Huolehtikaa vanhemmat että lapset lähtevät alalle jossa on töitä!
Ois kiva opikella musiikkia, taidetta, media-alaa, humanistisia aineita, filosofiaa, arkeologiaa, valtiotieteitä, blaa.
Noilta alueita prosentti pääsee opettajaksi, muut myyvät itseään kovalla työllä.
Käykää keskustelu ajoissa, koulu kehottaa haaveilemaan siitä mikä on unelma. Se ei voi olla kortisto eläkkeeseen saakka!
Kommentit (19)
Matemaattisesti nero asperger-lapseni onkin omiaan vanhustenhoitajaksi tai lastentarhanopettajaksi.
Suhdanteet muuttuvat. Ala, jolla nyt on töitä, voi olla huonosti työllistävä ala, kun valmistuu.
Mä huolehdin vain että lapset saa lukion loppuun, mieluiten hyvillä arvosanoilla. Sen jälkeen päättävät itse mitä opiskelevat.
Mistä hitosta sen tietää, millä alalla on töitä kolmen tai viiden vuoden kuluttua? Eikä kenenkään pidä opiskella alalle, mikä ei yhtään kiinnosta tai mihin ei sovellu. Omalla alallanikin työtilanne vaihtelee hurjasti. Nyt on taas hirveästi töitä, vuosi sitten oli huono tilanne.
Sillä muka varmasti työllistävällä alalla ei välttämättä valmistumisen jälkeen olekaan töitä. Monelle on käynyt niin ja tulee vielä käymään.
No sittenhän kaikki lähtevät samoille aloille. Mahtaa olla helvetisti aloituspaikkoja? Tai sitten pääsyvaatimukset ei oo ihan pilvissä? Noitten päällehän ois tekijöitä sitten niin maan helvetisti, eli ylitarjonta.
Kuin tyhmä sä oikein oot? Huomaatko edes itte idioottimaisen kommenttisi sisältöä? Lue se, ja pura palasiksi. Huomaatko mitään..?
Aloituksessa on järkeä. Työllistymismahdollisuuksia pitää punnita yhtenä kriteerinä koulutusvalintaan. Hankalaa on se, ettei tulevaisuuden työelämän tarpeista tiedä.
Mitähän alaa kannattaisi opiskella? Lääkikseen ei kaikki mahdu. Juristien työttömyys on kasvanut viime aikoina hurjasti. Opettajia on työttömänä, hoitajia on työttömänä, rakennusalalta suomalaiset korvataan tuontityövoimalla... Vähiin käy vaihtoehdot.
Ja milläs ap ajatteli ennustaa 20 vuoden päästä työllistävät alat? Realismi on ihan hyvästä, mutta ei kaikkeen voi varautua. Lapseni opiskelkoon sellaista alaa mikä tuntuu heille itselleen oikealta valinnalta, aina siltä pohjalta että mikään ei ole ikuista ja aina on mahdollista muuttaa mieltänsä.
En kyllä aio. Nimim. Telkkariohjelmien käsikirjoittaja, mieheni on ohjaaja
Ei ole kuule noin yksinkertaista. Itse kouluttauduin kaupan alalle ja valmistuttuani lähes kaikki työ oli muuttunut 0-20 viikkotunnin työksi. Kyllä kannatti!!!
Nykyisin opiskelen taide-alalla. Mikään rahamäärä ei korvaa sitä että voi tehdä työtä joka on mielekästä ja kiinnostaa!
Mun vanhemmat oli ap:n kanssa samaa mieltä, että mun, asperger-diagnosoidun taiteilijan, olisi pitänyt opiskella sairaanhoitajaksi tai psykologiksi. No lähdin omaa sydäntäni seuraten taidealalle, ja nyt työskentelen graafikkona ja ohjelmoijana.
Äidit ja isät ovat yllättävän itsekäs ihmistyyppi. Uskallan väittää, että jokaikisessä perheessä vanhemmilla on omat itsekkäät toiveensa, mitä siitä p-hedelmästä tulee. Suurin osa on sisimmässään pettynyt penskaansa, jos tämä ajattelee omilla aivoillaan. Kovat väännöt käytiin aikanaan meidänkin perheessä, mutta pikkuhiljaa vasta muutama vuosi valmistumisen jälkeen vanhempani ovat hyväksyneet valintani.
Meidän poika seurassa isänsä jalanjäljissä ja valmistui levyseppä hitsaajaksi. Sai heti vakituisen työpaikan ja tienaa nyt 3 tonnia kuussa. Tekee komennushommia ja paikallishommia.
Jep,.mun tytär opiskelee yliopistossa arkeologiaa: )
Kukaan ei varmaan halua enää Lidlin kassaneidiksi:) Mielummin opiskelee hammashoitajaksi.
Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus opiskella pitkäaikaistyöttömäksi ja köyhyyteen.
Ihan niin kuin nyt alaansa miettivä olisi koskaan siinä tilanteessa, että joutuisi miettimään, missä ammatissa haluaa pysyä valmistumisesta eläkkeelle saakka. Ja melkoinen kristallipallo saa olla, että tietää edes mikä työllistää siinä vaiheessa kun valmistuu.
Veikkaan, että itsensä työllistäminen kasvaa edelleen ja koulutus pysyy nykyisenä ammattiin tähtäävänä erikoistumisena vain tietyillä aloilla (esim. lääkäri, laki, farmaseutti, hoitoala).
Muut ovat generalisteja, jotka mukauttavat ja päivittävät osaamistaan suhtanteiden mukaan. Kuten esim. tekniikassa, media-alalla ja kaupallisella alalla tehdään paljon jo nyt. Siinä mielessä filosofian, valtio-opin, viestinnän, psykologian jne. perusopinnoista ei ole haittaa, vaan ne kannustavat ja valmentavat elinikäiseen oppimiseen.
Itse olen medianomi, jolle 1990-luvun lopussa alaa mainostettiin varmasti työllistävänä. Opinnoista ei ollut haittaa, mutta ei ne pelkästään kyllä sitä taattua työpaikkaakaan tuoneet.
Pyh