Lue keskustelun säännöt.
Todella mielenkiintoista huomata miten tällä palstalla kauhistellaan toisten lasten käyttäytymistä!
02.10.2007 |
Ketkähän näiden lasten äitejä sitten on? Ilmeisesti eivät käy tällä palstalla. Minun ekaluokkalaiseni osaa käytäytyä. Jos häntä pyydetään lähtemään kyläpaikasta ulos, hän lähtee. Jos hänelle sanotaan ovella, ettei pääse nyt kylään, hän hyväksyy asian mukisematta. Toisin on suurimmalla osalla lapseni kavereilla. Toissa päivänä viimeksi sain ääntäni ihan korottaa ja sanoa HYVIN painavalla äänellä että meille ei saa nyt tulla kylään (koska olin sairas). Siitä huolimatta tämä pikkuneiti 7v ei halunnut uskoa vaikka minä sanoin. Pihallekaan näitä neitejä ei meinaa saada muuten kuin niskavilloista kantamalla! Pihalla huomaa lisäksi sen, ettei nykyajan lapset (kouluikäiset) kunnioita vanhempia yhtään. Jos joku aikuinen tulee kieltämään lasta tekemästä jotain lapsi yleensä vaan naureskelee ja on välinpitämätön! Oma lapseni kyllä kuuntelee kiltisti ja vastaa kohteliaasti, tämän olen ihan itse todennut pihallamme.
Minä en tiedä mikä on näillä vanhemmilla mennyt kasvatuksessa pieleen, joku selkeästi on. Kaikkea EI voi laittaa luonteen syyksi. En ole itse mikään malliäiti, kaukana siitä, mutta parhaani yritän.
t. mammax3 vm -75
Kommentit (5)
minun 7 v poikani käyttäytyy myös hyvin ja uskoo. Mutta en ole aivan varma, onko hän yhtä hyväkäytöksinen silloin, kun en ole paikalla...
Joskus kun olen hakenut hänet leikkimiästä, olen nähnyt hänen silmissään viekkaan katseen ja hän äkkiä muuttanut toimintaansa, kun olen tullut paikalle. Pidän siis aivan mahdollisena, että hän fuulaa minua kympillä ja tulee sitten sinun luoksesi huonokäytöksisenä. En ole saanut häntä mistään kiinni, mutta mistäs sen tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap, onneksi en tunne sinua, eikä lapseni ole sinun täydellisyytesi kaveri :)
Päin vastoin, aukovat vain päätään takaisin.
Mutta kyllä edelleen suurin osa tottelee yhdellä sanomisella, mitä olen joutunut ulkona puuttumaan tai huomauttelemaan. Ihan yhtä lailla ovat ilmeet menneet noloksi/pelästyneeksi, kuin itsellälapsena kun joku aikoinen tuli komentamaan tms.
Ja kyllä, riittää että ihan kauniisti mutta napakasti asian sanon.
Ja ihan samalla tavalla menee asia perille myös nuorten kohdalla; eli olen laittanut heidät keräämään tupakan tumppeja puistoista ja viemään roskia roskiin yms.
Yhden kerran olen joutunut ottamaan todella hallitsevan otteen äänensävyyn/puhetyyliin jne. yhden äärimmäisen nenäkkään tokaluokkalaisen tytön kohdalla, joka aukoi päätään kaupan edessä yhdelle vanhemmalle rouvalle. (Tämän samaisen tytön olin nähnyt useita kertoja aukomassa päätään aikuisille sekä lapsille. Suoraan sanottuna todella rasittava lapsi. Ei enää normaalia, etenkään sen ikäiseltä.)
Ja toivon todellakin kun omat lapseni ovat sen ikäisiä että yksinään ovat ihmisten ilmoilla, niin jos ja kun käyttäytyvät huonosti, niin joku aikuinen siihen puuttuu. Ja jostain vielä saisin sen kuulla!
tyttö käyttäytyy todella nenäkkäästi ja näsäviisaasti, etenkin aikuisia kohtaan. Todella pikkuvanha.
Mutta äitinsä läsnäollessa käyttäytyy ihanteellisen hyvin. Täydellisesti! On todella tottelevainen ja leikkii kauniisti toisten lasten kanssa, muut huomioonottaen jne.
Ja sitten tämä äiti erehtyy arvostelemaan helposti muiden lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä... itse yritän aina rivien välistä vihjata että yhtä lailla huonoa käytöstä on näsäviisaus ja jatkuva kanteleminen kuin esim. naapurin Jyrkin äidilleen kiukkuaminen ja tavaroiden kädestä ottaminen (johon siis pojan äiti aina heti puuttuu, mutta 3v. poika ei ole ihan vielä oppinut. Mutta silti ystäväni kokee voivansa arvostella tätä poikaa todella huonosti kasvatetuksi jne.)
Eli ei kannata liikaa niitä omia lapsia kehua. Ainoastaan syystää ja siitä, minkä on itse todistetusti nähnyt.
Onneksi itselläni on ainakin toistaiseksi ihan tavalliset lapset; osaavat käyttäytyä yllättävän hyvin, mutta osaavat myös tehdä tuhmia niin että saa olla koko ajan ojentamassa jne.
On siis hyviä, että huonoja päiviä.
(Esim. viime viikonloppuiset sukujuhlat olivat sieltä huonommasta päästä; meidän neiti sai lopulta istua vähän väliä jäähyllä ja piti koko ajan seistä vieressä vahtimassa.)
jonnekin lastenkutsujen loppuun, juuri nähdäkseni että oma poika menee siellä muiden mukana.
Vaikka lasta kehutaan, ja itse näkee ikkunasta lapsen käyttäytyvän hyvin, ei silti pidä tuudittautua uskoon, ettei oma lapsi joskus - jonkun mielestä - jossain tilanteessa - käyttäytyisi röyhkeästi tai epäkohteliaasti.
Siinä huijaa vain itseään.