Lue keskustelun säännöt.
Liityin sitten minäkin Konmari-ryhmään Facebookissa. Voi luoja!
17.09.2017 |
Osa ryhmäläisistä on "marittanut" lähes kaiken. Minusta huippuna "maritettu" olohuone, keittiön ruokapöytä ja pakastin. Jollakin mies oli jo ymmärtänyt "marittaa" itse itsensä, osa tulee varmasti tekemään sen itse.
Ja tämä kaikki vain siksi, että joku japanilainen käskee. Miettivät vielä miten tehdä "marittaminen" oikeaoppisesti.
Henkilökohtaisesti mietin sitä, miten porukka yleensä on saanut kotinsa täyteen kaikkea tavaraa, joka ei "tuota iloa". Minä en ole koskaan elämässäni hankkinut muuta kuin tarpeellista ja iloa tuottavaa. Saatan pohtia hankintaa pitkäänkin. Meillä ei koskaan kaapit ole pursuneet tavaroista. Vaatekaappinikin oli ihan liian tyhjä, koska iloa tuottavia vaatteita on vaikea löytää.
Kommentit (41)
Valaise vähän? Siis tyhjä olkkari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Minä kestin siellä viikon.
Fanaattisuus on aina yhtä kamalaa.
En myöskään ymmärrä.. Miksi kodissani olisi jotain rumaa, turhaa ja ällöttävää joka joutaisi pois? Kaikki on kaunista tai tarpeellista. Osa tarpeellisesta joutaisi rumuutensa vuoksi pois, kuten imuri ja tuuletin, mutta tarvitsen niitä. Joku vessanpönttöharja, ou jee, pitäisikö vain rumat tavarat jättää? Imuri ja vessanpönttöharja ja muut veks? Taitaa olla myyrä tuo nainen, oikea luopio, jolla on oma lehmä ojassa... Aika paljon hän on jo hankkinutkin sillä, että ihmiset ovat heittäneet rahaa roskiin. Tyhjyys tekee onnelliseksi?
Oi hyvä sinä täydellinen ihminen joka et koskaan ole ostanut mitään turhaa ja jolle koskaan mikään tavara ei ole muuttunut turhaksi elämänvaiheiden muuttuessa. Tapu tapu. Huumorintajutonkin näytät olevan.
Ikävät mapit täynnä ikäviä papereita, varastossa työkalut, akut, laturit, tunit, kesä/talvirenkaat, moottoriöljy, ruohonleikkuri, bensakanisteri, varaosia, pressu, ...... onhan noita ihan hirveästi, jotka eivät tuota erityistä iloa, mutta on pakko aikuisen ihmisen maalaiskodissa olla, jossa omatoimisesti asuu. Konnari asuu kai suurkaupungin kerrostalossa, jossa elää voi jotenkin vähän lapsekkaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yhtään tollaista siellä ryhmässä nähnyt. Kyllä, joo osalla ihmisistä ei ole keittiössä pöytää jos esim. asuvat yksin ja eivät usein edes syö kotona tai syövät esim. olohuoneessa. Miksi pitäisi omistaa esim. juuri se pöytä jos sitä ei käytä?
Aika monet ovat ymmärtäneet koko idean väärin. Ei kai tarkoituksena ole ollut kilpailla sillä, kuka hävittää eniten. Muutenkin minimalismi on oma juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiö on loistava, jos se saa ihmiset vähentämään turhaa kulutusta ja vaikkapa panostamaan niiden tarpeellisten hankintojen kohdalla laatuun. Kertakäyttökulttuurin vähentäminen on pop!
Mutta tavaroista luopuminen vain luopumisen vuoksi ja trendikkyyden ilmentämisen vuoksi on silkkaa tyhmyyttä.
Aina elämänmuutosta halutessani siivoan ja järjestelen kaikki kaapit.
Se on kuin taika, joka saa energiat liikkeelle ja asiat järjestymään.
Vaivanpalkkana puhdasta ja siistiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on loistava, jos se saa ihmiset vähentämään turhaa kulutusta ja vaikkapa panostamaan niiden tarpeellisten hankintojen kohdalla laatuun. Kertakäyttökulttuurin vähentäminen on pop!
Mutta tavaroista luopuminen vain luopumisen vuoksi ja trendikkyyden ilmentämisen vuoksi on silkkaa tyhmyyttä.
No jaa... minä luin kirjan, ja siinä oli paljon hyviäkin vinkkejä, mutta ekologiseksi en sitä mitenkään mieltänyt. Ensinnäkin kirjassa selvästi neuvotaan heittämään turhat tavarat ROSKIIN. Ei kierrätykseen, ei lahjoituksina kenellekään (koska se on jotenkin väärin), vaan suoraan roskiin.
Kertakäyttöajattelu tuntuu myös kuuluvan marittamiseen. Tavaroita ei kannata säilyttää, jos niitä tarvitaan harvoin, koska aina voi ostaa uuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on loistava, jos se saa ihmiset vähentämään turhaa kulutusta ja vaikkapa panostamaan niiden tarpeellisten hankintojen kohdalla laatuun. Kertakäyttökulttuurin vähentäminen on pop!
Mutta tavaroista luopuminen vain luopumisen vuoksi ja trendikkyyden ilmentämisen vuoksi on silkkaa tyhmyyttä.
No jaa... minä luin kirjan, ja siinä oli paljon hyviäkin vinkkejä, mutta ekologiseksi en sitä mitenkään mieltänyt. Ensinnäkin kirjassa selvästi neuvotaan heittämään turhat tavarat ROSKIIN. Ei kierrätykseen, ei lahjoituksina kenellekään (koska se on jotenkin väärin), vaan suoraan roskiin.
Kertakäyttöajattelu tuntuu myös kuuluvan marittamiseen. Tavaroita ei kannata säilyttää, jos niitä tarvitaan harvoin, koska aina voi ostaa uuden.
Siinä kyllä sanotaan "heitä pois". Japanissa kierrätys on itsestäänselvyys, joten siksi ei puhuta erikseen kierrättämisestä.
Ja ei suositella tavaroiden lahjoittamista esim kaverille ellei ole aivan satavarma toisen sitä haluavan/ tarvitsevan. Koska kondo huomasi miten asiakkaat kärräsi ne jätesäkkinsä esim iäkkäille vanhemmilleen -> ongelman siirtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on loistava, jos se saa ihmiset vähentämään turhaa kulutusta ja vaikkapa panostamaan niiden tarpeellisten hankintojen kohdalla laatuun. Kertakäyttökulttuurin vähentäminen on pop!
Mutta tavaroista luopuminen vain luopumisen vuoksi ja trendikkyyden ilmentämisen vuoksi on silkkaa tyhmyyttä.
No jaa... minä luin kirjan, ja siinä oli paljon hyviäkin vinkkejä, mutta ekologiseksi en sitä mitenkään mieltänyt. Ensinnäkin kirjassa selvästi neuvotaan heittämään turhat tavarat ROSKIIN. Ei kierrätykseen, ei lahjoituksina kenellekään (koska se on jotenkin väärin), vaan suoraan roskiin.
Kertakäyttöajattelu tuntuu myös kuuluvan marittamiseen. Tavaroita ei kannata säilyttää, jos niitä tarvitaan harvoin, koska aina voi ostaa uuden.
Siinä kyllä sanotaan "heitä pois". Japanissa kierrätys on itsestäänselvyys, joten siksi ei puhuta erikseen kierrättämisestä.
Ja ei suositella tavaroiden lahjoittamista esim kaverille ellei ole aivan satavarma toisen sitä haluavan/ tarvitsevan. Koska kondo huomasi miten asiakkaat kärräsi ne jätesäkkinsä esim iäkkäille vanhemmilleen -> ongelman siirtämistä.
Kokonaisuuden kannalta se, meneekö jokin tavara jätteeseen tai kierrätettäväksi, ei ole merkittävä. Usein lopputulos on sama; jos kiikuttaa hyväntekeväisyyteen rikkonaista tai likaista kamaa, roskiin se kumminkin päätyy. Merkittävää ekologisesti on se, ostetaanko tilalle uusi esine.
Marie ei millään tavalla puutu tähän kysymykseen. Tai taitaa hän jossain kuvata jotakin marittamisessa onnistunutta asiakasta, miten hieno asia on, että kotiin on tullut uusia esineitä, mutta edelleen on väljää, kun on osattu heittää vanhaa sinne jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on loistava, jos se saa ihmiset vähentämään turhaa kulutusta ja vaikkapa panostamaan niiden tarpeellisten hankintojen kohdalla laatuun. Kertakäyttökulttuurin vähentäminen on pop!
Mutta tavaroista luopuminen vain luopumisen vuoksi ja trendikkyyden ilmentämisen vuoksi on silkkaa tyhmyyttä.
No jaa... minä luin kirjan, ja siinä oli paljon hyviäkin vinkkejä, mutta ekologiseksi en sitä mitenkään mieltänyt. Ensinnäkin kirjassa selvästi neuvotaan heittämään turhat tavarat ROSKIIN. Ei kierrätykseen, ei lahjoituksina kenellekään (koska se on jotenkin väärin), vaan suoraan roskiin.
Kertakäyttöajattelu tuntuu myös kuuluvan marittamiseen. Tavaroita ei kannata säilyttää, jos niitä tarvitaan harvoin, koska aina voi ostaa uuden.
Siinä kyllä sanotaan "heitä pois". Japanissa kierrätys on itsestäänselvyys, joten siksi ei puhuta erikseen kierrättämisestä.
Ja ei suositella tavaroiden lahjoittamista esim kaverille ellei ole aivan satavarma toisen sitä haluavan/ tarvitsevan. Koska kondo huomasi miten asiakkaat kärräsi ne jätesäkkinsä esim iäkkäille vanhemmilleen -> ongelman siirtämistä.
Kokonaisuuden kannalta se, meneekö jokin tavara jätteeseen tai kierrätettäväksi, ei ole merkittävä. Usein lopputulos on sama; jos kiikuttaa hyväntekeväisyyteen rikkonaista tai likaista kamaa, roskiin se kumminkin päätyy. Merkittävää ekologisesti on se, ostetaanko tilalle uusi esine.
Marie ei millään tavalla puutu tähän kysymykseen. Tai taitaa hän jossain kuvata jotakin marittamisessa onnistunutta asiakasta, miten hieno asia on, että kotiin on tullut uusia esineitä, mutta edelleen on väljää, kun on osattu heittää vanhaa sinne jonnekin.
Eihän kyse ole minimalismista tai äärimmäisen ekologisesta tavasta elää. Totta. Silti maritus voi tehdä ihmisestä ekologisemman ja kulutuksestaan tietoisemman verrattuna aikaisempiin tapoihin ja tottumuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on loistava, jos se saa ihmiset vähentämään turhaa kulutusta ja vaikkapa panostamaan niiden tarpeellisten hankintojen kohdalla laatuun. Kertakäyttökulttuurin vähentäminen on pop!
Mutta tavaroista luopuminen vain luopumisen vuoksi ja trendikkyyden ilmentämisen vuoksi on silkkaa tyhmyyttä.
No jaa... minä luin kirjan, ja siinä oli paljon hyviäkin vinkkejä, mutta ekologiseksi en sitä mitenkään mieltänyt. Ensinnäkin kirjassa selvästi neuvotaan heittämään turhat tavarat ROSKIIN. Ei kierrätykseen, ei lahjoituksina kenellekään (koska se on jotenkin väärin), vaan suoraan roskiin.
Kertakäyttöajattelu tuntuu myös kuuluvan marittamiseen. Tavaroita ei kannata säilyttää, jos niitä tarvitaan harvoin, koska aina voi ostaa uuden.
Siinä kyllä sanotaan "heitä pois". Japanissa kierrätys on itsestäänselvyys, joten siksi ei puhuta erikseen kierrättämisestä.
Ja ei suositella tavaroiden lahjoittamista esim kaverille ellei ole aivan satavarma toisen sitä haluavan/ tarvitsevan. Koska kondo huomasi miten asiakkaat kärräsi ne jätesäkkinsä esim iäkkäille vanhemmilleen -> ongelman siirtämistä.
Kokonaisuuden kannalta se, meneekö jokin tavara jätteeseen tai kierrätettäväksi, ei ole merkittävä. Usein lopputulos on sama; jos kiikuttaa hyväntekeväisyyteen rikkonaista tai likaista kamaa, roskiin se kumminkin päätyy. Merkittävää ekologisesti on se, ostetaanko tilalle uusi esine.
Marie ei millään tavalla puutu tähän kysymykseen. Tai taitaa hän jossain kuvata jotakin marittamisessa onnistunutta asiakasta, miten hieno asia on, että kotiin on tullut uusia esineitä, mutta edelleen on väljää, kun on osattu heittää vanhaa sinne jonnekin.
Eihän kyse ole minimalismista tai äärimmäisen ekologisesta tavasta elää. Totta. Silti maritus voi tehdä ihmisestä ekologisemman ja kulutuksestaan tietoisemman verrattuna aikaisempiin tapoihin ja tottumuksiin.
Voi toki. Voi bulimiakin saada ihmisen syömään terveellisemmin. Mutta kummassakaan tapauksessa se ei ole mitenkään sidoksissa metodiin, vaan ennemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Kertakäyttöajattelu tuntuu myös kuuluvan marittamiseen. Tavaroita ei kannata säilyttää, jos niitä tarvitaan harvoin, koska aina voi ostaa uuden.
Tämä ei onnistu Suomen maaseudulla. Tiedoksi niille, jotka ihmettelevät maalaistalojen romukasoja, ne ovat itse asiassa varaosavarastoja. Ei täällä noin vaan osteta uutta, vaan johonkin koneeseen voi joutua tilaamaan varaosan toiselta puolelta maapalloa, ja siinä menee aikaa. Parempi on mennä hakemaan navetan takaa vanhasta koneesta, ja taas toimii.
Minäkin olin konmariryhmässä mutta jätin leikin sikseen koska siellä oli pari päällepäsmäriä, jotka olivat sitä mieltä että ryhmässä saisi olla oikeastaan vain niitä, jotka ovat lukeneet kaikki Marie Kondon kirjat. Sairasta kontrolloinnintarvetta!
Konmarittaminen on näitten narttujen morkkis, jotka ovat lohduttaneet perjantai-iltaansa shoppailemalla rättejä henkkamaukasta, Zarasta, roskaa Ikeasta jne. Ja kymmenessä vuodessa niitä onkin kertynyt. Ihan selvä juttu.
Itse olen ollut minimalisti kauan.
Ostan hyvin.harvoin ja senkin vain alesta. Keskutuloisena olen laittanut kaikki rahat osakkeisiin ja nyt on jo kaksi sijoitusasuntoa.
Miksi laittaa rahoja kiinakrääsään.
Eka viisi vuotta meni niin että kotona oli vain sänky, 5 tuolia ja ruokapoytä ja paari patjaa jissa löhötä.
Sitten ostin 5 vuiden jälkeen osingoilla huutokaupasta design pöydän 4000 egellä. Nyt pöydän arvo on jo 7000e.
Mua ihmetyttää miten tämä herättää joissakin niin vahvaa antipatiaa. Oletteko te ehkä niitä ihmisiä jotka loukkaannutte kun lahjaksi antamanne posliiniesine päätyykin kierrätykseen?
Taitaa olla erikoisempi hulluuden muoto, johon ei vielä ole hoitoa. Hamsraushullun vastakohta varmaan.
Minulle ei esimerkiksi hammasharja tuota vähääkään iloa vaan päin vastoin, tuo mieleen että pitäisi taas varata aika hammaslääkäriin. Ei mulla silti tule pieneen mieleenkään "marittaa" sitä pois.
Jonkun verran sopisi omaa järkeä käyttää ennen kuin höyrähtää johonkin muotivillitykseen.