Mä en ymmärrä ihmisiä jotka on aina vaan pahalla päällä ja stressaantuneita! Mulla on joka päivä kivaa, ihan vaan oman asenteeni takia!

Samaa mieltä. Hyvällä fiiliksellä saa päivästä ku päivästä paremman. Takan kahen viikon työputki ja edelleen hymyilyttää!

Mitä aiot ap tänään tehdä? Olen juuri tuollainen aina pahalla mielellä. Kerro niksisi!

Samoin!

Samaa ihmettelen. Monet tuttuni oikein lietsovat itselleen pahaa mieltä. Odottavat kaiken epäinnistuvan. Mä odotan asioiden yleensä onnistuvan ja suhtaudun nykyiseen ja tulevaan positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Käytän paljon huumoria paskoinakin päivinä. Kyllä on elämä mukavaa! En ymmärrä katkeria ihmisiä, jotka elää oravanpyörässä.

Oletko lukenut Coelhoa ja Sarasvuota ja nyt yrität elää heidän pseudofilosofiansa mukaan? No palataan vuoden päästä asiaan.

Kiva. Mä vihaan sun kaltaisia ihmisiä.

Kyllä minuakin varmaan stressaisi ja vituttaisi, jos olisi liikaa velvollisuuksia. Siksi niitä ei olekaan yhtään.

Jos sinulla olisi minun aivoni, sinäkin olisit koko ajan pahalla päällä.

Mun kaveri on tuollainen, mutta tosiasiassa kitisee avokilleen joka asiasta eikä kestä yksinoloa yhtään.

Olen varmaan tollainen murjottaja. Mua inhottaa se, kuinka osa näistä "mulla on aina kivaa" tyypeistä ei suostu näkemään asioita realistisesti tai ymmärrä, että toisinaan on vain huono päivä eikä huumori naurata. 

Esimerkki extreme päästä; kilpaurheilija on loukannut jalkansa.

Positiivinen tyyppi: "Ei se mitään, turha murjottaa tai olla pahalla päällä! Nyt voit piirtää uuteen kipsiisi hassun hauskoja kuvia, vaikka loukkaantumisesi pilasi urasi seuraavaksi vuodeksi."

Aikuisen ihmisen kiukuttelu ja valittaminen on aivan törkeää käytöstä. Jostain kumman syystä se on ikäänkuin hyväksytty Suomessa. Itse en viitsi pilata elämääni olemalla pahatuulinen. Elämä on kohdellut minua niin kaltoin että olen päättänyt olla itselleni armollinen ja aina hyväntuulinen. Olen lisäksi päättänyt hakeutua vain iloisten ja onnellisten seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tollainen murjottaja. Mua inhottaa se, kuinka osa näistä "mulla on aina kivaa" tyypeistä ei suostu näkemään asioita realistisesti tai ymmärrä, että toisinaan on vain huono päivä eikä huumori naurata. 

Esimerkki extreme päästä; kilpaurheilija on loukannut jalkansa.

Positiivinen tyyppi: "Ei se mitään, turha murjottaa tai olla pahalla päällä! Nyt voit piirtää uuteen kipsiisi hassun hauskoja kuvia, vaikka loukkaantumisesi pilasi urasi seuraavaksi vuodeksi."

Noh, tällä kilpaurheilijalla on tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko piirtää uuteen kipsiinsä hassun hauskoja kuvia ja näin viihdyttää itseään tai sitten hukuttautua epätoivoonsa ja vitutukseensa vuodeksi.

Kumpikaan ei jalkaa paranna, mutta ainakin töhertely kipsiin on mukavampaa..=)

t. myös hyvin positiivinen ihminen

Vierailija kirjoitti:

Käytän paljon huumoria paskoinakin päivinä. Kyllä on elämä mukavaa! En ymmärrä katkeria ihmisiä, jotka elää oravanpyörässä.

No siis en mäkään! Masentuneetkin voisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä lenkille ja nauraa vähän.

Sulle ei ole vissiin koskaan tapahtunut mitään pahaa? Mä olin kanssa ennen aina positiivinen ja iloinen. Sit multa kuoli lapsi. Enpä ole enää iloinen, eikä tule paljon heitettyä huumoriakaan 😕

Työkaverina negatiivinen tapaus on sit rasittava. Joka asiaan huokaus ja voi voi kun on rankkaa. Voisi sitten vaihtaa alaa. Jos joukossa toinenkin saman tyyppinen niin se negatiivisyys leviää. Onko tää muuten joku suomalainen ominaisuus?