Mistä johtuu, että toisen tunteet (ihastuminen) voi aavistaa, vaikkei ääneen sanota mitään?

Eikö kellään kokemusta?

joskus sitä vaan kuvittelee (toivoo) kaikenlaista. Esim. oma ystävällisyyteni, hymyily ja yleinen ujous on monesti tulkittu flirtiksi ja kiinnostuneisuudeksi, vaikkei sitä ole ollutkaan.

Kyllä sen molemminpuolisuuden vain aistii, vaikka niin moni muuta väittääkin. 

Suurin osa viestinnästä on sanatonta.

Sä vaan projisoit omia ihastuksen tunteita tähän mieheen...

Mulla on kokemusta. Kyllä sen jotenkin tietää. Vaikka nykyään olenkin alkanut epäileväiseksi, koska yksi mies kerran kielsi, että hänellä olisi mitään tunteita minua kohtaan, vaikka mielestäni se oli aivan selvää. Tosin hän oli varattu, että en tiedä olisiko valehdellut sen takia.

Mun mielestä on eroa siinä, että projisoi ihastustaan toiseen ja siinä että on oikeasti jokin sanaton yhteys.

Minä olin ihastunut monta vuotta. Yhdeksän vuoden (!) jälkeen mies koki, että hänen "tiedostamattomat tunteensa tulivat pintaan". Minä olin aistinut yhteyden koko ajan, vaikka mitään ei tapahtunutkaan, ja aavistin, että se voisi olla molemminpuolista. En millään tavalla yrittänyt miestä iskeä tai viekoitella, koska olimme kollegoja ja varattuja. Mieheltä vain kesti "hieman" havahtua siihen, että olimme erityisiä toisillemme, ja hän otti sen puheeksi. Ja nyt sataa alapeukkuja, koska eihän varattu voi ihastua...

Mieluusti kuulisin kommentteja lisää teiltä, jotka olette kokeneet samoin. Osoittautuiko tunne oikeaksi?

Ap

Sellaista projektiota AP:lla siinä.

Sen kuulee äänensävystä. Toisistaan pitävät puhuvat toisilleen pehmeämmällä äänellä. Kuunnelkaapa vaan.

Mikroilmeet (hyvin pienet ja huomaamattomat), tapa puhua saattaa muuttua äärettömän hienovaraisesti, samoin kehonkieli.

Mulla sama! Rauhallisuus ym sielujen sympatia vallitsee aina kun kohtaan rikkaan miehen!

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama! Rauhallisuus ym sielujen sympatia vallitsee aina kun kohtaan rikkaan miehen!

Aika paha, jos sun olikin tarkoitus sanoa "rakkaan". :D

No kyllä mun kokemus on se, että kun mies on ihastunut, niin ei ole rauhallinen ja miellyttävä tilanne, päinvastoin. Tyyppi on niin hermona, ettei tavarat pysy kädessä, punastelee ja änkyttää. Yritän aina vähän rauhoittaa tilannetta ja jutella ystävällisesti ja pehmeästi.

Itse en tykkää niistä tilanteista, varsinkaan jos itse en ole ihastunut, koska mitään asiaa ei saa hoidettua kunnolla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama! Rauhallisuus ym sielujen sympatia vallitsee aina kun kohtaan rikkaan miehen!

Aika paha, jos sun olikin tarkoitus sanoa "rakkaan". :D

Ööö...sama asiahan tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta. Kyllä sen jotenkin tietää. Vaikka nykyään olenkin alkanut epäileväiseksi, koska yksi mies kerran kielsi, että hänellä olisi mitään tunteita minua kohtaan, vaikka mielestäni se oli aivan selvää. Tosin hän oli varattu, että en tiedä olisiko valehdellut sen takia.

Voi höpön pöpön pöppö teidän kanssa! Mies oikein valehteli ja sinä tiesit paremmin!?

Useimmiten tällaista stooria tulee stalkkereiden suusta. Usein miespuolisten. Tiedättehän tyypin, jolle ei on kyllä ja lopulta haet lähestymiskieltoa? "Miksi väität ettet edes pidä minusta koska tiedän että rakastat minua". Jos huomaa itse ajattelevansa noin on jo paikallaan mennä lääkärin juttusille. Ei ole tervettä.

Nyt ihmiset järki käteen ja uskokaa jo että te ette voi tietää mitä toinen tuntee teitä kohtaan! Jos kiinnostaa oikeasti tietää niin kysymään vaan. Ja kun toinen vastaa on syytä uskoa häntä!

Ja se tunne jota te tunnette on lähtöisin sieltä omasta päästä.

Huoh.

Onko pakko olla ilkeä, se vain pahentaa tilannetta. Miettikääpä omalle kohdalle. Tunteille ei voi mitään, toinen asia sitten tekeekö niille mitään.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mun kokemus on se, että kun mies on ihastunut, niin ei ole rauhallinen ja miellyttävä tilanne, päinvastoin. Tyyppi on niin hermona, ettei tavarat pysy kädessä, punastelee ja änkyttää. Yritän aina vähän rauhoittaa tilannetta ja jutella ystävällisesti ja pehmeästi.

Itse en tykkää niistä tilanteista, varsinkaan jos itse en ole ihastunut, koska mitään asiaa ei saa hoidettua kunnolla töissä.

Olin tosi ihastunut mieheen ja ihan varma että hänkin minuun. Olimme tavanneet samoissa bileissä yms... Selvitin asian yhteisen tuttavan kautta. Siis tuttava yritti järjestää meille treffit mutta miestä ei kiinnostanut.

Olin ihan varma että oli kiinnostunut kun katsoi syvälle minua silmiin ja hymyili ja tervehti aina ja tuli viereen istumaan jne.

Nyt hävettää että sotkin asiaan sen yhteisen tuttavan. Hyvä puoli on että ainakin jotain yritin niin ei jäänyt mietityttämään.

Kyllä sen joskus tietää. Mulla ja entisellä työkaverilla sitä jatkui monta vuotta. Nykyään ollaan naimisissa.