Ei yhtää kiinnostaisi viettää kaverin lasten kanssa aikaa

Et varmaan ole ainoa. Kohta ne tenavat on niin isoja, ettei ne enää lähde äidin matkaan, joten tilanne palaa ennalleen. Ehkä. 

En minäkään koska kaveri puhuu lapselle koko ajan, ja kertoo tylsiä juttuja mitä ns hauskaa lapsi tehnyt/sanonut. Ne on yhtä kiinnostavia minulle kuin jos minä kertoilisin koko ajan mitä hauskaa koirani on tehnyt, sellaiselle jota koirat ei erityisesti kiinnosta.

Mulla tulee semmonen fiilis että kaveri haluaa sysätä lapsensa muiden hoitoon eikä itse jaksa lapsiansa hoitaa jotka on ihan itse halunnut. En vaan jaksa antaa huomiota niille. Tottakai oon kiva niille ku ne näen mutta ei kiinnostaisi. tekisi mieli sanoa että pidä pentus kotona ja nähää kaksin.

AP

IHanaa kuulla etten ole ainoa /tunteeton paskiainen vaan tunteva ihminen. Miksi äitien on vaikea tajuta että kaikki ei jaksa lapsishowta.??

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee semmonen fiilis että kaveri haluaa sysätä lapsensa muiden hoitoon eikä itse jaksa lapsiansa hoitaa jotka on ihan itse halunnut. En vaan jaksa antaa huomiota niille. Tottakai oon kiva niille ku ne näen mutta ei kiinnostaisi. tekisi mieli sanoa että pidä pentus kotona ja nähää kaksin.

AP

Itse haluat, että kaverisi sysää lapsensa muiden hoitoon siksi aikaa, kun näkee sinut. Toisaalta kenenkään ei pitäisi joutua olemaan lasten kanssa, jos ei ole niitä itse hankkinut.

Kun kaveri saa lapsia, sen kaverin menettää. Asia vain menee niin. Joskus harvoin kaveri voi nähdä ilman lapsia, mutta silloinkin se on aikaa poissa niiden lasten kanssa olemisesta. Se lasketaan niin.

Kiinnostaakohan sitä kaveria viettää lastensa kanssa aikaa? Se vain ei voi sitä valita. Sinulla on asiat paremmin. Koeta kestää se pieni aika, mitä niitä lapsia näet, ja huokaise sen jälkeen helpotuksesta. Niin minä tekisin.

Kun lapsia on paikalla, kaikki juttelu on pinnallista. En tarkota että joka tapaamisen pitäisi olla jotain syvällistä tilittämistä, mutta usein kaverit itsekin joutuvat puhumaan ilmein ja ihme vihjailuin kun eivät voi siinä lastensa kuullen puhua mistään "vaikeammasta" aiheesta. Tai sitten joutuu istumaan jossain perhepuistossa ja kaverin huomio on koko ajan siinä lapsessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee semmonen fiilis että kaveri haluaa sysätä lapsensa muiden hoitoon eikä itse jaksa lapsiansa hoitaa jotka on ihan itse halunnut. En vaan jaksa antaa huomiota niille. Tottakai oon kiva niille ku ne näen mutta ei kiinnostaisi. tekisi mieli sanoa että pidä pentus kotona ja nähää kaksin.

AP

Itse haluat, että kaverisi sysää lapsensa muiden hoitoon siksi aikaa, kun näkee sinut. Toisaalta kenenkään ei pitäisi joutua olemaan lasten kanssa, jos ei ole niitä itse hankkinut.

Miksi lapset pitää viedä joka kerta hoitoon? Miksei ne voi jäädä isän kanssa kotiin?

Minä tapaan kavereitani aina ilman lapsia. En pidä lapsista enkä saa mitään irti sellaisesta keskustelusta, jossa toisen ajatus harrhailee jatkuvasti ja huomio suuntautuu lasten kaitsemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä tapaan kavereitani aina ilman lapsia. En pidä lapsista enkä saa mitään irti sellaisesta keskustelusta, jossa toisen ajatus harrhailee jatkuvasti ja huomio suuntautuu lasten kaitsemiseen.

Mitä sä sanot niille sun frendeille "jätähän lapset himaan" vai? Ihan mielenkiinnosta, mäkään en jaksa kavereitten lapsia. Omani oon opettanut viihtymään myös itsekseen, ei tarvitse viihdyttää kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tapaan kavereitani aina ilman lapsia. En pidä lapsista enkä saa mitään irti sellaisesta keskustelusta, jossa toisen ajatus harrhailee jatkuvasti ja huomio suuntautuu lasten kaitsemiseen.

Mitä sä sanot niille sun frendeille "jätähän lapset himaan" vai? Ihan mielenkiinnosta, mäkään en jaksa kavereitten lapsia. Omani oon opettanut viihtymään myös itsekseen, ei tarvitse viihdyttää kaiken aikaa.

"Miten saat <lapsen nimi>:n hoitoon? Haluaisin käydä kahdestaan kahvilla" tai sitten kutsun suoraan kaljalle. Niin tyhmi kavereita minulla ei ole, että raahaisivat lapsia baariin.

Niin, tai useammin sanon kyllä "Ehtiikö <puolison nimi> vahtia <lapsen nimi>:a ensi viikolla? Voitais mennä kahville kahdestaan" Ei noita yhäreitä niin kavereina ole.

Mä en voi sietää mun kaverin lapsia. 😑 Itsellänikin lapsi on, mutta kaverista kuoriutui ihan omituinen kasvattaja ja lapset elää kuin pellossa ja aina satuttaa ja esim.puree mun lapsia. Ja riehumalla hajottaa paikkoja, rohmuaa tarjottavia eikä syö niitä jne. Kaveri ei tee mitään, istuu vaan rauhassa kahvinsa kanssa ja yrittää jutella mulle, mä vaan koko ajan yritän minimoida vahingot. 😲 Oltiin vuosia kaverin kans kuin paita ja peppu ja oli niin ihanaa olla yhdessä raskaana, meidän lapsilla on vain muutaman kuukauden ikäerot. Mutta nykyään en enää halua nähdä kaveria lasten kanssa, vain kahdestaan. Ikinä en tätä ääneen tunnustaisi.

Täällä yksi kotiäiti, jolla on vastaava ongelma toisin päin. Haluaisin omaa aikaa aikuisten kaverien kanssa, jutella juurikin vähän syvällisemmin ja välillä taukoa lapsista (heillä on isä, puolisoni). Sitten kysyn kaveria kahville ja se vastaa että joo, kiva nähdä TEITÄ. Tai pyydän kaljalle arki-iltana, niin kaveri ehdottaakin, että tultaisiin hänen luokseen syömään koko perhe. Ja tykkäävät olla leikkipuistossa ja lapset on heistä niin ihania. Kolme eri lapsetonta kaveria mulla tällaisia. Mielelläni heitä toki näen myös lasten kanssa, mutta olis kiva jos joku haluais nähdä ihan vaan mua.

Tää on vähän sama ilmiö ku se että otetaan puoliso joka paikkaan mukaan.

Ja tosiaan jos kaverilla on 2v taapero mukana niin keskustelusta ei tuu yhtään mitään ku koko ajan pitää huomioida sitä kakaraa.

Raivostuttavaa.

Jättäkää lapset ja puolisot kotiin kun tapaatte kavereita!

Juu. Mulla on hiukan vanhemmat lapset kuin kaverillani. En viitsi enää edes soittaa tuolle kaverilleni, kun K O K O sen puhelun ajan puhuu niille lapsilleen. Milja, ota sieltä kaapista sitä, Petteri, haluatko mennä sen naapurin pojan kanssa ulos? Ja ne lapset tulevat vaan koko ajan keskeyttämään äitiään. Meillä lapset on opetettu olemaan häiritsemättä, kun joku on puhelimessa.