Saako taaperoa pitää voimakeinoin paikoilla?

Itsekin koetin jäähyttää esikoistani tuossa iässä, ja raivo vain paheni. Nyt tajuan, että ihan naurettavaahan se on käyttää tuntikausia kaksivuotiaan murtamiseen.

Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin, että anna karavaanin kulkea. Päiviin rutiini, riittävästi tekemistä. Älä hyväksy lyömistä, mutta älä myöskään jumita mihinkään juupas-eipäs-juttuihin. Hämää kun voit. Olet älykkäämpi kuin kaksivuotias. Ja kohta se kaksivuotias on kolmevuotias.

Minä ainakin pidän lukko otteessa, muuten lapsi menee heittämään ja rikkomaan leluja tms. Pitää vaan olla varovainen ettei oikeasti satuta lasta. Itse olen huomannut että auttaa kun laulan samalla, ensin se ärsyttää lasta vielä enemmän, mutta lopulta se rauhoittuu :) Ja joskus kyllä tuntuu tosi pahalta, vaikka tiedän etten tee mitään väärin.

Tietenkin saa. Lapsiaan voi raivoissaan vaikka loukata itsensä. En minäkään antanut esikoiseni hakata päätään raivona lattiaan enkä heitellä tavaroita. Ihan normaali hänestä on tullut vaikka olikin välillä tiukemmassa karhuemon otteessa.

Ei saa pitää

Saa.

Noh, kyllä se vaan niin on, että ilman kipua ei voi tajuta että satuttaminen satuttaa.

Siksi nykyinen nollatoleranssi ei vaan toimi, osalle toki toimii vaan osa ihmisistä on niin kovapäisiä/ilkeitä jo syntymästään, että vain fyysinen kuri voi toimia.

Kyllä, ei lapset ole mitään pyhiä ja viattomia kaikki tyyni.

Osa on hankalia kusipäitä, osa muuttuu sellaisiksi vasta vanhana.

Jos aikuisissa on älykkäitä ja typeriä, niin samat jakaumat on myös lapsissa. Osaan toimii keppi, osaan porkkana.

Enkä tarkoita lyömistä/oikeaa väkivaltaa.

Vaan esim tukistus/luunappi on ihan ok kasvatuskeino, itsekin näitä sain lapsena jos jotain sen arvoista tuli tehtyä. Ja kyllä lapsi tajuaa oikean ja väärän eron, osa ei vaan välitä.

Itsellä ei ole lapsia, joten turha ulista ja syytellä mistään. Sanonpahan vaan, että enemmän ne lapset rikki menee jos niiden anta käyttää väkivaltaa muita kohtaan, kuin kerralla opettaa että satuttaminen sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä se vaan niin on, että ilman kipua ei voi tajuta että satuttaminen satuttaa.

Siksi nykyinen nollatoleranssi ei vaan toimi, osalle toki toimii vaan osa ihmisistä on niin kovapäisiä/ilkeitä jo syntymästään, että vain fyysinen kuri voi toimia.

Kyllä, ei lapset ole mitään pyhiä ja viattomia kaikki tyyni.

Osa on hankalia kusipäitä, osa muuttuu sellaisiksi vasta vanhana.

Jos aikuisissa on älykkäitä ja typeriä, niin samat jakaumat on myös lapsissa. Osaan toimii keppi, osaan porkkana.

Enkä tarkoita lyömistä/oikeaa väkivaltaa.

Vaan esim tukistus/luunappi on ihan ok kasvatuskeino, itsekin näitä sain lapsena jos jotain sen arvoista tuli tehtyä. Ja kyllä lapsi tajuaa oikean ja väärän eron, osa ei vaan välitä.

Itsellä ei ole lapsia, joten turha ulista ja syytellä mistään. Sanonpahan vaan, että enemmän ne lapset rikki menee jos niiden anta käyttää väkivaltaa muita kohtaan, kuin kerralla opettaa että satuttaminen sattuu.

Samalla kun opetat, että satuttaminen sattuu, opetat että pienempäänsä saa satuttaa. Mitä taas tulee "nykyiseen nollatoleranssiin", 40 prosenttia vanhemmista myöntää satuttaneensa lastaan. Todellinen luku on varmasti isompi. Joten toimiiko se vai ei?

Hankalia kysymyksiä joita varmasti jokainen miettii välillä uhmiksen kanssa. Itse ajattelen niin, että välillä joudun väkisin siirtämään taaperoa vaarallisesta paikasta pois, estämään vaarallisen/väkivaltaisen liikkeen, ja nämä on mielestäni ihan normaalia vanhemmuutta. Joskus joutuu vähän väkisin pukemaankin, pääasia ettei se ole "automaatio", vaan ensin kokeilee hyvällä, laulujen ja höpötysten kautta. Esim meillä on oma pukemislaulu, johon sisältyy jännittäviä kutitusjuttuja. 

Sen sijaan itse olen omani kanssa ajatellut, että voimalla paikallaan pitäminen on perusteltua vain jos vaihtoehtona on oikea vaaratilanne ja en jäähytä noin pientä. Ei se toimi lapselle, jolla on vielä kieli ja muisti niin rajallinen. Lyönnin tai potkun tullessa, sanon tujusti ei saa ja yleensä estän liikkeen käyttämättä kovasti voimaa. Sitten alan kiinnittämään muuhun huomiota. Jos lapsi saa raivarit, niin totean että nyt sinulla harmittaa, voi että, mitähän keksittäis ja lapsi saattaa vetää itkupotkuraivarit lattialle. Siinä silittelen ja ehdotan että luettaisko kirjaa tms. ja aika usein menee ohi. Enkä tiedä teenkö oikein, mutta nämä minun tapojani.

Ja kyllä on ollut niitä hetkiä, jolloin on tullut itselläni sanottua niin että kaduttaa ja suututtua aivan turhan lujasti. Silloin olen pyytänyt anteeksi. Pitää olla armollinen sekä lapselle että itselleen.

Eli sanoisin, että ei kannata tehdä paikallaan pitelemisestä tms. voimakäytöstä mitään systemaattista kasvatustapaa, mutta on tilanteita joissa ei nyt vaan ole muuta vaihtoehtoa. Silloin kannattaa saada tilanne noin pienellä loppumaan muuten kuin jäähyn avulla. Mielestäni jäähy toimii sen ikäiseen lapseen, joka osaa jo jonkin verran siinä istuessa reflektoida toimiaan. Taaperon kiukkuun auttaa vain se, että aktiivisesti rauhoittaa ja lohduttaa. Kun hän saa noita kokemuksia tarpeeksi, niin oppii aikanaan myös rauhoittamaan itseään.

Lto ja äiti

Jäähyttäminen 2-vuotiaalle on yhtä tyhjän kansaa, ei varmasti istu yksin.

Mutta jos lapsi satuttaa itseään, muita tai rikkoo tavaroita, sun kuuluu estää se, vaikka pitämällä kiinni. Älä missään nimessä anna oppia, että toista saa satuttaa, oli kyseessä lapsi tai aikuinen.

Nro 6: koska sinulla ei ole omia lapsia, et tiedä, kuinka oman lapsen huono käytös aikuiseen vaikuttaa. Lasten saanti aukoo ihmisessä ovia, joista ei ole aiemmin tiennyt mitään.

On täyttä bullshittiä, että aikuinen voisi antaa lapselleen luunappeja tyynesti ja harkitusti, ns. kasvatustarkoituksessa. Kyllä jokainen aikuinen siinä samalla käy läpi omaa lapsuuttaan, kokemisan hylkäämisiä ja rangaistuksia. Ja usein rankaisee vanhempiaan silloin kun kuvittelee rankaisevansa lastaan.

Suomalaiset aikuiset ovat pimeään yksin itkemään jätettyä sukupolvea, ja se ikävä kyllä näkyy siinä, kuinka taaperoita kohdellaan.

Ei saa, väkivaltaa missään muodossa ei saa käyttää.

Mietipä miltä sinusta tuntuisi kun oikein ketuttaisi ja joku iso mies tulisi ja pitäisi kiinni ja laulaa lollottaisi jotain typerää.

Toki siinä lopulta väsyisi rimpuilemaan ja nöyryytettynä alistuisi, sitäkö haluat lapsellesi, että hän alistuu tahtoosi?

Parempana kasvatuskeinona pidän erään nuoren isän rauhallista toteamusta kun lapsi kiljui ja raivosi, mikäs sinnuu noin vituttaa. Ehkä sana valinta ei ollut paras mahdollinen.

Toki sen verran pitää katsoa ettei tavaroita riko ja pysyä sen verran kaukana ettei anna itseään purra. En ole koskasn osannut erottaa jäähypenkkiä nurkkaan laitosta. Molemmissa mietitään omia tekosia, kun mieluummin pitäisi miettiä miksi tosiaan vituttaa ja pienen kohdalla ennen kaikkea vanhempien. Ja siten ennakoida.

Meillä on vilkas ja itsepäinen kaksivuotias. Emme käytä jäähypenkkiä tai sitomista. Vaarallisissa tilanteissa, kuten vaikka jyrkkä pudotus, autotie, tai pakollisissa tilanteissa, kuten lääkkeen anto ja lääkärin tutkiminen, pidämme pakolla kiinni, mutta selitämme samalla miksi niin teemme, vaikka hän ei ihan vielä ymmärräkään.

Meille on tärkeintä, että lapsi oppii ymmärtämään tunteitaan ja kokee olonsa turvalliseksi. Hänen käsityskykynsä ei vielä riitä jäähypenkkiin vaan tarvitsee aikuisen syliä rauhoittuakseen. Jos hän raivostuu vaikkapa siitä, että ei saa jäätelöä lauantaiaamuna ja huutaa lattialla raivoissaan, niin kerron hänelle, että aamulla syödään aamiaista, ei jäätelöä ja että äiti ymmärtää sen harmittavan. Äidin syliin voi tulla lohduttautumaan ja voidaan vaikka koota palikkatorni. Ja hei, pian lähdetään pihalle, missä sun kengät on? Selitän, tarjoan syliä ja hämään.

Jäähyt pois lapsilta. Jäähy toimii sellaiselle joka jo ymmärtää tehneensä väärin, ja sen voi toteuttaa poistamalla lapsi pikkusisaruksen kiusaamisesta omiin oloihinsa rauhoittumaan. On väkivaltaa istuttaa pikkulapsia jäähypenkillä tuntikausia. Sen sijaan väkivaltaisen käyttäytymisen estäminen on vanhemman tehtävä. Meillä ei toiminut pienelle lapselle väkisin sylitys, sillä hän alkoi karttaa syliä sen jälkeen kun yritettiin pitää väkisin sylissä uhmakohtauksessa. Sen sijaan Meillä toimi lyömisen estoon  se, että eka lyönnin jälkeen sanottiin vihaisesti että ÄLÄ LYÖ, SE SATTUU. Ja siinä piti olla katse kontakti mukana, että oltiin kontaktissa lapsen kanssa. Jos lyötiin uudestaan, otettiin yksinkertaisesti kädestä kiinni, ja pidettiin niin kauan että itku tuli. Siis pidettiin lyövästä kädestä kiinni, ja sanottiin että ei lyödä. Jos alettiin huitomaan toisella kädellä, otettiin siitäkin kiinni, ja todettiin että silläkään ei lyödä, jos potkaistiin, otettiin jalasta kiinni, ja todettiin että ei myöskään potkita. Yksinkertaisesti EI. Ei puristettu kädestä tarpeettomasti, pidettiin vain kiinni ettei väkivalta onnistu. Sitten kun se harmistuksen itku tuli kun ei voinutkaan toteuttaa väkivaltaista tomintaa, niin sitten siitä pystyi jo puhumaan ja selittämään, kun se agressio oli jo ohi. Eli väkivaltaiseen käyttäytymiseen oli nollatoleranssi. Kolmevuotiaankin kanssa keskusteleminen ja asioiden selvittäminen lepertelevällä äänellä että voi voi kulta, ei saa kun äitiä sattuu, kerta toisensa jälkeen ei tuota toivottua tulosta, eikä siis olekaan ihan nollatoleranssia, sillä lyömistä voi jatkaa niin kauan kuin jaksaa lasta se lyöminen huvittaa. Että samat säännöt ei pädekään lapseen. Hän saa muksia, mutta häntä ei saa muksia? Mitä siitäk in muka oppii?

 Lasta ei lyödä koskaan, eikä lapsi saa lyödä koskaan. Se että lapsi oppii ettei häntä saa lyödä, opetetaan yksinkertaisesti niin, että sitä lasta ei koskaan lyödä. Se että lapsi opetetaan olemaan lyömättä, opetetaan niin että lapsen ei anneta lyödä.

Saa.

Millä ihmeen paikoilla?

Oman turvallisuuden vuoksi minkä ikäistä tahansa. Myös aikuista.

Mietinkin juuri sitä, miltä itsestäni tuntuisi, jos joku pitäisi minua väkisin paikoillaan. Mutta kyllähän minä sen olisin ansainnut, jos esim. purisin ja kävisin jonkun henkilön päälle. Itse asiassa silloin toivoisin, että joku estää minua väkisin.

Jäähy, paikoillaan istuminen rauhoittamisen jälkeen ja keskustelun olen havainnut hyväksi menetelmäksi lapsen kohdalla.

Ap

Mikä on kunnollinen lukko-ote jossa lapsi ei pysty satuttamaan itseään tai minua? Jos ottaa lapsen syliin ja kietoo raajansa tämän ympärille niin sitten se iskee päällään minua kasvoihin.

Jos hän on juoksemassa autotielle, tietenkin pidetään aloillaan kuten pidettäisiin myös aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kunnollinen lukko-ote jossa lapsi ei pysty satuttamaan itseään tai minua? Jos ottaa lapsen syliin ja kietoo raajansa tämän ympärille niin sitten se iskee päällään minua kasvoihin.

Älä ota syliin vaan jalkojen väliin pokittain eli lapsen katse oikealle tai vasemmalle sinusta, toisella kädellä pidät toisen käden paikoillaan toinen painuu sinua vasten, toisella pidät pään itseäsi vasten, käytetään kun lapsen korvaan lääkäri katsoo.