Löin lastani - kamala syyllisyys

Eilen teinipojan kanssa lähes jokapäiväinen taistelu nukkumaanmenosta ja tietokoneelta poistumisesta eskaloitui. Sinänsä siis poika ei niskoittele mitenkään pahemmin kuin perus teini, aina saa vaan komentaa monta kertaa pois koneelta ja nukkumaan. Eilen sitten komensin varmaan viidesti klo 22 ja 23 välillä nukkumaan. Olin itsekin väsynyt ja halusin päästä sänkyyn. Sain vastaukseksi perus joojoota ja pinna meni kun kello oli 23:10 eikä poika ollut tehnyt elettäkään mennäkseen nukkumaan. Marssin sisään huoneeseen ja sanoin, että läppäri lähtee nyt ja huomenna saa takaisin koulun jälkeen. Siitä alkoi kauhea protestoiminen ja huutoa tuli molemmin puolin ja jotenkin vain napsahdin ja läppäisin poikaa poskelle. Sen jälkeen lähdin ovet paukkuen omaan makuuhuoneeseeni rauhoittumaan ja kun tulin ulos puolen tunnin päästä, oli poika vaivihkaa tuonut läppärinsä keittiön pöydälle ja mennyt nukkumaan. Menin pojan huoneeseen ja pyysin anteeksi. Poika sanoi että ei haittaa, mutta näytti pelästyneeltä. Kyseessä siis kasiluokkalainen.

Olen ollut todella pitkään stressaantunut ja väsynyt kun työpaikkani on vaakalaudalla, ollaan kotona kahdestaan pojan kanssa, isänsä asuu muualla ja poika harvemmin enää käy siellä. Tiedän, ettei mikään näistä oikeuta lyömistä enkä ole koskaan ennen käynyt käsiksi poikaani. Koko päivän ollut ihan kauhea syyllisyys, itkin koko viime yön.

Onko muut olleet samassa tilanteessa? Kaikki vertaistuki otetaan vastaan. Ja tiedän, että olen kamala äiti kun kävin käsiksi omaan lapseeni, eli ansaitsen kyllä kaikki haukut mitä teillä on antaa.