Mistä te tiedätte, mitä haluatte pitää päällänne?

Kertokaa nyt joku. Minusta vaikuttaa siltä että valtaosalla ihmisistä on hyvin nuoresta saakka joku tyyli, joka tietysti vaihtelee iän myötä, mutta kumminkin ihmiset tietää mitä ne haluaa pukea. Minulla on tässä kohtaa joku bitti pahasti poikittain.

Aloin ostaa omat vaatteenikin vasta kun muutin 20-vuotiaana pois kotoa, äiti osti niitä siihen saakka aina kun katsoi tarpeelliseksi. En vaan jaksanut kiinnittää asiaan mitään huomiota, pidin myös sukulaisten ja jopa isäni vanhoja vaatteita ihan tyytyväisenä. Pitäisin  vieläkin mielelläni miesten flanellipaitoja ja vakosamettihousuja (joita ei saa mistään). Mutta kun olen tajunnut että vaikutan varmaan hullulta professorilta sitten. Ja sitä mielellään olisi kuitenkin vähän viehättävä noille miehille.

-ap-

No ei kaikki välitä vaatteista, me olemme erilaisia. Kunhan nyt jotain laitat päällesi ja voithan pyytää apua ystäviltä ostoksilla, jos he osaisivat suositella jotain.

Tiedän mikä sopii kroppani malliin, en pidä räikeistä väreistä enkä kummallisista kurkistusaukoista/naruviritelmistä/jäykistä tai kahisevista kankaista, joten sellaiset jää kauppaan. Alaosa on poikkeuksetta tumma: musta, tummansininen tai ruskea. Vapaalla tuulihousut, muutoin ihonmyötäiset farkut. Tumman ja tiukan alaosan kanssa löysä neule, maanläheisiä värejä, ei graafisia kuvioita, vain yksi/kaksivärisiä paitoja. Arkiasuina myös hupparit ja collegepaitoja. Ei huiveja, laukkuja koruja tai muuta härpäkettä, joskus rannekello. Pidän simppelistä ja yksinkertaisista kokonaisuuksista, sellainen persoona olen niin se näkyy vaatetuksessanikin. Ei siinä sen kummempaa. Kunhan on siistit, sopivat ja ehjät, näin äitinikin opetti.

Minä kyllä tiedän mistä tykkäisin, mutta olen liian köyhä ja lihava siihen. (Sekin auttaisi jos osaisin ommella ja neuloa vaatteeni itse, mutta ei riitä taidot.) Koetan sitten toteuttaa jonkinlaista köyhäilyversiota unelmistani.

Ja mistä sen tiedän - varmaan se auttaa, että aina joskus kadulla kulkiessa tulee vastaan tyyppi, josta katson, että tuossapa hyvä tyyli, tuollaista asua voisin käyttää itsekin. Lehtikuvista myös näkee. Värisilmä minulla on aika hyvä, samoin muukin visuaalinen hahmotuskyky, eli osaan kyllä ohi vallitsevien muotitrendien nähdä, millaiset värit ja mallit näyttäisivät ylläni kamalilta, ja niitä välttelen, vaikka jonkun muun yllä samoista asioista pitäisinkin.

Mä tiedän ihan siitä, että tunnen oloni mukavaksi tietyt vaatteet päällä, kun taas joissain vaatteissa on inhottava olo. Inhottava olo voi olla sellaisissakin vaatteissa, jotka sellaisenaan näyttävät ihan kivoilta, mutta kun puen ne päälleni, niin on vain tyhmä olo. Toiset vaatteet taas saattavat olla päällä äärimmäisen epämukaviakin, mutta ne päällä on silti jotenkin kiva olo. Olen tullut siihen tulokseen, että kaupassa sovittamalla tulee aika nopeasti joko tunne siitä että vaatteessa tunnen oloni hyväksi, tai sitten että en tunne. Eli siis sovitan kaupassa omaa silmääni miellyttäviä vaatteita ja ostan jos tunnen oloni mukavaksi.

Mä olin nuorena myös hippi. Silloin tiesin tarkkaan mistä tykkään ja mikä mulle sopii. Nykyään olen ihan tyylitön. Pukeudun yleensä farkkuihin ja huppareihin. Haluaisin vain pukeutua mahdollisimman mukavasti, enää ei tunnu merkitsevän miltä ne vaatteet näyttää. Tälläydyn sen verran, että laitan hiukset ponnarille ja ripsiväriä. Se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä tiedän mistä tykkäisin, mutta olen liian köyhä ja lihava siihen. (Sekin auttaisi jos osaisin ommella ja neuloa vaatteeni itse, mutta ei riitä taidot.) Koetan sitten toteuttaa jonkinlaista köyhäilyversiota unelmistani.

Ja mistä sen tiedän - varmaan se auttaa, että aina joskus kadulla kulkiessa tulee vastaan tyyppi, josta katson, että tuossapa hyvä tyyli, tuollaista asua voisin käyttää itsekin. Lehtikuvista myös näkee. Värisilmä minulla on aika hyvä, samoin muukin visuaalinen hahmotuskyky, eli osaan kyllä ohi vallitsevien muotitrendien nähdä, millaiset värit ja mallit näyttäisivät ylläni kamalilta, ja niitä välttelen, vaikka jonkun muun yllä samoista asioista pitäisinkin.

Minulla ei varmaan ole minkäänlaista visuaalista silmää koska en juuri koskaan näe kaupoissa tai kenenkään päällä asua, tyyliä tai vaatekappaletta joka näyttäisi siltä että haluaisin sen. Ostan sitten vaan jotain pehmeää ja mustaa.

Tällä hetkellä minusta tuntuu että voisin tykätä viinipunaisista vakosamettihousuista, sellaisista missä on jonkinlainen "miesmäinen" bootcut-leikkaus. Naisten housut kinnaa aina haarovälistä, miesten housuissa se haaroväli on paljon väljempi. Ja sitten minulla voisi olla sellainen ruskeansävyinen slipoveri.

No, tuollaisia vaatteitahan ei ole missään muuta kuin 70- ja 80-luvun albumeissa eikä kukaan niitä varmaan silloinkaan pitänyt yhdessä. Mutta siitä minä pitäisin. Paitsi että en pitäisi koska luultavasti tiedostaisin koko ajan että näytän dorkalta.

Ongelma on siis se että se vähä maku mitä minulla on on aika outoa ja huonoa. Nykyyänhän voi pukeutua melkein miten vaan mutta tuntuu että silti osaan keksiä yhdistelmiä jotka näyttävät nykyajassakin oudoilta.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Nykyyänhän voi pukeutua melkein miten vaan mutta tuntuu että silti osaan keksiä yhdistelmiä jotka näyttävät nykyajassakin oudoilta.

-ap-

Aina on hoettu tuota samaa, että nykyään voi pukeutua miten vain. Ja koskaan ei niin ole ollut.

Aina on vaatekaupat pullollaan kulloisenkin aikakauden mallisia vaatteita ja kulloisenkin sesongin muotivärejä. Jos ne eivät satu itselle sopimaan niin pulassa olet. Onneksi housujen makkarankuorimuoti alkaa olla ohi ja väljempääkin jo löytyy. Omat pölkkyreiteni näyttävät tiukoissa housuissa ihan kamalilta.

Ja onneksi on kirpparit. Ei vain siksi että siellä on halpaa, vaan myös siksi, että voi löytää menneiden vuosikymmenten tyylisiä vaatteita, jotka istuvat paljon paremmin.

Kaikkein paras tyyli on niillä, jotka pysyvät uskollisina itselleen ja omalle maulleen eivätka juokse muotivillitysten perässä. Suosittelen, että puet rohkeasti yllesi juuri nuo haluamasi sammarit, jos ne jostakin löydät. Outo yhdistelmä voi olla myös mielenkiintoinen, erottuu massasta.

Ei ole mitään erityistä tyyliä enkä yritä sellaista löytääkään. Olen täysin mielialapukeutuja. Asustan runsaasti tai minimaalisesti mielialan mukaan, käytän erilaisia värejä mielialan mukaan, sekoittelen tyylejä tai pukeudun hyvin yksinkertaisiin ja ajattomiin vaatteisiin mielialan mukaan.

Ei minua kiinnosta mikään tietty tyyli tai edes se, näytänkö tyylikkäältä ja hyvältä. Puen vaatteita, jotka ovat mukavat päällä, kunhan on sopivaa ja siistiä ja ehjää. Usein se tarkoittaa pehmeitä materiaaleja, lämmintä ja joustavaa, ei ihonmyötäistä. Sen verran katson, että yläosa ja alaosa rimmaavat, ettei tule ihan silmiäpuhkovaa kuosiyhdistelmää kuvioiden tai värien pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mikä sopii kroppani malliin, en pidä räikeistä väreistä enkä kummallisista kurkistusaukoista/naruviritelmistä/jäykistä tai kahisevista kankaista, joten sellaiset jää kauppaan. Alaosa on poikkeuksetta tumma: musta, tummansininen tai ruskea. Vapaalla tuulihousut, muutoin ihonmyötäiset farkut. Tumman ja tiukan alaosan kanssa löysä neule, maanläheisiä värejä, ei graafisia kuvioita, vain yksi/kaksivärisiä paitoja. Arkiasuina myös hupparit ja collegepaitoja. Ei huiveja, laukkuja koruja tai muuta härpäkettä, joskus rannekello. Pidän simppelistä ja yksinkertaisista kokonaisuuksista, sellainen persoona olen niin se näkyy vaatetuksessanikin. Ei siinä sen kummempaa. Kunhan on siistit, sopivat ja ehjät, näin äitinikin opetti.

Et pidä kahisevista kankaista, mutta pidät tuulihousuja?

Sun ongelma tuntuu olevan enemmänkin se, että ajattelet muiden ihmisten mielipiteitä sinusta, ja valitset vaatteesi sen mukaan. Mitäpä jos unohtaisit kokonaan toisten ajatukset, ja pukeutuisit vaikka niihin vakosamettihousuihin ja slipoveriin, jos kerran sellaiset tuntuu omilta. Tuskin sä kuitenkaan haluat sellaista miestä, joka valitsee sut tissipaidan ja korkokenkien takia. Eikö se ole parempi näyttää siltä mistä itse tykkää, niin saa sitten seuraakin rehellisesti sellaisena kuin on?

Vierailija kirjoitti:

Mistä te oikein tiedätte mistä tykkäätte ja mikä teitä pukee?

Tykkään sellaisista vaatteista, jotka eivät kiristä mistään. Ihan sama, vaikka näyttäisin rumalta. Olen valinnut työpaikatkin sen mukaan, että pukukoodi on mahdollisimman vapaa.

Mulla on todella klassinen tyyli. Panostan laatuun ja materiaaleihin. Katson aina mistä vaate on tehty, suosin luonnonmateriaaleja. Käytän neutraaleja värejä kuten luonnonvalkoista, tummansinistä, vaalean ruskeaa mutta olen innostunut myös mustasta viime aikoina.

Tavallisena päivänä päälläni vosi olla siniset kapeat farkut, luonnonvalkoinen silkkipaita ja konjakin ruskeat nilkkurit. Erilaisista kauluspaidoista pidän paljon kuten silkki-farkku-ja puuvillamateriaaleilla, sillä ne antavat ryhdikkään ja siistin vaikutelman.

Pidän yksinkertaisia nappikorvakoruja, kelloa sekä kihla-ja vihkisormuksia. Muista koruista en niin välitä arkena.

Aina kun ostan jotain niin etsin mahdollisimman monikäyttöisiä ja aikaa kestäviä vaatekappalaleita.

paras olo ainakin itellä mustissa vaatteissa. Erilaisia materiaaleja mustana ja sit pieniä nahkasia yksityiskohtia vaatteissa. Valkosta löytyy myös jonkun verran. Kesällä joskus väriä päällä. 

Ostan vähän sitä mikä istuu hyvin kun olen niin siro rakenteelta että naisten puolelta vaikea löytää vaatteita ellei sitten ole 32 tai xxs kokoa. Toisin sanottuna itselle väri ja istuvuus, en käytä hirveästi löysiä vaatteita muutakun talvella löysiä neuleita satunnaisesti.

Googlaa vaikka outift ideas, sieltä tulee vähän kaikenlaista. Voi heittää vaikka classy, modern tai vaikka comfy sanan siihen vielä lisäks sen mukaan minkälaista ite haluaa. Sit jos löytyy joku mistä tykkää niin kun painaa sitä kuvaa niin siihen tulee samanlaisia tyylejä lisää. Tätä teen itse ja näin löydän aina inspiraatiota omaan tyyliin.