Te, jotka vaaditte apua lapsilta, joita olette kohdelleet kaltoin – millä oikeutatte vaatimuksenne?

Tyhmyys, itsekkyys ja äitimyytti oikeuttavat nämä vaatimukset. Ja se sama sekopäinen pahuus, ties kuonka monen sukupolven takaa, se mikä sai äitini tekemään sen mitä teki. Voinpa kuvitella että omakin äitini marttyyrinä valittaa ympäriinsä etten häntä auta. En, ikinä. En edes aio nähdä. Ei ole onneksi omia lapsia, joilla olisi oikeus isovanhempiin, olivatpa ne millaisia vain.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on itsestäänselvää pysyä kaukana ihmisestä, joka jätti minut lapsena aina yksin yöksi kotiin,

puki rääsyihin, haukkui ja solvasi,

vei rahani, varasteli kaiken minkä sain kummeilta lahjaksi, kertoi adoptiovanhempieni nimet, vaikka perui adoption syntymäni jälkeen ja katui sitä katkerasti,

heitti minut ulos 16-vuotiaana, eikä tukenut asunnon saamisessa tai opiskelussa, niin että jäin asunnottomaksi jo siinä iässä.

Tultuani aikuiseksi tällä tavalla hommansa hoitaneet vanhemmat ovat pyytäneet minulta apua, kun ovat sairastuneet.

Ei tipu. Minua ei ole - edelleenkään - heille olemassa.

kauheaa. :( ymmärrän niiin hyvin että et aio auttaa! Sun vanhemmat ovat kauheita.