Mielipiteenne tämänlaisesta pariskunnasta?
Kaksi ihmistä seurustelevat ja ovat keskenään kihloissa, mutta tarvitsevat kumpikin omaa aikaa ja omaa tilaa. Siksi he eivät halua asua yhdessä, mutta haluavat silti asua lähekkäin, joten heidän on onnistunut muuttamaan kerrostaloon vierekkäisiin yksiöihin. Joskus he ovat kumpikin omassa asunnossaan, mutta saattavat silti olla toisen asunnossa koko päivän ja jopa yön yhdessä, jos kaipaavat toistensa seuraa. He käyvät yhdessä kaupassa ja jakavat ruokaostokset yhdessä, valmistavat joskus ruokaa yhdessä toisen asunnossa ja toinen ottaa siitä puolet mukaan omaan kotiin, jos he eivät syö yhdessä tai joskus he tekevät kumpikin omat ruoat, mutta periaatteessa he syövät aina samaa ruokaa ja jakavat ruokalaskun yhdessä. Olisiko tämä hyvä idea?
Kommentit (20)
Kuka päättää milloin ollaan yhdessä ja milloin ei?
Muuten hyvä, mutta ruokaostoksia en jaksaisi alkaa kenenkään kanssa hoitamaan kuin satunnaisesti erikoistapauksissa. Kauhea stressi joka kerta ajoittaa toisen kanssa, asun miehen kanssa yhdessä ja käymme silti aina yksin kaupassa.Ei tarvitse kytätä ja tilittää toisen aikatauluja.
Kuullostaa hyvältä! Itse asun mieheni kanssa talossa missä on erillinen yksiö niin monesti mietin et oisko outoa jos muuttaisin siihen. Itse kun tykkään pienistä asunnoista ja aika minimalistisesta elämästä ja mieheni on keräilijä mut sit tuli lapsi ja aattelin että se ois liian outoa :D
Veronkierto tulee ensimmäisenä mieleen
Vierailija kirjoitti:
Veronkierto tulee ensimmäisenä mieleen
En kyllä mitenkään keksi, mitä veroja tuolla tavalla saa kierrettyä? :D
Haluaisin samanlaisen suhteen. Omat kämpät vaikka lähekkäin. Sais oman rauhan tarvittaessa.
Mä oon etäsuhteessa (välimatka 120km) ollut jo pari vuotta. Tavataan viikonloppuisin ja lomat vietetään yhdessä, mutta muuten omat asunnot ja rahat ym. Sopii mun elämäntilanteeseen tällä hetkellä, mutta pitkällä tähtäimellä jossain vaiheessa muutetaan saman katon alle. Toisaalta etäsuhteessa on kyllä puolensa...varsinkin kun me kumpikin tarvitsemme omaa aikaa, niin miksei tätä voisi jatkaakin. Ollaan siis kumpikin päälle nelikymppisiä. Hyvä puoli myös ettei suhteeseen ole tullut ns. arkea vielä vastaan..ollaan edelleen hulluina toisiimme :)
Toimii varmaan hyvin, jos suhde on avoin.
Minulla on hieman tuon tyyppinen suhde.
Olemme mieheni kanssa n.40-vuotiaita.
Asumme 500m päässä toisistamme ja vietämme toistemme luona 3-6 yötä viikossa. Vuorotellen hänen luona tai minun. Ruokakaupassa käydään välillä yhdessä ja ostokset kulkeutuvat sitten sinne missä se ilta/yö vietetään.
Joka päivä lähes tavataan, mutta aina ei vietetä yötä yhdessä. On välillä kieltämättä "ihanaa" saada olla ihan vaan itsekseen kotonaan.
Ihan toimiva ja hyvä tilanne. Voi olla, että joku päivä muutamme yhteen. Olemme aikanaan kokeilleet yhdessä asumista n.6kk ja tämä ratkaisu tuntuu nyt paremmalta.
Kuulostaa hyvältä, mutta miksi he ovat kihloissa?
Vierailija kirjoitti:
Kuka päättää milloin ollaan yhdessä ja milloin ei?
Miksei tähän vastaa kukaan? Aika olennaista tällaisessa suhteessa kumman ehdoilla mennään.
Erillinen asunto samassa talossa kuulostaa läheisriippuvuudelta. Kokemus olisi huomattavasti monipuolisempi, jos asunnot eri kaupunginosassa. Olen asunut näin, seurustellessani ex-poikaystävän kanssa. Oman asunnon vieressä oli opiskelupaikkani, oma kuntosalini, uimahalli, jossa kävin yksin, leffateatteri, jossa kävimme yhdessä, työpaikka, jossa kävin viikonlopputöissä. Miehen asunto oli 900 metrin päässä ja olimme toistemme asunnoissa iltaisin, öisin ja viikinloppuisin osittain. Muuten asuttiin omassa asunnossa. Olin tyytyväinen. Esim. Opiskelukaverisuhteet oli hyvät juuri erillään asumisen takia.
Kelpaisi mulle! Mulla tosin aika erilaiset ruokatottumukset kuin miehelläni niin mieluummin pitäisin ruokaostokset omani, voisin kyllä tarjota miehellekin.
Me ollaan aina yhdessä, kun se töiden ym. puolesta on vain mahdollista. Ei sitä mitenkään erikseen päätetä..se on itsestään selvää. Joskus voi mennä pari viikkoa ettei nähdä ja sitten taas nähdään useamminkin. Vuorotellen ollaan kummankin kotona.
Miksi ihmeessä yksiö? Minulla on 3h+k, miehellä 4h+k, asutaan eri taloissa suunnilleen vastapäätä toisiamme. Ei saada asumistukea, joten ei ole mitään Kelan tukien väärinkäyttöä. Meillä on erikseen sovittu, koska ollaan yhdessä ja koska erikseen. Lähes joka päivä sydään päivällinen yhdessä, mutta esim. nyt olen ollut viikonlopun yksin, kun mies ja lapset (yhteiset) ovat olleen mummolassa käymässä. Lapsilla on omat huoneen isän luona, minun luonani nukkuvat yhteisessä huoneessa.
Ei sitä me ainakaan mitenkään erikseen päätetä. Asia on itsestään selvä, että aina kun on mahdollista niin tavataan. Joskus voi mennä pari viikkoa ettei nähdä, mutta yleensä aina viikonloppuisin ollaan jomman kumman luona. Tapaamisiin vaikuttaa työtilanteet ja mun lapset.
Täydellistä kuormittuville/erityisherkille. Silloin kun molemmat ovat näin, niin kunnioittavat toisen oman ajan ja tilan tarvetta. Minä ja miesystäväni ei asuta vielä yhdessä, mutta jotain tällaista siitä tulee. Sovittu että suhteen ainoa sääntö on, että aina kun jonpi kumpi haluaa olla yksin, niin se käy.
Kuulostaa täydelliseltä kahden aikuisen suhteelta. Haluaisin samanlaisen itsekin.