Miksi nykyisin melkein kaikki Hollywoodin miesnäyttelijät on brittejä?

Ainahan Hollywood on vetänyt lahjakkuuksia ympäri maailman: brittiläiset Chaplin ja Hitchcock, itävaltalainen Billy Wilder jne ohjaajina ja lukuisia näyttelijöitä milloin mistäkin, ruotsalainen Garbo, saksalainen Dietrich, puolalainen Negri, itävaltalainen Lamarr, britit Cary Grant, James Mason, Stan Laurel (Ohukainen), Elizabeth Taylor, Audrey Hepburn jne jne.

Mutta kieltämättä viime vuosina brittinäyttelijöiden vyöry on ollut valtava ja jenkit on itsekin havahtuneet tilanteeseen. Miksei löydy hyviä amerikkalaisia näyttelijöitä? Selityksiä on ollut tuotantotapa - jenkeissä tehdään tähtiä, koko tuotanto valjastetaan tukemaan tätä tähteä käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja sivuroolien valinnasta lähtien. Tähdeksi on saattanut nousta vaikka pystymetsästä, jos on ulkonäköä ja/tai karismaa. Tämä johtaa siihen, että kun tuotanto ja siten tuki loppuu, tämä 'tähti' on omillaan ja silloin tulee yleensä vaikeuksia: ei ole koulutusta ja jos lahjatkaan ei ilman pönkitystä riitä, seurauksena on 'tähden' alamäki ja unhola.

Brittinäyttelijät ovat järjestään käyneet läpi koko armottoman Shakespeare -myllytyksen (ja tämän koulutuksen rinnalla jonkun Turkan opetusmetodit ovat pientä), useat heistä myös saavat kokemusta useasta eri välineestä: teatterista (jota ennen pidettiin filmialalla kirosanana, ei saanut olla teatraalinen), radiosta, tv:stä, peleistä ja elokuvista. Näytteleminen on muuttunut: nykyään ymmärretään, että eri välineet saattavat tarvita hieman erilaista näyttelemistä - onko rooli supersankari megatuotannossa vai koti-isän rooli elämänmakuisessa indie-tuotannossa. Harva pärjää molemmissa, brittinäyttelijöistä silti useat. Otetaan vaikka Ian McKellen - hän taipuu Gandalfiksi, Magnetoksi, naapurissa asuvaksi mukavaksi mieheksi (joka paljastuu ex-natsiksi), tavallista perhe-elämää eläväksi homomieheksi jne.

Ehkä jenkeille on ollut erityisesti herätys kuitenkin se, että niin ikoniset ja periamerikkalaiset roolit ovat menneetkin brittinäyttelijöille: yhtä legendaarisinta amerikkalaista presidenttiä, Lincolnia, esitti maailman paras näyttelijä, britti Daniel Day-Lewis. Martin Luther Kingia esitti puolestaan Daniel Oyelowo - nigerialaisista sukujuuristaan huolimatta perusbritti hänkin aksentteineen kaikkineen. Orjuuden ajasta kertova, Oscar-palkittu elokuva 12 years a slave on brittiläinen elokuva, sen on ohjannut brittiläinen ohjaaja ja mustaa orjaa esitti brittiläinen Chiwetel Ejiofor, plantaasinomistajia puolestaan irlantilais-saksalainen, mutta koulutuksensa ja muun oppinsa briteistä ammentanut Michael Fassbender ja pesunkestävä britti Benedict Cumberbatch.

Kieltolain ikonisesta ja perusamerikkalaisesta ajasta kertonut Laittomat -elokuva sai tähdekseen amerikkalaisen Shia LeBeoufin, jolla britit Tom Hardy, Gary Oldman ja australialaiset Jason Clarke ja Guy Pearce pyyhkäisivät lattiaa noin kuvaannollisesti. Niin onnettomat ovat Shian näyttelijätaidot näiden toisten rinnalla. Shiahan pyyhkäisi sitten Tom Hardylla lattiaa oikeastikin eli veti kuvauksissa Hardya turpaan ja oli muutenkin vttumainen - itsetunto ei kestänyt olla kuvauksissa se huonoin ja avuttomin, piti alkaa uhota, no nyt on ura ainakin toistaiseksi päin persettä ja mies hunningolla, Hardy sen sijaan porskuttaa voitosta voittoon. Jotenkin erittäin kuvaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan Hollywood on vetänyt lahjakkuuksia ympäri maailman: brittiläiset Chaplin ja Hitchcock, itävaltalainen Billy Wilder jne ohjaajina ja lukuisia näyttelijöitä milloin mistäkin, ruotsalainen Garbo, saksalainen Dietrich, puolalainen Negri, itävaltalainen Lamarr, britit Cary Grant, James Mason, Stan Laurel (Ohukainen), Elizabeth Taylor, Audrey Hepburn jne jne.

Mutta kieltämättä viime vuosina brittinäyttelijöiden vyöry on ollut valtava ja jenkit on itsekin havahtuneet tilanteeseen. Miksei löydy hyviä amerikkalaisia näyttelijöitä? Selityksiä on ollut tuotantotapa - jenkeissä tehdään tähtiä, koko tuotanto valjastetaan tukemaan tätä tähteä käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja sivuroolien valinnasta lähtien. Tähdeksi on saattanut nousta vaikka pystymetsästä, jos on ulkonäköä ja/tai karismaa. Tämä johtaa siihen, että kun tuotanto ja siten tuki loppuu, tämä 'tähti' on omillaan ja silloin tulee yleensä vaikeuksia: ei ole koulutusta ja jos lahjatkaan ei ilman pönkitystä riitä, seurauksena on 'tähden' alamäki ja unhola.

Brittinäyttelijät ovat järjestään käyneet läpi koko armottoman Shakespeare -myllytyksen (ja tämän koulutuksen rinnalla jonkun Turkan opetusmetodit ovat pientä), useat heistä myös saavat kokemusta useasta eri välineestä: teatterista (jota ennen pidettiin filmialalla kirosanana, ei saanut olla teatraalinen), radiosta, tv:stä, peleistä ja elokuvista. Näytteleminen on muuttunut: nykyään ymmärretään, että eri välineet saattavat tarvita hieman erilaista näyttelemistä - onko rooli supersankari megatuotannossa vai koti-isän rooli elämänmakuisessa indie-tuotannossa. Harva pärjää molemmissa, brittinäyttelijöistä silti useat. Otetaan vaikka Ian McKellen - hän taipuu Gandalfiksi, Magnetoksi, naapurissa asuvaksi mukavaksi mieheksi (joka paljastuu ex-natsiksi), tavallista perhe-elämää eläväksi homomieheksi jne.

Ehkä jenkeille on ollut erityisesti herätys kuitenkin se, että niin ikoniset ja periamerikkalaiset roolit ovat menneetkin brittinäyttelijöille: yhtä legendaarisinta amerikkalaista presidenttiä, Lincolnia, esitti maailman paras näyttelijä, britti Daniel Day-Lewis. Martin Luther Kingia esitti puolestaan Daniel Oyelowo - nigerialaisista sukujuuristaan huolimatta perusbritti hänkin aksentteineen kaikkineen. Orjuuden ajasta kertova, Oscar-palkittu elokuva 12 years a slave on brittiläinen elokuva, sen on ohjannut brittiläinen ohjaaja ja mustaa orjaa esitti brittiläinen Chiwetel Ejiofor, plantaasinomistajia puolestaan irlantilais-saksalainen, mutta koulutuksensa ja muun oppinsa briteistä ammentanut Michael Fassbender ja pesunkestävä britti Benedict Cumberbatch.

Kieltolain ikonisesta ja perusamerikkalaisesta ajasta kertonut Laittomat -elokuva sai tähdekseen amerikkalaisen Shia LeBeoufin, jolla britit Tom Hardy, Gary Oldman ja australialaiset Jason Clarke ja Guy Pearce pyyhkäisivät lattiaa noin kuvaannollisesti. Niin onnettomat ovat Shian näyttelijätaidot näiden toisten rinnalla. Shiahan pyyhkäisi sitten Tom Hardylla lattiaa oikeastikin eli veti kuvauksissa Hardya turpaan ja oli muutenkin vttumainen - itsetunto ei kestänyt olla kuvauksissa se huonoin ja avuttomin, piti alkaa uhota, no nyt on ura ainakin toistaiseksi päin persettä ja mies hunningolla, Hardy sen sijaan porskuttaa voitosta voittoon. Jotenkin erittäin kuvaavaa.

Hyvä kommentti 5/5

En tiennyt, että se Robert Pattisonkin on britti. Luuli sitä Hollywoodin omaksi kultapojaksi.

Olin lentää perseelleni kun minulle selvisi että Walking Deadin Rickin näyttelijä olikin britti! Siinäkin sarjassa taitaa olla useampikin brittinäyttelijä...