Miten olet sohinut työhaastattelussa?
Minä olen yksinkertaisesti vain jännittänyt liikaa ja halunnut päästä pois ja vähän äkkiä.. Sanonut mitä sylki suuhun tuo ym.
Mutta oletko tehnyt jotain todella outoa/noloa/ kaatanut kahvit tms.? :D
Kommentit (8)
Sohia:
1. tökkiä, pistellä umpimähkään (jollakin pitkähköllä välineellä)
2. sysiä. esim. Sohia kepillä muurahaispesää. Sai sohituksi kiekon maaliin.
Mun työhaastattelukokemukseni ovat jo niin kattavat, että en osaa niitä jännittää.
Tosin oudoin haastattelu oli, kun haastattelija alkoi selittää, miksi tarvitsivat tiimiin työntekijää. Tiiminjohtaja oli lähtenyt perjantaina töistä, saanut aivoinfarktin, "Riitta" ja "Sirpa" olivat sitten paikanneet hommia pitkään kunnes Sirpa oli saanut rintasyöpädiagnoosin...
Kuuntelin kohteliaasti, mutta samalla päätin että kun tuosta ovesta pääsen niin tähän hullujenhuoneeseen en tule. Tietenkin kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta tarvitseeko niistä ihan tuntemattomalle kaikkea uskoutua?
Sohin vahingossa haastattelijaa kynällä silmään. Toisella kertaa sohin sormellani koriste-esineen pöydältä alas ja se meni rikki.
Yleensä kyllä vain sohin molemmin käsin umpimähkään joka ilmansuuntaan ja toivon, ettei kukaan osu tielle.
En ehtinyt valmistautua. Oli työvelvollisuus hoidettavana ja pari muutakin haastattelua. Halusin kuitenkin mennä, kun ei tulevaisuudesta tiedä koskaan. Eli pitkän hiljaisuuden jälkeen onnistuin jotenkin saamaan hirveän suman vuoden alkuun. Olin tottunut täyttämään työhakemuksia ilman jatkoonpääsyä, eikä tullut mieleenkään, että useampi jatko-toimenpide osuisi samaan hetkeen.
Yhteen haastatteluun menin ihan liian rentona. Sain haun ja puhelinkeskustelun perusteella mielikuvan, että hakevat (katsastuskonttorille) toimistovirkailijaa, mutta ennenkaikkea rempseää asiakaspalvelijaa joka tulee kaikkien kanssa toimeen, keittää kahvit ja on työkaveri.
Koin olevani juuri oikea henkilö! En ole liian virallinen tahi jäykkä ollenkaan. Vaan olis pitäny olla, haastattelukysymykset ja tilannekkin oli erittäin virallinen. Pieleen meni :( toivottavasti löysivät etsimänsä jäykän rennon virkailijan.
Jälkeenpäin olen toki iloinen etten päässyt siihen syrjintäpuljuun töihin . Kysyivät nimittäin perheasioista (nuorelta naiselta) liian tarkkaan ja naiivina vastasin vaikka tiesin, että nämä kysymykset ovat asiattomia. Ja olen lapseton 29-v.
Olen kertonut tän joskus ennenkin. Hain kouluttajan paikkaa aikuisoppilaitoksessa ja haastattelu oli paikassa jossa ei ikinä ollut käynyt. Haastattelija odotti minua rakennuksen aulassa sijaitsevassa lasiakvaariossa ja ovi sinne oli tosi huomaamaton. Haastattelija seurasi lasin takana kuinka suhasin ees taas ovea etsien ja jos olisin pystynyt ottamaan asian huumorilla, ehkä olisi ollut toivoa saada se paikka. Olin vain ihan nolona :D.
Nykyään ei enää pääse haastatteluun asti. Silloin tällöin viitsin enää hakemuksiakaan sohia.
Menin yhteen haastatteluun kun olin ollut jonkun viikon flunssassa ja olo oli jo kotosalla ollut ihan ok. En ottanut huomioon kävelymatkaa toimistolle bussipysäkiltä joten kun pääsin perille, tuli ihan älytön yskäkohtaus joka oikeasti ei päättynyt. Ryin ja yskin vedet silmissä haastattelun läpi. Jäi varmaan tosi positiivinen kuva. ;) Yllättäen en päässyt jatkoon.