Löin lastani - kamala syyllisyys

Ei heru vertaistukea minulta. Kerran lyöt, niin nyt se tie on avattu ja lyöt varmasti toisenkin kerran. Yksikään lastansa lyövä ei ansaitse lasta!!

Kannattaa istua pojan kanssa tänään keskustelemaan asiasta. Kysy miltä pojasta tuntuu ja muita ajatuksia. Kerro myös pojalle avoimesti tapahtuneesta ja keskustelkaa yhdessä miten voitte kummatkin parantaa jatkossa. Tärkeintä olisi nyt alkaa heti rakentamaan pojalle luottamusta takaisin mikäli se on mahdollista. 

Keskustelkaa myös avoimesti siitä miten vastaavat tilanteet ratkaistaan rakentavasti ja kehitä itsellesi myös jonkinlainen metodi jotta saisit vastaavat tilanteet vältettyä!

Mitä selittelet, jos itsekin tiedät ettei oikeuta lyömistä. Toimit todella, todella väärin. Ei voi vain sanoa, että pinna palaa. Entä jos poika olisi lyönyt sinua? Mutta eihän hän niin tee niin kuin ei äidinkään kuuluisi tehdä. Tekosyysi eivät ole edes hyviä ja koko tilanne uskomattoman pieni, että sen takia lyöt. Kannattaisiko hakea apua ennen tilanteen eskaloitumista tuohon pisteeseen. Anteeksipyyntö ei riitä, sinun täytyy korjata teko. Pojalla on oikeus ruumilliseen koskemattomuuteen. Jos nyt jätät tuon noin se näkyy tulevaisuudessa. Poika ei osaa pitää rajojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eilen teinipojan kanssa lähes jokapäiväinen taistelu nukkumaanmenosta ja tietokoneelta poistumisesta eskaloitui. Sinänsä siis poika ei niskoittele mitenkään pahemmin kuin perus teini, aina saa vaan komentaa monta kertaa pois koneelta ja nukkumaan. Eilen sitten komensin varmaan viidesti klo 22 ja 23 välillä nukkumaan. Olin itsekin väsynyt ja halusin päästä sänkyyn. Sain vastaukseksi perus joojoota ja pinna meni kun kello oli 23:10 eikä poika ollut tehnyt elettäkään mennäkseen nukkumaan. Marssin sisään huoneeseen ja sanoin, että läppäri lähtee nyt ja huomenna saa takaisin koulun jälkeen. Siitä alkoi kauhea protestoiminen ja huutoa tuli molemmin puolin ja jotenkin vain napsahdin ja läppäisin poikaa poskelle. Sen jälkeen lähdin ovet paukkuen omaan makuuhuoneeseeni rauhoittumaan ja kun tulin ulos puolen tunnin päästä, oli poika vaivihkaa tuonut läppärinsä keittiön pöydälle ja mennyt nukkumaan. Menin pojan huoneeseen ja pyysin anteeksi. Poika sanoi että ei haittaa, mutta näytti pelästyneeltä. Kyseessä siis kasiluokkalainen.

Olen ollut todella pitkään stressaantunut ja väsynyt kun työpaikkani on vaakalaudalla, ollaan kotona kahdestaan pojan kanssa, isänsä asuu muualla ja poika harvemmin enää käy siellä. Tiedän, ettei mikään näistä oikeuta lyömistä enkä ole koskaan ennen käynyt käsiksi poikaani. Koko päivän ollut ihan kauhea syyllisyys, itkin koko viime yön.

Onko muut olleet samassa tilanteessa? Kaikki vertaistuki otetaan vastaan. Ja tiedän, että olen kamala äiti kun kävin käsiksi omaan lapseeni, eli ansaitsen kyllä kaikki haukut mitä teillä on antaa.

Tehty mikä tehty, sitä ei voi perua, mutta minimoi tekosi vahingot. Selitä pojalle niinkuin 'aikuiselle' että mistä käytöksesi johtuu, miten väärin teit, ja miten ketään ei saa lyödä. Samalla sovitte jonkun käytännön sille että kun olet poikki, niin ilmaiset sen lapselle joka tietää että tuolloin ei saa ärsyttää sinua normaalilla tasolla.

Lapsen perusturvan tunne on rikki mutta saat sen korjattua. Minua itseäni hakattiin 15 vuotta jatkuvasti joten siihen nähden tuo on vielä pientä. Tärkeintä lapselle on se että otat vastuun teostasi.

Itse koin väkivaltaa kotona 7-16v asti äidin puolelta joten en tuomitse. Joskus aikuisellakin palaa pinna loppuun, kaikki on lopulta ihmisiä. Tiedostat itse virheesi ja haluat varmasti tehdä kaikkesi tilanteen korjaamiseksi. Tärkeää kuitenkin myös se ettet ala nyt hemmottelemaan lasta piloille ja ostamaan rakkautta takaisin!

2

Tee itsestäsi rikosilmoitus, jos lapsi ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen teinipojan kanssa lähes jokapäiväinen taistelu nukkumaanmenosta ja tietokoneelta poistumisesta eskaloitui. Sinänsä siis poika ei niskoittele mitenkään pahemmin kuin perus teini, aina saa vaan komentaa monta kertaa pois koneelta ja nukkumaan. Eilen sitten komensin varmaan viidesti klo 22 ja 23 välillä nukkumaan. Olin itsekin väsynyt ja halusin päästä sänkyyn. Sain vastaukseksi perus joojoota ja pinna meni kun kello oli 23:10 eikä poika ollut tehnyt elettäkään mennäkseen nukkumaan. Marssin sisään huoneeseen ja sanoin, että läppäri lähtee nyt ja huomenna saa takaisin koulun jälkeen. Siitä alkoi kauhea protestoiminen ja huutoa tuli molemmin puolin ja jotenkin vain napsahdin ja läppäisin poikaa poskelle. Sen jälkeen lähdin ovet paukkuen omaan makuuhuoneeseeni rauhoittumaan ja kun tulin ulos puolen tunnin päästä, oli poika vaivihkaa tuonut läppärinsä keittiön pöydälle ja mennyt nukkumaan. Menin pojan huoneeseen ja pyysin anteeksi. Poika sanoi että ei haittaa, mutta näytti pelästyneeltä. Kyseessä siis kasiluokkalainen.

Olen ollut todella pitkään stressaantunut ja väsynyt kun työpaikkani on vaakalaudalla, ollaan kotona kahdestaan pojan kanssa, isänsä asuu muualla ja poika harvemmin enää käy siellä. Tiedän, ettei mikään näistä oikeuta lyömistä enkä ole koskaan ennen käynyt käsiksi poikaani. Koko päivän ollut ihan kauhea syyllisyys, itkin koko viime yön.

Onko muut olleet samassa tilanteessa? Kaikki vertaistuki otetaan vastaan. Ja tiedän, että olen kamala äiti kun kävin käsiksi omaan lapseeni, eli ansaitsen kyllä kaikki haukut mitä teillä on antaa.

Tehty mikä tehty, sitä ei voi perua, mutta minimoi tekosi vahingot. Selitä pojalle niinkuin 'aikuiselle' että mistä käytöksesi johtuu, miten väärin teit, ja miten ketään ei saa lyödä. Samalla sovitte jonkun käytännön sille että kun olet poikki, niin ilmaiset sen lapselle joka tietää että tuolloin ei saa ärsyttää sinua normaalilla tasolla.

Lapsen perusturvan tunne on rikki mutta saat sen korjattua. Minua itseäni hakattiin 15 vuotta jatkuvasti joten siihen nähden tuo on vielä pientä. Tärkeintä lapselle on se että otat vastuun teostasi.

"-- että kun olet poikki, niin ilmaiset sen lapselle joka tietää että tuolloin ei saa ärsyttää sinua normaalilla tasolla."

Miten ajattelemattoman ja yksinkertaisen typerä neuvo. Tehdään pojasta syyllinen, hänhän oikein provosoi lyömään. Sehän oli hänen vikansa. Ei, ei ollut. Ei vaikka äiti olisi kuinka poikki ja poika ärsyttävä. 

Kerro väysymyksesi taustat, kerro että olet tehnyt väärin, mutta et jaksanut ratkaista asiaa toisella , rakentavalla tavalla. Mutta säännöistä on pidettävä kiinni, ja siitä voitte keskustella, miten se onnistuu jatkossa paremmin. Kehu häntä jostain hyvästä asiasta, joka ei liity tuohon.

Me teemme virheitä, olen itsekin läpäsinnyt t murrosikäistä, kun en saanut häntä nousemaan kouluun jne.

Syyllisyys on kamala asia. Opin, että kehumalla jotain asiaa, se vahvistuu ja peittoaa siten usein huonot  asiat.

No paremmin olet asian hoitanut kuin minun äiti, joka esitti että sellaista ei ollut edes tapahtunut. Sanoisin, että olisi hyvä, jos puhuisitte asiasta vielä kerran. Kerro, että tiedät tehneesi väärin eikä se tule toistumaan, kerro työtilanteesi aiheuttamasta stressistä ja väsymyksestä, sopikaa illan aikatauluista ja nukkumaanmenosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse koin väkivaltaa kotona 7-16v asti äidin puolelta joten en tuomitse. Joskus aikuisellakin palaa pinna loppuun, kaikki on lopulta ihmisiä. Tiedostat itse virheesi ja haluat varmasti tehdä kaikkesi tilanteen korjaamiseksi. Tärkeää kuitenkin myös se ettet ala nyt hemmottelemaan lasta piloille ja ostamaan rakkautta takaisin!

Suosittelen puheterapiaa tilanteessasi ammattilaisen kanssa. Älä jakele neuvoja, kun realiteettisi ei ole kunnossa. Sinä et ansainnut väkivaltaa, vaikka vanhempasi pinna paloi loppuun eikä ansaitse AP:n poikakaan. Nyt olisi päinvastoin erityisen tärkeää hyvittää teko, ei lakaista sitä maton alle. Virheitä tehdessään, täytyy myös kantaa vastuu ja seuraukset. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa istua pojan kanssa tänään keskustelemaan asiasta. Kysy miltä pojasta tuntuu ja muita ajatuksia. Kerro myös pojalle avoimesti tapahtuneesta ja keskustelkaa yhdessä miten voitte kummatkin parantaa jatkossa. Tärkeintä olisi nyt alkaa heti rakentamaan pojalle luottamusta takaisin mikäli se on mahdollista. 

Keskustelkaa myös avoimesti siitä miten vastaavat tilanteet ratkaistaan rakentavasti ja kehitä itsellesi myös jonkinlainen metodi jotta saisit vastaavat tilanteet vältettyä!

Samaa mieltä ja sama tarina kuin tällä! Eli kyllä sain itsekin tukkapöllyä ja lyötiinkin, mutta silti muistan että se sen jälkeinen alasistuminen ja äidin oikea katumus tuntui oikeastaan tosi hyvältä ja oli myös opettavaista.

Että ihminen on erehtyväinen ja että äitiäkin voi ihan oikeasti väsyttää. Äitini oli YH, mutta ei silti käyttänyt sitä tekosyynä. Kertoi vain oikeasti tunteensa nyt jälkeen päin todella hyvin lapsen eli minun iän huomioonottaen, ja nuo kerrat oikeastaan jopa syvensivät muuten melko pinnallistakin suhdettamme.

TIETENKÄÄN en sano että lyöminen olisi hyvä asia tai millään haavaa oikein. Lohdutan vaan ja neuvon samoin: istu alas ja pyydä anteeksi, keskustele, selitä yhtään heittäytymästä marttyyriksi ja täysin itkemättä. Vilpittömästi. Kyllä se siitä.

Äläkä lyö uudelleen. Lupaa se, ja pidä lupauksesi.

Suomen lain mukaan fyysinen kurittaminen on väärin. Olet tunnustanut itsellesi, että teitä teit väärin. Olet tunnustanut pojallesi, että teit väärin ja olet pyytänyt sitä pojaltasi anteeksi ja hän on antanut sen sinulle anteeksi.

Moni ei tunnusta tehneensä väärin, vaan oikeuttaa tekojaan sitä mukaa kun niitä tekee. Aina on joku syy, miksi teko ei ollutkaan väärin.

Se että tunnustaa tehneensä väärin, on pyytänyt ja saanut anteeksi, on jo todella hyvä!

Se että vielä ajattelet ja erittelet tekoasi, olosuhteita ja tilannetta, joissa sen teit, mahdollistaa teon ehkäisemisen vastaisuudessa.

Voitko lakata hakkaamasta lastasi!!

Sinun kuuluukin potea syyllisyyttä, koska tekosi oli todella väärin. Alistuit teinin tunnetaitojen tasolle, jota tasapainoinen kasvattaja ei saisi ikinä tehdä. Kahdeksasluokkalainen ei mitä todennäköisemmin vielä ymmärrä omaa parastaan, joten suosittelisin, että vaikka keskustelisitte tilanteen auki ja sen, miksi hän ei saisi valvoa tietokoneensa kanssa myöhään.

Tärkeä on että tunnustit tehneesi väärin ja pyysit anteeksi, kannoit vastuun tilanteesta.

Vastuun laiminlyöminen on se tuhoisin asia. Minua on pieksetty satoja kertoja lapsuudessani ja nuoruudessani, koskaan ei pyydetty anteeksi ja teeskenneltiin että mitään ei tapahtunut. Aikuisena yritin kerran ottaa tapahtuneet puheeksi, kummatkin vanhemmat kielsivät kaiken, ja syyttivät minua mielisairaaksi kun keksin omasta päästä valemuistoja.

Molemmat vanhemmat harjoittivat väkivaltaa ja tekivät sitä sisaruksillekin, joten luulotautinen en ole. Vihaan paskoja vanhempiani.

Ap sen sijaan on tehnyt kaiken oikein tapahtuman jälkeen ja saa varmaasti pojaltaan luottamuksen tunteen palautumaan.

No onpa nössöä tämä kasvattaminen nykyään. Jos lapsi temppuilee, ihan oikein että siitä seuraa jotain.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa istua pojan kanssa tänään keskustelemaan asiasta. Kysy miltä pojasta tuntuu ja muita ajatuksia. Kerro myös pojalle avoimesti tapahtuneesta ja keskustelkaa yhdessä miten voitte kummatkin parantaa jatkossa. Tärkeintä olisi nyt alkaa heti rakentamaan pojalle luottamusta takaisin mikäli se on mahdollista. 

Keskustelkaa myös avoimesti siitä miten vastaavat tilanteet ratkaistaan rakentavasti ja kehitä itsellesi myös jonkinlainen metodi jotta saisit vastaavat tilanteet vältettyä!

Samaa mieltä ja sama tarina kuin tällä! Eli kyllä sain itsekin tukkapöllyä ja lyötiinkin, mutta silti muistan että se sen jälkeinen alasistuminen ja äidin oikea katumus tuntui oikeastaan tosi hyvältä ja oli myös opettavaista.

Että ihminen on erehtyväinen ja että äitiäkin voi ihan oikeasti väsyttää. Äitini oli YH, mutta ei silti käyttänyt sitä tekosyynä. Kertoi vain oikeasti tunteensa nyt jälkeen päin todella hyvin lapsen eli minun iän huomioonottaen, ja nuo kerrat oikeastaan jopa syvensivät muuten melko pinnallistakin suhdettamme.

TIETENKÄÄN en sano että lyöminen olisi hyvä asia tai millään haavaa oikein. Lohdutan vaan ja neuvon samoin: istu alas ja pyydä anteeksi, keskustele, selitä yhtään heittäytymästä marttyyriksi ja täysin itkemättä. Vilpittömästi. Kyllä se siitä.

Äläkä lyö uudelleen. Lupaa se, ja pidä lupauksesi.

Alapeukut syystä, että?

Olen vain esimerkki pahoinpidellystä aikuisesta lapsesta, joka itse asiassa on kääntänyt nuo traumat voitoksi oman vanhemman avulla, joka antoi vahingossa samalla minulle lopulta hyvin arvokasta moraalikasvatusta. Varmasti on lapsuudessa pahoinpideltyjä ja hyväksikäytettyjä ihmisiä jotka kärsivät siitä lopun elämänsä, joka päivä, mutta jos vanhempi ei ole läpensä paha, voi hän oikeasti tehdä parhaansa korjatakseen tilanteen kun vahinko on jo tapahtunut, ja vieläpä onnistua siinä niin kunnialla kuin pahoinpitelijä siihen pystyy.

Se on mahdollista, ja eikö sen kertominen ja asiassa neuvominen auta vanhempia jotka ovat möhlineet ja kunnolla? On vanhempia jotka möhlivät fyysisesti (kuten lyöminen) tai henkisesti (kuten henkisen läsnäolon laiminlyönti) ja silti yrittävät parhaansa korjatakseen vahinko. Mutta on myös vanhempia, jotka eivät lopulta edes yritä kääntää asioita parhain päin, vaan alistuvat itsekin tähän jämähtäneensä tapaan kasvattaa. Kannustan ensimmäiseen.

Sanon vaan, että koska maito on läikkynyt, se pitää mennä siivoamaan. Lapsen takia.

Ihan oikein ja hyvä että on kamala syyllisyys!

Maria-Akatemian auttava puhelin väkivaltaisille naisille, 09 756 22260 

Päivystysajat: tiistai ja torstai klo 16-18 sekä perjantai 12-14

Toinen vaihtoehto on Lyömätön linja, googlaa paikallinen numerosi.

Vierailija kirjoitti:

Eilen teinipojan kanssa lähes jokapäiväinen taistelu nukkumaanmenosta ja tietokoneelta poistumisesta eskaloitui. Sinänsä siis poika ei niskoittele mitenkään pahemmin kuin perus teini, aina saa vaan komentaa monta kertaa pois koneelta ja nukkumaan. Eilen sitten komensin varmaan viidesti klo 22 ja 23 välillä nukkumaan. Olin itsekin väsynyt ja halusin päästä sänkyyn. Sain vastaukseksi perus joojoota ja pinna meni kun kello oli 23:10 eikä poika ollut tehnyt elettäkään mennäkseen nukkumaan. Marssin sisään huoneeseen ja sanoin, että läppäri lähtee nyt ja huomenna saa takaisin koulun jälkeen. Siitä alkoi kauhea protestoiminen ja huutoa tuli molemmin puolin ja jotenkin vain napsahdin ja läppäisin poikaa poskelle. Sen jälkeen lähdin ovet paukkuen omaan makuuhuoneeseeni rauhoittumaan ja kun tulin ulos puolen tunnin päästä, oli poika vaivihkaa tuonut läppärinsä keittiön pöydälle ja mennyt nukkumaan. Menin pojan huoneeseen ja pyysin anteeksi. Poika sanoi että ei haittaa, mutta näytti pelästyneeltä. Kyseessä siis kasiluokkalainen.

Olen ollut todella pitkään stressaantunut ja väsynyt kun työpaikkani on vaakalaudalla, ollaan kotona kahdestaan pojan kanssa, isänsä asuu muualla ja poika harvemmin enää käy siellä. Tiedän, ettei mikään näistä oikeuta lyömistä enkä ole koskaan ennen käynyt käsiksi poikaani. Koko päivän ollut ihan kauhea syyllisyys, itkin koko viime yön.

Onko muut olleet samassa tilanteessa? Kaikki vertaistuki otetaan vastaan. Ja tiedän, että olen kamala äiti kun kävin käsiksi omaan lapseeni, eli ansaitsen kyllä kaikki haukut mitä teillä on antaa.

Ensinnäkään en ymmärrä tuota asetelmaa alunperinkään. Meillä on perusteltu sääntö että nukkumavalmiudessa ollaan 21:45 ja tuosta säännöstä "pidetään: kiinni. Käytännssä aikataulu on usein 5 min myöhässä. Mutta mitään mahdollisuutta että poika olisi tietokoneella tuohon aikaa ei ole, koska ysiltä iltahommat. Meillä samanikäinen poika.

Laatikaahan säännöt, muista että sinä loppujen lopuksi ne päätät. Muista myös nuoren tarvitsevan unta