Epätoivoinen mies

Olen itse "akateeminen" ja en edes tiedä, mikä koulutus miehelläni on alunperin. Ei kuitenkaan korkeakoulutusta. Mies on kuitenkin älykäs, empaattinen, huomioiva, kiltti ja hauska, ja voin olla hänen seurassaan oma itseni. En siis voisi vähempää välittää hänen koulutustaustastaan.

Kaiken lisäksi mies on ollut työtön koko seurustelumme ajan (reilut 2 vuotta), joten minä huolehdin suurimman osan leivästä pöytään, kun taas mies pitää huolta kodista ja laittaa ruuat (tykkää laittaa ruokaa, voisi kai sanoa harrastukseksi). 

Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä itse vihaan kotitöitä. 

Eivät kaikki halua rinnalleen "uraohjusta", vaan miehen joka on läsnä arjessa ja jopa helpottaakin sitä. Toivoa siis on aina! 

Tuskin kannattaa edes yrittää. Tuollaiset naiset haluaa itelleen menestyneen miehen eikä mitään ''surkimusta''. Lisäksi juristipiirit on niin tiiviit että varmasti löytänyt niistä piireistä miehen jo itelleen.

Mitä minä naisista tiedän, niin monet haluaa rehdin jalat maassa tyypin. Ehkäpä tönköt juristit ei ole hänen tyyppiään? Ei sillä koulutustaustalla tai sillä onko matkustellut ole merkitystä jos kemiat natsaa oikeesti. Tiedan monta pariskuntaa, jossa nainen korkeasti koulutettu ja mies vähemmän. Ei vaikuta mielestäni suhteen laatuun jos muut asiat kunnossa, Usko itseesi ja yritä, eipähän jää kaduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kannattaa edes yrittää. Tuollaiset naiset haluaa itelleen menestyneen miehen eikä mitään ''surkimusta''. Lisäksi juristipiirit on niin tiiviit että varmasti löytänyt niistä piireistä miehen jo itelleen.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei pidä paikkaansa kaikkien naisten kohdalla. Ennen nykyistä suhdettani seurustelin mm. useamman KTM:n kanssa, dippainssien kanssa, lakimiesten kanssa. Kaikki miehiä uraputkessa, suhteelle jäi kovin vähän aikaa. Nyt tuntuu ensi kertaa että on oikeasti suhde, jossa molemmat panostaa ennen kaikkea toisiinsa. 

tunteet eivät kysy ammattia.

Ei se mahdotonta ole, vaikka todennäköisyys onkin pieni. Itse olen koulutettu nainen. Ja vaikka hyvät keskustelut toisten koulutettujen kanssa ovat virkistäviä ja erittäin inspiroivia, niin viihdyn hyvin myös duunariseurassa. Sieltä duunariseurasta valikoituu parhaiksi ystäviksi ne, jotka ovat fiksuja. Eli koulutus ei ole mittari minulle, mutta fiksuus on.

Ja tällä hetkellä paras ystäväni on sellainen, jolla elämässä on vain työ ja kitara. Kerran viikossa käy kaupassa. Viihdyn hänen seurassaan. Hänen luonaan on ihana käydä, se tunnelma rauhoittaa minua.

Ei tietenkään pidä unohtaa vaan yrittää samalla tavalla kun ketä tahansa muutakin! Aina ei voi voittaa mutta siihen on huomattavasti paremmat mahdollisuudet jos yrittää edes. Jos tulette hyvin juttuun niin tuskin on paha kynnys kysyä lähtisikö hän syömään tai kahville? Mitä voit menettää? Maineesi? Ei, et voi menettää yhtään mitään. Ja omasta kokemuksesta voin kertoa että vuosien päästä ei harmita pakit tai syystä pilalle mennyt parisuhde vaan parisuhde joka olisi ollut täydellinen ja ikuinen mutta jota ei koskaan tullut syystä että en viitsinyt toimia silloin kun vielä oli mahdollisuus. Nyt vuosien päästä kun ei ole mitään tietoa saatavilla asuinpaikasta tai puhelinnumerosta, soittaisin heti jos saisin tilaisuuden.

Nainen on vain kohtelias sinulle ja juttelee ja nauraa. Muusta ei ole kyse. Inhottavaa kun vaan juttelet jonkun kanssa mukavia niin tyyppi kuvittelee heti jotain.

Jos aloitus pitää paikkansa niin kyllä teidän ero on liian suuri. Kyllä koulutetulla naisella voi hyvinkin olla kouluttamaton mies, mutta jos nyt tosiaan olet muutenkin saamton, harrastuksia ei ole ja sitä rataa niin kyllä voi hieman olla vaikeat palat sovitella toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on vain kohtelias sinulle ja juttelee ja nauraa. Muusta ei ole kyse. Inhottavaa kun vaan juttelet jonkun kanssa mukavia niin tyyppi kuvittelee heti jotain.

Me ei varmaan luettu samaa postausta. Mun alotuksessa lukee että mies juuri tuskailee sitä, että nainen tuskin tuntee mitään vetoa häneen ja potee huonoa itsetuntoa.

Veikkaan että sä oot sitä tyyppiä joka vääntää kehutkin haukuiksi jollain ajatuskiemuralla. Hyvää loppuelämää

Niin, se ei paljon auta, vaikka ap kuinka tuntee vetoa naista kohtaan ja lähes palvoo tätä, jos ei naisella ole mitään samankaltaisia tunteita ap:tä kohtaan. Kai sen nyt hyvä ap pystyt itsekin huomaamaan, onko nainen kiinnostunut sinusta 'sillä lailla'. Jos ei ole, jätä yrittäminen, teet vain itsesi naurettavaksi ja aiheutat hänelle nolon tilanteen.

Vähän samaa mieltä kuin edeltäjä. En sinuna lähtisi yrittämään jos et ole jännämies jo luonnostaan.

Ajan kanssa unohdat vaan ja jatkat elämääsi. Se vaatii vain sentin selkärankaa, lapsena jo opetettiin että "joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa".