Ulkosuomalaiset, millä kielellä ajattelette?

tällä hetkellä vaihtuu tilanteen mukaan, kolme kieltä pyörityksessä. unista en osaa sanoa.

En ajattele sanoilla, paitsi jos kuvittelen selittäväni jollekin jotakin, mikä tapahtuu tällä hetkellä enemmän englanniksi.

Taisi mennä kolme vuotta kun unia alkoi olla englanniksi, aloin ajattelee englanniksi , osittain ainakin

Mietin vaan sitä, jos pääsääntöisesti käyttäisi vaan esimerkiksi englantia (asuisi englannin kielissä maassa, puoliso olisi englantilainen) eikä juurikaan käyttäisi suomea, alkaisiko jopa yksinään ajatella englanniksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ajattele sanoilla, paitsi jos kuvittelen selittäväni jollekin jotakin, mikä tapahtuu tällä hetkellä enemmän englanniksi.

Etkö ole koskaan ajatellut sanoilla riippumatta kielisyydestä, ihan mielenkiintoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan sitä, jos pääsääntöisesti käyttäisi vaan esimerkiksi englantia (asuisi englannin kielissä maassa, puoliso olisi englantilainen) eikä juurikaan käyttäisi suomea, alkaisiko jopa yksinään ajatella englanniksi.

Ap

Ajatteleeko joku sanoilla? Mä ajattelen mielikuvilla. Kieli riippuu tilanteesta. Eli jos ajattelen jotain keskustelua tai mietin mitä aion sanoa jollekulle, niin sehän riippuu keskustelukumppanien kielestä eikä omasta kielestäni.

Minulla myös kolme kieltä käytössä, suomi ehkä vähiten. Olen asunut ulkomailla kohta 20 vuotta ja taloudessamme ei ole minun lisäkseni muita suomenpuhujia. Ajattelu- ja unikieli vaihtelee, mutta jos esim. lasken jotain ääneen tai mielessä (neuloessa silmukoita, kortteja jakaessa tms.) niin lasken suomeksi.

Yleensa ajattelen englanniksi mutta suomeksi silloin kun olen talla palstalla. Kielet aivoissa omissa lokeroissaan. 

40+ vuotta englanninkielisessa ymparistossa.

Ruotsissa ruotsiksi, nykyään englanniksi. Paikallinen kieli on opettelun alla mutta menee kyllä piiitkä aika ennen kuin alan ajatella sillä kielellä.

Ulkomailla asuessani ajattelin ja näin unet kyseisen maan kielellä. Käytin suomea tuolloin todella harvoin.

Tällä hetkellä asutaan Suomessa mutta työkieli on englanti. Usein jää tuo kieli ikään kuin päälle, ulkomailla asuessa vieläkin herkemmin.

Piti ruveta miettimään että miten tää menee. Käytän eniten englantia, parikymmentä vuotta Australiaa takana. En puhu suomea usein mutta chattaan aika paljon sukulaisten kanssa.

En ole varma unista, mutta jos herään syvästä unesta tai havahdun jostain mihin olen keskittynyt niin saatan puhua englantia Suomessa, tai Suomea täällä jos olen äskettäin käynyt Suomessa. Yleensä kyllä tajuan vaihtaa nopeasti. Yleisesti ottaen kuitenkin ajattelen sillä kielellä mitä juuri silloin käytän, eli täällä englanniksi ja Suomessa ja sukulaisten kanssa suomeksi.

Numerosarjat ajattelen sillä kielellä jolla olen ne oppinut, eli puhelinnumero englanniksi ja vaikka ikivanha pankkitunnus suomeksi. Jos joudun sanomaan puhelinnumeroni suomeksi, tai jonkun suomeksi muistamani numerosarjan englanniksi, niin joudun yleensä kirjoittamaan sen paperille ja sitten lukemaan siitä. Suora kääntäminen ei onnistu. Poikkeuksena päivämäärät muotoa pp/kk/vv jotka yleensä luen kuiteista ja ajattelen suomeksi kun kirjoitan niitä esimerkiksi matkalaskuun. Tuosta Suosituimmat listalta luen esimerkiksi "Tähdet, tähdet twenty-seventeen -keskustelu" mutta "A-Studion ... musiikkikoulun maksuja kaksisataa Euroa/kk" eli aika sekarotuista menoa.

Ajattelen suomeksi ja englanniksi, useammin englanniksi. Puhun aika paljon suomea, vaikka ulkomailla olenkin. Puolison kanssa puhun englantia. En osaa sanoa minkä kielisiä uneni ovat.

Palstalla tuntuu olevan paljon vieraalla kielellä ajattelevia. Puhuin joskus asiasta vaimon kanssa, joka on asunut ulkomailla viimeiset 20 vuotta, joista Suomessa 15. Hän puhuu oikein hyvää suomea, mutta sanoo ajattelevansa omalla äidinkielellään.

Muutenkin tuntuu kotimaan asiat olevan paljon enemmän mielessä vanhemmiten. Monista muistakin tuntemistani ulkomaalaisista on tullut patrioottisempia vanhemmiten. Vain suomalaiset kertovat unohtavansa kotimaansta. Outoa on.

Ajattelen useimmiten englanniksi, jos kyseessa on omat paivittaiset asiani. Tyoasioissa ammattitermit pyorivat paassa hollanniksi tai englanniksi, kun kuitenkin yliopistokoulutukseni oli molemmilla kielilla. Lasken usein suomeksi, etenkin jos kyseessa on suuria maaria (esim. villapaidan silmukat) tai pareittain laskettavia esineita (kaksneljakuus...). Naen unia kaikilla kielilla, ystavistani jopa heidan englannin aksenttinsa ovat kuultavissa unissani. Olen nahnyt unia jopa saksaksi tai ruotsiksi vaikka kouluajoista on jo aikaa. Harvemmin suomen kielella.

Kun en lukenut tai puhunut suomen kielta lainkaan vuoden ajan, Suomen-lomalla oli vaikeuksia aksentin ja puhetempon kanssa. Asuinmaan huudahdukset ja nopeat reaktiot (tyyliin tah, oho, mita, voi ei) ovat korvanneet suomenkieliset ja noita on vaikea kontrolloida. Joskus huomaamatta lipsahtaa suomenkielinen sana (sivu)lauseen alussa jos englannissa/hollannissa vastaava olisi paljon pidempi. Spontaanit kirosanat, kuten vaikka lyodessa varpaat kynnykseen, tulevat myos sitkeasti suomeksi. Kotona puhutaan hollantia ja englantia sekaisin tai erikseen eri koostumuksissa paivasta riippuen.

Aika kielellinen sekasikio mutta paivaakaan en vaihtaisi pois. Pikkiriikkisen keskittymalla osaan puhua kaikkia kolmea ihan sujuvasti sotkematta niita keskenaan :)

Mun kohdalla tämä riippuu siitä, mitä olen tekemässä ja mitä asia koskee.

Arkiasioita, kuten kauppalappuja ja sähkölaskuja ajattelen yleensä tämän maan kielellä. Se on vaan jotenkin helpompaa ja kaikilla leipätyypeille ei esim edes ole omaa suomenkielistä sanaa tai ainakaan se ei kuulu mun kokemukseen. Tällä ei ole mitää ntekemistä unohtamisen kanssa, mutta se on vaan jotenkin helpompaa kun arki ympärillä kuitenkin pyprii tällä kielellä.

Työasioita ajattelen englanniksi. En edes tiedä, mitä osa niistä asioista olisi virallisesti suomeksi. Voin siis selittää sisällön, mutta en tunne terminologiaa suomeksi.

Minä-asioita, siis kaikkea, mikä liittyy perheeseen, sukuun, omaan hidtoriaani tai identiteettiini, ajattelen suomeksi. Isojen tunteiden ja suurten suunnitelmien asioita.

En asu ulkomailla mutta olen oppinut englannin kieltä 2-vuotiaana ekan kerran.. mulla toi ajattelukieli vaihtelee vuosien saatossa. Jos kirjoitan päivittäin englanniksi, ajattelen jatkuvasti englanniksi. Jos taas en, ajattelen suomeksi. Eli siis vaihtelee sen mukaan käytänkö molempia kieliä, yleensä englanti voittaa koska sanat lyhyempiä..

Sanotaan näin että lapsena en ajatellut millään kielellä vaan mielikuvilla, murrosiässä suomeksi, lukioiässä englanniksi, sitten taas suomeksi, viime vuodet englanniksi ja viime aikoina taas suomeksi.

Kuulostaa varmaan tosi normaalilta mutta.. siis jos käytän englantia paljon, vaihtuu heti englanniksi, vaikka en osaa sitä ihan 100%sesti. Mut silti on tarve kommunikoida molemmilla kielillä, onneksi se on nykyaikana mahdollista. :)

Suomi ja englanti. Eli "finglish". Kielet mene solmuun väillä. :)

- ulkosuomalainen