuitenkaan. Mulla ei ole ollut yhdenkään opiskelijan kanssa mitään vääntöä työajoista enkä kyllä ole kytännytkään kauanko ruokatuntiaan viettävät, pääasia että työt tulevat hoidetuksi.