Kuinka surullista ja tuskallista onkaan ilman normaalia äiti-tytärsuhdetta

Miksi tämä nimenomainen ihmissuhde tuntuu usein olevan niin vaikea?! Vaikka kuinka haluan, vaikka kuinka PÄÄTÄN, että nyt siedän ja katson läpi sormieni ne äitini erinäiset "perseilyt" ja rivien välissä sanotut jutut ja keskityn vain olemaan hänen kanssaan hyvissä väleissä, niin aina tämä lopulta karahtaa kiville. Eihän tässä äitini yksin syyllinen ole, osaa sitä meikäläinenkin... Mutta voihan se toki olla, että kaikki se äitini harrastama tyhjänlupailu, piikittely, alistaminen ja suoranainen valehtelu on hiukan jäänyt minulla hampaankoloon... Vaan silti se pieni rakastava ja välittävä osa minussa toivoo edelleen hyviä välejä äitiini. Rupeaa vaan tuntumaan, että sellainen on sula mahdottomuus.