Lue keskustelun säännöt.
Olen aina tiennyt kuolevani nuorena
04.10.2017 |
Onko kellään muulla ollut sellaista fiilistä, ettei koskaan ole "kuulunut" tänne maailmaan. Kuolema tuntuu jotenkin kauniilta ajatukselta ja rauhoittavalta. Tietää, että tulee kuolemaan nuorena. Ei näe mitään kunnon järkeä elämässä, vaikka olisikin ihan iloinen ja pärjäävä. Silti aina jotenkin tietää, että tulee kuolemaan pian.
Kommentit (16)
Olen itse 23-vuotias ja 14v asti olen tuntenut näin. Vaikka elämä on "ihan kivaa", niin en näe siinä mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et aio itsemurhaa tehdä, tuo tietosi on samanlaista kuin uskovaisten "tieto" jumalan olemassa olosta. Siinähän se uskon ja tiedon ero onkin.
Jos mulle tulisi tuollaisia fiiliksiä, epäilisin olevani melko syvästi masentunut ja hakisin apua. Nuorena kuolemisen glorifiointi nostattaa mussa aina kylmiä väreitä, koska arvelen sen lisäävän sekä glorifioijan itsensä että muiden masentuneiden itsemurhariskiä.
Onneksi mun ei ole mahdollista kuolla nuorena enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä!
Olen pienestä pitäen tiennyt kuolevani nuorena. Se on vain jotenkin ollut päivän selvä fakta minulle. Muut tulevat elämään kauan, minä en.
En ole surullinen tästä. En ole koskaan ollut. Enemmänkin helpottunut ettei täällä tarvitse kauaa olla.
Ymmärrän sinua täysin ap. Itselläni sama ajatus. En ole koskaan tuntenut olevani oikeassa paikassa, täällä maapallolla. Odotan kuolemaa, vaikka asiani on hyvin. Ehkä me olemme syntyneet väärään paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, joskus nuorempana. Olin teini-ikäisenä todella ahdistunut ja mietin kuolemaa paljon. Se tuntui vapautukselta kaikesta raskaasta. Mutta nuori ihminen ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Olen nyt lähempänä keski-ikää ja ajatukset kuolemasta ovat hyvin erilaisia kuin nuorena. Kuulostaa siltä, että olet masentunut. Yritä löytää sellaisia asioita, joista todella nautit elämässä. Ajattele tuulta kasvoilla, sateen ropinaa katolla tai auringon paistetta. Sinulla on varmasti vielä paljon koettavaa ja nähtävää elämässä. Itse en keksinyt synkimpinä hetkinä mitään syytä tai järkeä elämässä, mutta olin utelias. Halusin nähdä mitä seuraava päivä tuo, seuraava vuosi... Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta ja päivästä. Toivottavasti sinäkin voit olla ja jonain päivänä tyytyväinen siihen, että et tehnyt mitään lopullista ratkaisua. Hae apua ja näe hyvät asiat elämässäsi ja arvosta niitä.
Arvaa vaan miltä tuo kuulostaa sellaisen korvaan, joka oikeasti tietää että tulee kuolemaan parin vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin, luulin ja halusin kuolla ennen kuin täytän 25. Täytän parin kuukauden päästä 29. Jatkoajalla mennään enkä todella ymmärrä miksi. Elämäni on niin turhaa että en menettäisi mitään jos kuolisin esim tänään.
Kyllä. Itseasiassa olen jo pitkään ihmetellyt, että missä se viipyy, ku nyt kuitenkin jo 43v.
Itsari on kuitenkin mun mielestä niin luuserihommaa, että siihen en aio lähteä. Vaikka vannomatta paras esim. jonkun kivuliaan ja kuolettavan sairauden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pelätään kuolemaa ja sitten pelätään, ettei kuollakaan.
Äitini kertoi aina ettei elä vanhaksi...Kuolessaan oli 70v. Olisi täyttänyt 71v mutta kuoli 2,5viikkoa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä!
Olen pienestä pitäen tiennyt kuolevani nuorena. Se on vain jotenkin ollut päivän selvä fakta minulle. Muut tulevat elämään kauan, minä en.
En ole surullinen tästä. En ole koskaan ollut. Enemmänkin helpottunut ettei täällä tarvitse kauaa olla.
Juuri näin minäkin luulin nuorena… nyt olen 65 v ja ihan kunnossa.
Mahtaa sitä sitten nelikybäsenä vituttaa, kun ei kuollutkaan. Ei voi oikeen enää itsarillakaan asiaa korjata ku ei oo nuori enääN.
No, mikä nyt on nuori, minulla oli myös tuollainen olo mutta koska olen nyt lähempänä neljääkymppiä niin juna taisi mennä jo.. traumatisoituminen lukemani mukaan aiheuttaa tuollaista oloa, ei välttämättä se että oikeasti olisi kotoisin toisesta ulottuvuudesta jonne haikailee. Sekin toki mahdollista.