Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko vetoa vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin?
04.10.2017 |
Itse olen mies, ja moniin naispuolisiin ystäviin tunnen ainakin jonkun verran vetoa tai pidän heitä viehättävinä. Silti en ikinä haluaisi esim. jonkun luonteenpiirteen takia heistä kumppania, tai ajattelen vain että ei oltaisi hyvä pari. Tämän palstan termeillä: en panisi. Mutta nautin seurasta ja oma energiatasoni on heidän kanssaan paljon korkeammalla kuin vaikka miespuolisten kaverien kanssa.
Onko muilla tai erityisesti naispuolisilla samanlaisia tuntoja?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne, ja siksi ovatkin nimenomaan kavereita. Olen nainen siis.
Hyi en. Kaverimiehet on eri asia kuin miehet. Opiskeluaikoina oli sekaporukka jolla liikuttiin ja aina joku jamppa näistä yritti iskeä vaivihkaa. Kaverit kavereina, miehet miehinä.
Vierailija kirjoitti:
En tunne, ja siksi ovatkin nimenomaan kavereita. Olen nainen siis.
Etkö ikinä tunne vetoa useampaan henkilöön samaan aikaan? Eikö tällainen henkilö voisi olla kaverisi, jos olisit parisuhteessa? Tai jos ihastut johonkin hieman kaveriporukassa tms...
Vierailija kirjoitti:
Hyi en. Kaverimiehet on eri asia kuin miehet. Opiskeluaikoina oli sekaporukka jolla liikuttiin ja aina joku jamppa näistä yritti iskeä vaivihkaa. Kaverit kavereina, miehet miehinä.
Ehkä ei yrittänyt iskeä (koska sanot vaivihkaa)... ehkä tunsi vain jotain kuin kuin minä?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itsellä samantyylisiä tilanteita.
N.22
En ole koskaan tuntenut mitään vetoa kaverimiehiin.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joihinkin ehkä vähän, ja siinä on jotain niin oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minkäänlaisiin miehiin,...enkä kyllä naisiinkaan. En niin mihinkään. Olen haluttua seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mulla yks tosi hyvä miespuolinen kaveri. Jutellaan melkeen mistä vaan. Hän kyllä vihjailee ja olis valmis seksiin vaikka heti. Mutta minä en vois ikinä... en edes suudella. Ajatuskin kuvottaa. Yhteistä baari-iltaa ehdotellu kymmenen vuotta. Luultavasti lähtisin karkuun. Mua ei vois niin humalaan juottaa, että mitään seksuaalista tapahtuisi.
Pahus vaan, että mies on kaverina ihan yes. Juttu luistaa ja nauraa saa makiasti, kun tavataan.
Meillä on tiivis kaveriporukka, peräisin opiskeluajoilta. Siellä oli yksi kaveri, jonka kanssa oli vipinäntapaista tuolloin, mutta se jäi kun kumpikin löysi omansa. Siitä huolimatta tätä kaveria on aina vaan edelleen jotenkin sykähdyttävämpi tavata kuin kaikkia muita. Tekisinkö mitään, jos tulisi tilaisuus? Tuskin. Mutta virkistävää hänen seuransa kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat naiset vastaa tällaisiin kysymyksiin niinkuin "kuuluu" vastata: hyi, en todellakaan, nehän on kavereita!!
Komppaan ap:ta täysin, se on jotenkin sellainen ihastumisen ja evvk-tilan välimuoto, eli ei ihastumista, mutta sellaista viehättymistä, hyvin kuvailtu tuo energiatasojen nousu.
En oikeastaan miespuolisiin kavereihin. Tulee tuo sama reaktia "hyi ei kavereihin sekaannuta" sellanen olo kun veljeensä muka ihastuis. Mutta sitten jos on joku puolituttu mies joka ei varsinaisesti ole minun ystävä niin sitten voi tunteita tulla.
Olen tuntenut ja monia ihailen yhä monestakin syystä, mutta en kuitenkaan lähde heidän kumppanietaan haastamaan; itse kun ovat kumppninsa valinneet. (Toki joidenkin kohdalla olen saattanut hiljaa mielssäni ihmetellä, että miten kummassa noin; mutta se ei muuta tilannetta). Osan kanssa, vaikka jonkinlaista vetoa tunnen, niin järki lyö jarruja päälle sanoen, että on viisainta pysyä vain ystävinä tai kavereina, eikä sekään ole ollenkaan huonosti. - Itse asiassa se on todennäköisesti parempiki vaihtoehto.
Sehän on ihan luonnollista hairahtaa kollegaan välillä.. sitäpaitsi työ pitää välit asiallisina niin että nämä lipsahdukset ei sitten muuhun elämään vaikuta.
Olen myös mies. Pidän toki naispuoleisia ystäviäni viehättävinä, kauniina, jne. Mutta jos en ole ihastunut, en koe vetoa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Minulla on lähes kaikki ystävät miespuoleisia. Muutamat niistä ovat kuin veljiä, eli ei todellakaan mitään ikinä voisi kuvitellakaan tapahtuvan. Sitten on ne muutamat, jotka viehättävät kovastikin.
Up