Lue keskustelun säännöt.
Argh! Mulla palaa pinna!
26.09.2017 |
Pakko istua ihan alas, etten ala turhautumisesta itkemään taas kerran tai ala karjuun turhautumisesta.
Sottapyttypuolisot, miksi on niin vaikeaa edes vähän katsoa, ettei jätä jälkeensä hirveää likavanaa?
Miksi ette laita likaisia vaatteita pyykkikoriin? Miksi roskat eivät päädy roskiin? Miksi et laita astioita tiskikoneeseen? Miksi lapsitaloudessa laitatte ne rapaiset kengät ensin jalkaan ja sitten vasta alatte etsimään niitä avaimia, lompakkoa ja kännykkää pitkin poikin vastapestyä lattiaa? Ja nämä miljoonat kaikki muut pikkuasiat...
Ja joo, itseppä puolisoni valitsin, mutta tilanne ei aina ollut näin ja nyt on eskaloitunut siihen pisteeseen, että enää mulla ei vaan energia riitä vetämään tätä kiviriippaa, jota kutsutaan kodiksemme ja perheeksemme.
Eikä auta puhuminen, kaipa vaan ero enää estää sen, etten menetä mielenterveyttäni... kun olisi voimia enää sitäkään hakea. Pakkaisisin tavarat ja lapset ja asuisin viikon hotellissakin jollen tietäisi, että joutuisin palaamaan entistä pahempaan kaaokseen...
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Joo en jaksaisi minäkään tuollaista. Oikeastaan kumppaneista on enemmän vaivaa kuin iloa ylipäätään, on velvollisuuksia ja asioita joita täytyy toiselle hoitaa vaikkei itseä voisi vähempää kiinnostaa.
On puolisostanikin iloa, enää en pysty sanoon kyllä paljon iloa, mutta vauvan nostaman univelan vuoksi, en vaan jaksa enää tätä tunnetta, että elän kolmen lapsen taloudessa. Pyrin itse auttamaan häntä aina tarvittaessa hänen vastuualueissaan, miksi hänen pitää p@skoa pitkin minun omaani. Enhän minäkään mene harva se päivä pistään hänen työmaataan lekalla palasiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en jaksaisi minäkään tuollaista. Oikeastaan kumppaneista on enemmän vaivaa kuin iloa ylipäätään, on velvollisuuksia ja asioita joita täytyy toiselle hoitaa vaikkei itseä voisi vähempää kiinnostaa.