Lue keskustelun säännöt.
Hyvät vanhemmat
11.09.2017 |
Mietin kun niin usein saa lukea kun haukutaan omat porukat ja avaudutaan huonoista vanhemmista, niin onko se sitten niin poikkeuksellista että on hyvät vanhemmat.
Mulla on maailman paras isä ja äiti. Mulla ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa. Kaikki asiat joiden vuoksi protestoin pienenä, olivat oikeasti omaksi parhaakseni ja olen niistä tosi kiitollinen ja näin aikuisena ymmärrän nekin asiat, jotka silloin ihmetytti. Mulla on omia lapsia ja aion kasvattaa heidät samoin.
Olen todella kiitollinen vanhemmilleni rakastavasta, ehjästä perheestä ja onnellisesta lapsuudesta. Aion pitää heistä niin hyvää huolta kuin pystyn ja kykenen sillä he ovat opettaneet minulle mikä on elämässä tärkeintä: välittäminen ja läheiset ihmiset.
Onko se sitten oikeasti niin harvinaista? Että näin aikuisena voi vain todeta: teitte hyvän työn, kiitos siitä? Olenko tosiaan niin harvinainen ja onnekas, vai onko kuitenkin normaalia että suhde vanhempiin on hyvä?
Kommentit (0)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla