Päsmäröivät mummot

Tuli mieleeni palstalla pyörivistä mummo/anoppi -ketjuista, että mitä teillä tulee mieleen näistä ensimmäisestä lapsenlapsesta sekoavista mummoista? On mummoa, joka loukkaantuu kun lapsenlapsi saa toisen mummon nimen. On anoppia, joka loukkaantuu kun perhe haluaa viettää oman joulun, ja haluaa muutenkin opastaa miniää kaikesta aina imetyksestä vauvan ulkoiluttamiseen. Legendaarisin mieleen jäänyt ketju oli anoppi, joka salaa leikkasi lapsenlapsen 1v kakusta ensimmäisen siivun lapsen kanssa, kun äiti oli käymässä pihalla.

Onko tämä yleinen ilmiö? Sekoaako jokainen mummo vähäsen ainakin siitä lapsenlapsesta? Millaisia kokemuksia teillä on ollut ensimmäisen lapsen syntymästä, ovatko mummot unohtaneet roolinsa ja alkaneet salaa kuvitella olevansa äitejä? Onko tämä normaalia, vai kieliikö siitä että mummolla on jäänyt harmittamaan jokin omasta "äitiysajasta"/ on muutenkin riippuvainen persoona?

Nämä keskustelut ovat aina olleet mulle jotenkin erityisen hämmentäviä, mutta myös niin viihdyttäviä! Odotan nyt esikoista, ja vielä äitini ja anoppini ovat pysyneet normaalin rajoissa, mutta pieniä loukkaantumisia on jo ollut. Kuten siitä, ettei toivota laitokselle vieraita ja isoimmat tarvikkeet halutaan ostaa itse. Vielä kuitenkin välit ovat hyvät, eikä erityistä mummohulluutta ole havaittavissa :)