28v ja ero mielessä...

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä suhteessa, jonka tulevaisuutta epäilen vakavasti ja ero on mielessä hyvin usein. Jotenkin kuitenkin eroaminen tässä iässä pelottaa, koska toiveissani olisi lähivuosina myös perustaa perhe. Pelkään etten löydäkään uutta kumppania ajoissa. Mistään suurperheestä en haaveile eikä elämäntilanteeni muutenkaan olisi hyvä lapsille vielä pariin vuoteen. Tuntuu kuitenkin, että tässä vaiheessa eroaminen on jotenkin riskialtista. Osittain siitä syystä yritän koko ajan saada nykyistä suhdettani toimimaan ja rakastan kyllä miestäni, mutta tuntuu että olemme liian erilaisia eikä yhteistä ole riittävästi. Epäilen jatkuvasti sitä onko hän todella sellainen henkilö kenen kanssa haluaisin perheen tulevaisuudessa perustaa....

Ero on  hyvin harvoin helppo ja mutkaton päätös. Et tarkemmin eritellyt, että mikä saa sinut miettimään eroa. Ainoa mitä voin sanoa on, että nyt se saattaa olla siinä mielessä helpompi, ettei erossa tarvitse miettiä, että miten järjestätte lapsiin liittyvät asiat. Itse olen sinua kymmenen vuotta vanhempi, eikä minulla ole kumppania. Kuten arvaat en haaveile suur-perheestä mutta elän toiveissa, että joskus kohtaan ja löydän rinnalleni kumppanin ja ihan vielä en ole halunnut sanoa hyvästejä haaveelle saada lapsi(a). Mutta minkäs teet; en kuitenkaan halua lähtea esim adoptoimaan lasta yksin. 

Minulla täysin samoja ajatuksia tällä hetkellä. Olen 27v. 4 vuotta sitten olin samassa tilanteessa toisen miehen kanssa ja olin myös peloissaan että olin liian vanha, etten ikinä saa perhettä jos nyt erotaan. Tapasin nykyinen mies 1v eron jälkeen. Nyt en tiedä jos pystyn olla hänen kanssaan. Sillä on luultavasti borderline-oireryhmä. Erittäin mustasukkainen, kontrolloiva, paranoid. Välillä. Mutta on myös hellä, rakastavainen ja kiltti. Suurin osa ajasta. Jotekin tuntuu etten pystyy eroamaan. Että olen liian vanha. Että en löydä ikinä joku toinen mies. Että rakastan sitä liian paljon. Tämä on niin ahdistavaa. Olen miettinyt tätä varmaan vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Minulla täysin samoja ajatuksia tällä hetkellä. Olen 27v. 4 vuotta sitten olin samassa tilanteessa toisen miehen kanssa ja olin myös peloissaan että olin liian vanha, etten ikinä saa perhettä jos nyt erotaan. Tapasin nykyinen mies 1v eron jälkeen. Nyt en tiedä jos pystyn olla hänen kanssaan. Sillä on luultavasti borderline-oireryhmä. Erittäin mustasukkainen, kontrolloiva, paranoid. Välillä. Mutta on myös hellä, rakastavainen ja kiltti. Suurin osa ajasta. Jotekin tuntuu etten pystyy eroamaan. Että olen liian vanha. Että en löydä ikinä joku toinen mies. Että rakastan sitä liian paljon. Tämä on niin ahdistavaa. Olen miettinyt tätä varmaan vuoden.

Raastavaa ja vaikeita päätöksiä. Kuten sanottu jo tässäkin keskustelussa ero on hyvin harvoin helppo. - Ja usein tuntuu, että sivulliset tietää paremmin yhtä lailla sen milloin pitäisi olla yhdessä kumppanin kanssa kuin oikean hetken erolla, vaan kun yksin sitä on kuitenkin vastuussa seurauksista teki miten vain. - Itse en ollut vielä 28 vuotiaana ollut yhdessä parisuhteesa niin, että olisin asunut ja elänyt kumppanin kanssa saman katon alla. Ei samassa asunnossa asuminen tietenkään mikään mitta siitä ole kuinka hyvä tai huono suhde on, mutta itse ainakin toivon, että jos saan lapsen tai lapsia, niin voisimme asua samassa osoitteessa, Aina näin ei käy, mutta toivon.  Vaan kun nyt löytäisi ensin Sen, jonka kanssa puuhata lapsia...

eroa kun vielä ehdit, ei ole yhtään myöhäistä! ja nimenomaan tuon perheenperustamishaaveen vuoksi. sulla on just hyvää aikaa löytää vielä sopivampi kumppani, ei tule hätäkään. mutta sitten tulee, jos jäät vielä pitkäksi aikaa tuohon arpomaan.