Odottava äiti kysyy: Miksi lapsia kehutaan koko ajan?

Se vahvistaa lapsen itsetuntoa.

Ei me ainakaan kehuta kaikesta. Tulee kusipäisiä ja itsekkäitä lapsia jos koko ajan kehuu joka asiasta.

Kaikesta ei todellakaan pidä kehua. Täytyy kokea myös pettymyksiä ja sitä tunnetta että ei osaa.

Mammis kirjoitti:

Ei me ainakaan kehuta kaikesta. Tulee kusipäisiä ja itsekkäitä lapsia jos koko ajan kehuu joka asiasta.

En erota oliko tämä viesti ironiaa mutta ei varmaan liikaa pysty kehumaan.

Ja ap:lle ja muillekin neuvoksi, että kannattaa/pitää kehua yrittämistä ja ahkeruutta sekä prosessin yksityiskohtia. Ei niinkään aina lopputulosta, esim. piirustusta.

Siksi, että myönteinen palaute kannustaa paremmin kuin kielteinen puutteista moittiminen.

Toki överiksikin voi vetää, jos aikuinen valehtelee ja kehuminen on ihan jatkuvaa. Silloin mikään ei tunnu enää missään ja lapsen minäkuva voi vääristyä.

Mutta melkein aina löytää kyllä rehellistä positiivista palautetta, jos haluaa. Jos lapsi esimerkiksi on piirtänyt käsittämättömän syherön ja esittelee sitä sinulle, voit aina a) osoittaa kiinnostusta ja kysellä vaikka mitä kuvassa on ja miten valitsi värit ja aiheen ja b) kehua lapsen hyvää mielikuvitusta tai sitä, että on piirtänyt innolla ja muistanut siivota kynät sen jälkeen.

Yleensä - tämä on lastenpsykiatrien suositus - tehokkainta lastenkasvatusta on kehua lapsen paneutumista, huolellisuutta ja vaivannäköä enemmän kuin synnynnäisiä taitoja. Näin siksi, että halunnet kannustaa lasta yrittämään parhaansa.

Jos lapselle tolkutetaan, että hän on hyvä piirtäjä (vaikkei oikeastaan olisikaan), hän pettyy, kun aikanaan koulussa muut piirtävätkin paremmin JA toisaalta saattaa alkaa hutiloida, koska katsoo, että kehuja tulee kumminkin, ja "mähän olen tässä hyvä, joten ei kannata tsempata". Hän voi myös alitajuisesti alkaa vältellä haasteellisempia tehtäviä, ettei hänen heikko piirtämisen taitonsa paljastuisi!

Tuolla en toki tarkoita, etteikö taitojakin saa ollenkaan kehua, mutta että kannattaa muistaa kehua yrittämistä aivan erityisesti.

"Piirsit todella ahkerasti ja jaksoit värittää hienosti taustankin, eikös vaan sinustakin tullut hieno piirros?"

https://www.is.fi/perhe/art-2000005030643.html

Vierailija kirjoitti:

Mammis kirjoitti:

Ei me ainakaan kehuta kaikesta. Tulee kusipäisiä ja itsekkäitä lapsia jos koko ajan kehuu joka asiasta.

En erota oliko tämä viesti ironiaa mutta ei varmaan liikaa pysty kehumaan.

Ja ap:lle ja muillekin neuvoksi, että kannattaa/pitää kehua yrittämistä ja ahkeruutta sekä prosessin yksityiskohtia. Ei niinkään aina lopputulosta, esim. piirustusta.

Kyllä todellakin pystyy kehumaan liikaa! Jos vanhemmat kehuvat ja taputtavat hurmiossa käsiään yhteen lapsen jokaisesta töherryksestä, tulee totuus vastaan kuin seinä jossain vaiheessa elämää.

Kun lapsi saa rehellisen palautteen esim. koulussa kavereiltaan tekemisistään, ja itse näkee että minähän olenkin ihan täysi pa*ka, menee luottamus vanhempien sanaan. Lapsi ei voi luottaa enää vanhempiensa arvostelukykyyn, kerran on käytännössä nähnyt vanhempiensa valehtelevan suut ja silmät täyteen hänelle, koko elämänsä. Vain oikeista onnistumisista ja todellisesta osaamisesta tulee kehua, välillä myös yrittämisestä, ei muusta.

https://www.hs.fi/elama/art-2000002808058.html

Lasta ei pidä kehua kaikesta ja koko ajan. Syystä.

Hyvä kysymys. Lasten kehuminen menee usein liiallisuuksiin. Olen sitä mieltä että minuakin kehuttiin liikaa kun olin lapsi. Muutenkin tuntuu että lastenkasvatusopeissa mennään usein äärimmäisyyksiin.

Ihan överiksihän tuo kehuminen on nykyään mennyt. Vastaajat 5 ja 6 ovat asian ytimessä.

Toivon, ettei aloituksestani saanut kovin kylmää kuvaa. Kuten jo sanoinkin, niin ymmärrän tietysti, että lasten itsetuntoa pitää tukea. Minusta vaan on näyttänyt siltä, että ystävät, tuttavat ja tuntemattomat kehuvat ja ihastelevat lapsia, sekä kaikkea mitä he tekevät tai ovat tekemättä ihan poskettoman paljon.

Usein se on sitä, että menen lapsellisen ystäväni luona käymään, niin heti ekasta hetkestä lähtien se on sitä, kun lapsi vaikka vilkuttaa minulle, niin osasitpa hienosti moikata Vilma-tätiä. Sitten mennään kahvipöytään ja taas äiti kehuu, miten hienosti Miko istuu paikoillaan. Sitten Miko syö taas todella hienosti kakkupalaa ja kertoo ihanaa juttua pikkuautoista, jota pitää kaikkien ihastella. Lapsi myös saa jatkuvasti keskeyttää aikuisen puheen ja taas kehutaan, miten upean jutun hän kertoi. Jne.

Itselle tulee ihan nolo ja ulkopuolinen olo, kun en vaan osaa ihastella lapsia jatkuvasti ns. tyhjän takia. Toki minäkin monesti kehun jos lapsi vaikka esittelee juuri tekemäänsä piirustusta. Julkisilla paikoilla ihan tuntemattomienkin ihmisten eka ja ehkä vikakin kontakti kyseisiin vieraisiin lapsiin on jotain lapsen ihastelua. Onpas sulla hieno lelu tai oletpa sinä söpö. Kiva kuulla, että täällä edes on tolkun ihmisiä, jotka eivät ylistä lasten olemassaoloa ihan ylitsevuotavan paljon.

AP