Lapsen viha sinua kohtaan

Ei pidä olla kenenkään kynnysmatto. Itseään saa aina puolustaa.

Välit poikki, kunnes oppii kunnioittamaan muitakin kuin itseään. Siperia opettaa. Tulee järkiinsä, kun ei olekaan yhtäkkiä perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki, kunnes oppii kunnioittamaan muitakin kuin itseään. Siperia opettaa. Tulee järkiinsä, kun ei olekaan yhtäkkiä perhettä.

Tai sitten välit on poikki ja nuori elää haluamansa elämän. Näin mummoikäisenä mietin, että ehkä olisi pitänyt ottaa vielä enemmän etäisyyttä omaan äitiini. Sieltä en ole saanut kuin huonoja malleja.

Minun suhtautumiseni omaan äitiini. Näin 57-vuotiaana tajuan, että olis pitänyt olla vielä nuivempi.

No en usko, että olen huono malli. Musta tytär on manipuloiva ja kapeakatseinen, ei ymmärrä nuorempiensa murrosikää ja haluaa heille kovempia otteita kuin itsellään oli. Kadehtii kaikkia ja syyttää minua. Ollaan tavallinen perhe.

Mami

Taitaa olla aika muuttaa omaan kotiin. En jaksaisi tuollaista kuunnella.

Musta ois tullu ihan pimee, ellei mutsi ois heittänyt mua ulos 17-vuotiaana.

Nyt mun 20- ja 22-vuotiaat halveksii mua. Ei kiinnosta mun puheenaiheet ja asiat, eivätkä haluan puhua mulle omistaan mitään.

Että näin.

Sanoppa sille kersalle, että kuinka on mahdollista, että näin surkea äiti on pystynyt kasvattamaan noin täydellisen ihmisen.

Omalla kohdalla vastaavassa tilanteessa auttoi ja olen mitä parhain ystävä tyttärelleni.

Aikanaan totesin esiteinille, että hänellä on oikeus omiin tunteisiin ja omaan kokemukseen, mutta kannattaa muistaa, että jos hän ei arvosta muiden tunteita, niin muut eivät ota huomioon hänen tunteitaan.

Mun äition aina ollut epävakaa.

Sen tunnetilojen mukaan on lapsuus menty.

Nalkuttava ilonpilaaja, joka teki itsestään tärkeämmän kuin oli.

Negatiivinen meitä haukkuva muiden ihailija.

Surun hetkellä puukotti aina. Hän katkaisi siipeni ja uskon elämään hyvin varhain. Vieläkään en hirviöstä ole päässyt eroon.