MIKSI on muka parempi saada lapset nuorena?

kasvan teineiksi ja aikuisiksi. Ns. ensimmäienn karsintakierros on 40-60-vuotiaana, silloin kuolee moni sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpiin yms.



Koskaan ei silti tiedä milloin kuolee, todennäköisyyksiä nämä. Minulle vanhempien menettäminen teini-ikäisenä oli kova paikka.

Raskautuu helpommin, palautuu helpommin ja tosiaan jaksaa valvoa ja venyä ja venyttää pinnaa.



t: 5 lapsen 29v äiti

MITEN HYVIÄ TAI HUONOJA VANHEMPIA ITSEKUSTAKIN TULEE.

Lisäksi esim. down-riski on pienempi kun äiti on nuori.

Itse sain lapset alle 25-vuotiaana. Minusta on mukavaa, että heillä on mahdollisuus tuntea isovanhempansa kunnolla, jopa isoisovanhempansa. Toisekseen, minä muistan vielä miltä tuntuivat tietyt asiat lapsuudessa. Ei ole mitään suurta ikäeroa meidän välillämme ja voin toivottavasti heitä paremmin ymmärtää.



Periaatteessa kunto heikkenee iän myötä (nykyään ei täysin pidä paikkaansa, sillä moni nuori ihminen on pullamössöä) ja täten nuorella etulyöntiasema.



En ollut tottunut myöskään mihinkään kovin kummoiseen elintasoon ennen lasten saantia, eikä kotona oleminen heidän kanssaan tuntunut rahallisesti kitkuttamiselta, vaikka jälkeenpäin ajateltuna sen on sitä täytynyt olla. Ei ollut mitään saavutettuja etuuksia, mistä joutui luopumaan lapsen takia, lapsi vain toi elämään paljon paljon enemmän.

Ok, muut pointit ymmärrän, mutta tuota en usko, että olisi muka kärsivällinen.

Väitän, että 99 prosenttisesti ihmisen kärsivällisyys lisääntyy iän mukana.

Nuorena on helpompi tulla raskaaksi.

Naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 23 ikävuoden jälkeen. Luonto on tarkoittanut että lapset tehtäisiin nuorena.



Siitä huolimatta monesti käy toisin. Itselläni on yksi lapsi. Ennenmmin olen hänet nuorena kuin vanhana saanut. Tässä elämäntilanteessa en voi tehdä enempää lapsia. Kuitenkin jos joskus tulee tilaisuus yrittää hänelle sisaruksia tartun siihen varmasti. Silloin olen kuitenkin todennäköisesti jo ns. vanha.

Sitä joko on tai ei.

Vierailija:

Itse sain lapset alle 25-vuotiaana. Minusta on mukavaa, että heillä on mahdollisuus tuntea isovanhempansa kunnolla, jopa isoisovanhempansa. MINUN LASTENI ISOVANHEMMAT OVAT NYT 70-VUOTIAITA. JA VIETTÄVÄT HYVIN PALJON AIKAA LASTENLASTEN KANSSA. K

Toisekseen, minä muistan vielä miltä tuntuivat tietyt asiat lapsuudessa. Ei ole mitään suurta ikäeroa meidän välillämme ja voin toivottavasti heitä paremmin ymmärtää. MINÄKIN MUISTAN. IHMISEN MUISTI LAPSUUDESTA EI HÄVIÄ AIKUISIÄLLÄ.

Periaatteessa kunto heikkenee iän myötä (nykyään ei täysin pidä paikkaansa, sillä moni nuori ihminen on pullamössöä) ja täten nuorella etulyöntiasema. KUTEN TOTESIT, ETTÄ HÖPÖ HÖPÖ

En ollut tottunut myöskään mihinkään kovin kummoiseen elintasoon ennen lasten saantia, eikä kotona oleminen heidän kanssaan tuntunut rahallisesti kitkuttamiselta, vaikka jälkeenpäin ajateltuna sen on sitä täytynyt olla. Ei ollut mitään saavutettuja etuuksia, mistä joutui luopumaan lapsen takia, lapsi vain toi elämään paljon paljon enemmän. OK. POSITIIVISTA AJATTELUA.

Toiset ovat jo lapsuudesta asti kärsimättömiä. Kärsivällisyyttä on kyllä mahdollisuus kehittää itseään. Mutta se kehittyy vasta ikääntyessä.

Sinun lastesi isovanhemmat ovat nyt seitsenkymppisiä, minun lasteni isoisovanhemmat ovat samanikäisiä. Oletan, että lapsesi ovat alle 10-vuotiaita, ainakin joku heistä. Ehtiikö hän tuntemaan isovanhempiaan kypsemmässä iässä? Äitini on nyt 50-vuotias, esikoiseni esikoululainen. On siis aivan mahdollista, että mummi pääsee esikoiseni ylioppilasjuhliin, häihin jne.



Poste Scriptum: Ap, sulla on aika huono pinna. Suututko lapsillesikin yhtä nopeasti?

Tiedätkö, että olisit ollut oikeassa 20 vuotta sitten. Nyt minun pitkä pinnani on se, mistä minut työssäni tunnetaan.

Luulen, että lapseni tulevat tuntemaan ainakin yhden isovanhemmistaan. Koska kaikki isovanhempien vanhemmat ovat kuolleet 80-90-vuotiaina. Ja vuosi vuodelta eletään pitempään. Mutta totta, etteivät he tule tuntemaan ihan samassa määrin kuin sinun lapsesi.

Mutta minusta on huono syy tehdä lapset nuorena, jotta isovanhemmista olisi iloa. Yhtä huono syy on se, että haluaa itse tutustua omiin lapsenlapsiin.

Vierailija:

Sinun lastesi isovanhemmat ovat nyt seitsenkymppisiä, minun lasteni isoisovanhemmat ovat samanikäisiä. Oletan, että lapsesi ovat alle 10-vuotiaita, ainakin joku heistä. Ehtiikö hän tuntemaan isovanhempiaan kypsemmässä iässä? Äitini on nyt 50-vuotias, esikoiseni esikoululainen. On siis aivan mahdollista, että mummi pääsee esikoiseni ylioppilasjuhliin, häihin jne.

Poste Scriptum: Ap, sulla on aika huono pinna. Suututko lapsillesikin yhtä nopeasti?

välinpitämättömien ja psyykkisesti oireilevien isovanhempien tuottamalta surulta.



Joten paras ikä meille olisi ollut joskus viidenkympin hujakoilla...