Sairaala antanut äideille VÄÄRÄT VAUVAT! Vauvavaihto huomattiin vasta 10kk kuluttua

Onneksi Suomessa ei oo noita vauvaloita enää, itse olin koko ajan vauvani kanssa sairaalassa syntymähetkestä kotiinlähtöön, eipähän tarvi epäillä :).



Hyvä että vaihtavat vauvat pikkuhiljaa, olis kauheaa vauvoille vaihtaa vanhempia yhtäkkiä.

Tuntuis varmaan KAMALALTA jos olis tuollainen tilanne

Ja kyllä ne tunnisteet hyvät on olemassa, ei meinaan äidit vauvaansa tunnista, tai luulee tuntevansa, katsovat numeroa ja sitten vasta huomaavatkin, ettei olekaan oma.

vuonna 2001 pienehkössä sairaalassa. Oli ainut tummaihoinen vauva sillä hetkellä siinä sairaalassa. Mut jouduttiin viemään leikkaussaliin heti vauvan synnyttyä, kun vuoto ei tyrehtynyt. Muistan kiljuneeni, että " mua ei viedä minnekään ennen kuin vauvalla ja mulla on rannekkeet!" :D En tiennyt vauvan mittoja enkä mitään, kun mut kärrättiin pois ja nukutettiin. En tiedä olisinko lasta tunnistanut jos ei olisi ollut erivärinen kuin muut. Mutta kenties mummi sitten ois... hän kylvetti vauvan, syötti, puki ja söi jopa mun voileivät! :D

On tilanteita kun vauva on annettava hoitoon terveydellisistä tai muista syistä ja kiireessä voivat vaihtua hoitajilta. Meille kävi niin. Onneksemme asia huomattiin vuorokauden kuluttua (kumpikin äiti kummasteli lapsen muuttunutta ulkonäköä)- hoitajat vain vähättelivät. Hirvittää ajatella, mitä kaikkea voi nyt esim. mahdollisen lakon aikana tapahtua! Ja toiset valittavat vauvaloiden puutetta - en ymmärrä.

Siis ei pitkäksi aikaa mutta kuitenkin.



Samassa huoneessa meidän pojan kanssa oli suurinpiirtein samanikäinen poika. Molemmat olivat leikkaussalissa. Me äidit istuimme huonessa odottamassa. Ovi kävi, ja katsoin, että poikani tulee. Käännyin tekemään tilaa sängylle ja kun käännyin takaisin, hoitaja olikin vienyt pojan tuon toisen äidin eteen. Siinä hoitaja sitten selosti leikkauksen kulkua tuolle äidille ja äiti silitteli nukkuvan pojan päätä. Itse olin ihan puulla päähän lyöty. Jonkun aikaa siinä katselin ja ihmettelin. Kunnolla en lasta nähnyt, mutta tunne oli niin vahva, että rohkenin mennä kysymään että onkohan tuo lapsi minun. Kysyin siis pojan nimellä. Äiti tokaisi siihen, että ei kun on " viljami" , hoitaja taas että juu on tämä " valtteri" . Katsoivat toisiaan hetken ennen kuin tajusivat tilanteen. Sain sitten poikani viereeni heräilemään. Suurempaa vahinkoa ei tapahtunut, mutta vähän jäi outo olo tilanteesta.

Kuule jos on hormonipöllyssä kuten minä, niin kyllä epäilee! Mulle tuli toisena päivänä sellainen olo kun pitelin tyttöä, etten ole tätä vauvaa koskaan nähnytkään. Olin ihan äimän käkenä, vauva näytti ihan vieraalta. Sitten kävin miettimään miltä omani näyttää, enkä muistanut. En muistanut mitään. Kyllähän se oma oli, mutta lievä synnytysmasennus sai vaan pään sekaisin. Sitten oikein katsomalla katsoin vastaan tulleita muita vauvoja ruokahuoneessa ja vauvalan hoitopöydällä, ja kyllähän ne tosiaankin näyttivät vieläkin vieraimmille!

Minä kyllä uskon että on ihan mahdollista unohtaa parin päivän jälkeen miltä oma vauva näyttää, kyllä se synnytys sen verran sekaisin pään panee. Vaikka vauva kuinka nukkuu vieressä 24h/vrk.

vaan ilmeisesti välittömästi synnytyksen jälkeen, ts ennenkuin äidit edes pääsivät synnytyssalista pois. Olivat syntyneet peräkanaa, äideillä samat etunimet jne. Siinä jotenkin olivat vaihtuneet kun hlökunta heitä hoiti ihan vastasyntyneinä.

" The couples are convinced that medical staff at Trebic hospital accidentally swapped their babies [b]the day after they were born[/b] on December 9. The children were born within 18 minutes of one another."

Vierailija:

vaan ilmeisesti välittömästi synnytyksen jälkeen, ts ennenkuin äidit edes pääsivät synnytyssalista pois. Olivat syntyneet peräkanaa, äideillä samat etunimet jne. Siinä jotenkin olivat vaihtuneet kun hlökunta heitä hoiti ihan vastasyntyneinä.

Vierailija - 09.10. 18:27 vastaa tähän viestiin (2/27)

Voi itkutus. Toivottavasti molemmilla oli hyvät kodit eikä joku alkkis syöttänyt korviketta " hyvän perheen lapselle" röökinvedon lomassa.

kaikki uhraukset mitä on tehnyt vauvan hyvän olon suhteen (tyyliin yövalvomiset, rinnat kipeänä imettämisen, virikkeiden tarjoamisen, iltahuutojen aikana tyynenä silittelyt) ja sitten joku tulisi ja sanoisi " ei tää olekaan sun, tässä omasi, ole hyvä!"



Ensinnäkin 10 kk:ssa siihen hoitamaansa lapseen olisi jo täysin kiinnittynyt kuten lapsikin vanhempiinsa ja toisekseen miettisi että onkohan siitä omasta pidetty ollenkaan niin hyvää huolta kuin minkälaisia uhrauksia on itse tehnyt hoitamansa vauvan suhteen. Kauheeta olisi!



Onneksi meidän sairaalassa vauva oli alusta saakka vierihoidossa, eikä vauva ollut hetkeäkään eri huoneessa kuin minä.

kaiken muun hyödyllisen lisäksi oppii tunnistamaan/tuntemaan vauvansa ekoista sekunneista lähtien.

http : // www .dailymail. co. uk/pages /live/articles/news/worldnews. html?in_ article_id= 486619&in_page_ id= 1811

En olisi pystynyt millään sekoittamaan omaani kehenkään toisen vauvaan. Ja missä ne vauvat sitten menee sekaisin?? Onko Englannissa vielä jotkut vauvalat?

Synnytys oli todella raju ja ensimmäisen päivän olin taju kankaalla... Ainakin pari ekaa päivää en tajunnut oikein minkänäköinen se vauva edes oli... Mut sit kun alkoi valkeneen niin noin 3-4 päivän ikäisenä en olisi enää voinut sekoittaa

Siellä varmaan on jokin vauvala. Täällähän lätkästään tunniste jo salissa vauvalle ja annetaan olla äidin kanssa. Miehen pikkuveljelle kävi aikanaan sama juttu, tosin toinen perhe ei ollut ehtinyt parkkipaikkaa pidemmälle ja vauva palautui äidilleen. Sitä vauvala aikaa sekin sekaannus.

n, niin silti jokin vietti veisi sen oikean luo? Siis että eron väärästä vauvasta hyväksyisi ja pystyisi rakastamaan heti sitä oikeaa vauvaa?



Tää kirjotus oli tuommosta ajatuksen lentoa, että toiv. joku tajusi pointin ;)

jos minulle kävisi noin.

Juttu oli kokonaisuudessaan huvittava. Kun toinen vauvoista oli 5 kk, isä ja äidin isä olivat ihmetelleet hänen tukkansa vaalenemista. He olivat päättäneet teettää äidiltä salaa dna-testin, jotta selviäisi, onko isä oikeasti lapsen isä.



No eihän hän tietenkään ollut, jolloin isä luonnollisesti syytti äitiä pettämisestä. Äiti vannoi ettei ollut pettänyt, ja testit uusittiin ja tehtiin myös äidille. Silloin huomattiin, ettei vauva ole kummankaan vanhemman biologinen lapsi!



Nyt perheet ovat päättäneet palauttaa vauvat toisilleen, mutta pikkuhiljaa. Onhan se tunnemylläkkä kauhea kaikille osapuolille.

Mutta jos joku esim nyt tulisi sanomaan/ilmoittamaan,et mun 4v ainokaiseni onkin jonkun toisen lapsi biologisesti niin se olisi mulle yks hailee,ketään muuta en niin rakasta kuin tätä omaani olen rakastanut ihan alusta asti :) ja vaikka paljastuisikin sitten,ettei ole boilogisesti oma niin en välittäisi. Ja tältä olisi tuntunut jo silloin kun lapsi oli sen 10kk,ihan samalta...