En ole mukava ihminen.

Ei tarvitse. Kaikille tulee olla kohtelias ja ketään ei saa satuttaa. Välit ihmisiin voi kuitenkin pitää etäisinä.

Mikä todistaa, ettet ole?

Ap vastaa: päättelen asian niin, että jos olisin mukava minulla olisi enemmän kavereita/ystäviä enkä suututtaisi muita jatkuvasti tahtomattani.

Etäisenä yritän pysytellä juurikin siksi, että en mitä ilmeisemmin osaa ilmaista itseäni loukkaamatta toisia.

Mielestäni olen kohtelias ja huomioiva, en leuhki tai yritä kilpailla asioilla.

ap..... olen ystäväsi... asia vaan on näin että 90 prosenttia ihmisistä on kateellisia... tässä hyvä esimerkki... olin ystäväni kanssa tapaillut noin kerran vuodessa tunnetaan siis kymmenen vuoden takaa... nainen.... no hän päätti pari vuotta sitten opiskella alaa jossa itse olin töissä ilman koulutusta... ne tapailut loppui siihen... lisäksi pyysi minua johonkin kutsuille mutta siinä kaikki.... eikö kateus nyt näy sadan kilometrin päähän? moni kaverini/ystäväni on suoraan sanoneet että ovat kateellisia että kuinka jaksan kattella heitä tai miksi en ole jonkin astronautin kanssa.... olen siis itse vissiin hiukan eri laaksosta kuin muut.... 

Ihan saman ongelman kanssa oon paininut, kuin ap koko ikäni. Olis kiva tietää mikä on mussa vikana, ettei kukaan halua kaveriksi. Oon myös ystävällinen, kohtelias, luotettava, huumorintajuinen. En ole ilkeä, hyväksikäyttävä, valehtelija, narsisti tms. Tuntuu että niillä kavereita riittää. Ehkä pitäisi muuttaa erakoksi metsään. Luonto onkin mulle tosi tärkeä.

Olen joskus ollut mukavampi kuin nykyisin, enkä ole vittujakaan siitä hyötynyt. Tämä maailma ei ole mukavien. Kusipäitten maailma tämä on.

Tää on mielenkiintoinen kysymys ja toivoisin lisää vastauksia ap:lle

Mä tiedän, etten ole kovinkaan mukava ihminen. En oikeasti pidä suurimmasta osasta ihmisiä ja tämä varmasti heijastuu, vaikka omasta näkökulmastani käyttäydyn ihan asiallisesti toisia kohtaan. Ihmiset siis ei myöskään yleisesti ottaen pidä musta, ja se kyllä ihan näkyy.

Nuorempana tämä häiritsi paljon, mutta ei enää kovinkaan. Oon myös äärimmäisen introvertti, enkä siten edes kaipaa uusia ystäviä. Oon muiden seurassa aika tosikko ja siten tylsä siitäkin syystä, että jos satun heittämään vitsin, se otetaan lähes aina todesta. Miehen kanssa kyllä vitsaillaan paljonkin, kun ymmärretään toistemme huumoria.

Oon kyllä myös aika tuomitseva ja huomaan esim. töissä toisten virheet saman tien, mikä sitten rupeaa ärsyttämään ja saatan niistä avautua heidän selän takana jollekin fiksummalle kollegalle. Tiedostan kyllä, että tämä on ikävä tapa ja yritän tietoisesti hillitä itseäni. Jupisen sitten itsekseni, että taas toi teki väärin, voihan helvetti :D

Iän myötä ihmisistä tulee omituisia. Eläkkeelle jäätyään ihmiset ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi vastata puhelimeen. Huom. 24/7 vapaalla.

Liikut vain väärissä seuroissa ja seura tekee sinut sellaiseksi kuin tunnet nyt itse olevasi!Olet kai kuullut sanonnan: Näytä ystäväsi kerron kuka olet!

Minä olen. Tosin välillä jos kanssaihmiset on rikollisen typeriä, saatan sanoa heille siitä. 

Minä olen mukava, mutta ei minulla ole silti kavereita. Ehkä siksi, etten sellaisia haluakaan, ja jos jonkun kaveriksi sattuisin haluamaankin, niin ajattelen että sillä on varmasti niin paljon kavereita jo, ettei se minua kaipaa eikä mun kanssa halua olla. 

Minäkin tiedän pohjimmiltani olevani hyvin paha ihminen, vaikka esitänkin kilttiä ja kunnollista. Kaikenlaiset kehut ja ylistelyt tuntuukin siltä kuin pyhää vettä heitettäisiin demonin naamalle.

Mitä on mukavana oleminen, kuulostaa rasittavalta?

Yhdelle mukava on monesti monelle muulle kusipää. Ei kukaan voi olla 100% mukava tai 100% kusipää. Eikä kukaan uskottavasti voi itse itseään määritellä mukavaksi tai kusipääksi. Sen tekee ympäristö, joka muodostuu monenkirjavasta joukosta ihmisiä.