Haluaisin ohjat ottavan miehen.

Mulla melkeen sama, mutta ei miehen tarvi kulkea edelläkään, mutta ei myöskään kyllä perässä. :D Ja miehestä tulee huokua sellainen turvallisuus ja heikomman suojelu. Jos on yhtään epäilystä siitä, että mies esim ns. käyttää tilaisuuksia hyväkseen, tai saattaa olla arvaamaton, niin mulla lähtee samantien kaikki halut. Vakavuus ei haittaa, kuhan puhuu kuitenkin ja mielellään sillälailla, että selviää se että ihminen on enemmän esim rentoasenteinen kuin joku super vakava tyyppi joka ei osaa edes nauraa. Ja joo ihannemiehellä on todellakin parempi suuntavaisto mitä minulla, mutta se ei ole niin iso asia, kunhan ei ole vaan epämääräinen esim johdata täysin väärään suuntaan. Ja kaikki kiusanhenkisyys yms niin ei kiitos, ei mua varten... Ei ikinä.

Mulle myös kiitos. Haluan miehen, joka on mies eikä hiiri. Mutta nykyään ei enää kasvateta oikeita miehiä perheen pääksi. Kiitos sen, ettei usko enää merkitse ja ateismi alkoi tuhota maailmaa.

Kyllä, tuo on yksi olennainen ominaisuus miehessä, jonka voin itselleni kelpuuttaa. Minä osaan ottaa ohjat, mutta haluan että mies ottaa (useimmiten) ohjat. Olen kuitenkin tavannut lähinnä miehiä, jotka odottavat minun ottavan ohjat ja selvästi nauttivat jos ja kun teen niin. Miehiä, jotka kerta toisensa jälkeen vastaavat että "päätä sä" kun kysyn minne kahvilaan tai ravintolaan tai leffaan haluaisit mennä. Tai jos mennään vain ajelulle, ja mies on kuski, niin hän odottaa että sanon minne ajetaan (vaikka siis tarkoitus ajaa vain joku kierros ajelemisen vuoksi). Jotka eivät oma-aloitteisesti kysy minulta mitään, vaan odottavat että valitsen jonkun keskustelunaiheen ja kysyn ensin häneltä (vaikka että mitä pidät matkustelusta), sitten hän voi samasta aiheesta ehkä kysyä takaisin, että "entä sinä". Jos en aloita keskustelua mistään, niin eipä mieskään, ollaan sitten hiljaa. Jos ollaan jossain reissussa ja eksytään, niin miehet odottavat että minä sanon mitä pitää tehdä. Jne. En jaksa sitä yhtään.