Neuvoja kaivataan

Minulla on kotona kaksi pientä taaperoa ja koira. Molemmat lapset ovat mielestäni ylivilkkaita (ja myös yliälykkäitä), osaavat avata turvaportin, tulla pinnasängystä, avata ovet ja parvekkeen oven... Kulmasuojat ovat aivan turhia, vaikka olisi pikaliimalla kiinni pöydänkulmassa, repivät ne irti. Olen 24/7 lasten kanssa, paitsi silloin kun isä ryyppäämisretkiltään heitä jaksaa hoitaa. Olen aivan loppu kahden villiviikarin kanssa. En muista milloin olen viimeksi saanut käydä vessassa rauhassa saati laittaa ruokaa lapsille ilman että huutavat malttamattomina vieressä. Lapset eivät nuku enää päikkäreitä paitsi pienempi välillä aamupäivisin. Suostuvat menemään unille 22-01 välillä ja heräävät siinä 4.30-5.30 yleensä. Päivän energiani menee siihen että päästään koira lenkittämään ja lastenkin kanssa käydään ulkona että väsyisivät, mutta ei... Saan jatkuvasti juosta perässä keräten leluja tai ottamassa lapsilta kiellettyjä esineitä pois, mennä tappelun väliin ja kokoajan pitäisi olla silmät selässä etteivät lähde ulko-ovesta tai mene parvekkeelle yksinään. Uloskin kun lähdetään niin siihen saattaa mennä tunti, puolitoistakin. Toiselle kun saanut ulkovaatteet päälle, toinen jo riisunut ne pois päältänsä.
No pääasiaan sitten. En tiedä miten tahdon jaksaa tätä enää pitkään, olen kuitenkin kolmekymppinen ja haluaisin vielä mennä töihin. Neuvolasta sanotaan että päivähoito (tottakai, mihinkäs muuallekaan). Mutta kun kunta ei ota päivähoitoon koska en ole töissä. Suosittelevat vain avointa päivähoitoa, jossa siis minun pitäisi sitten olla mukana lasten kanssa. Töitä taas en voi hakea koska päivähoitopaikan saamisessa työtarjouksen saatuani saattaa kestää jopa kuukausia, kuka sellaisen haluaa töihin tai edes työhaastatteluun joka "ehkä neljän kuukauden päästä pääsee aloittamaan työt"??. Lapsiperheiden sossulta en ole saanut mitään neuvoja/apuja/ideoita eikä minulla edes ole mitään tukiverkostoa lähellä.
Alkaa tässä voimat olemaan loppu ja epätoivo täyttää mielen...