Lue keskustelun säännöt.
Mies ei saa minua nauramaan
11.09.2017 |
Mies on ihan kiva. En kuitenkaan koskaan muista nauraneeni hänen kanssaan niin, että poskiin sattuu. Suhde tuntuu todella tasapaksulta ja hän kyllä nauraa jutuilleni. Onko joku muu huomannut että yhteinen huumori on se, joka lopulta saa sukkasi pyörimään?
Kommentit (18)
Itse henkilökohtaisesti pidän sitä tärkeänä että mies saa jutuillaan minut joskus nauramaan. Vähintään viikoittain, jos ei päivittäin. Huumorintajua edes samaa suuntaan pitää olla.
Mä siis tykkään nauraa ja siitä että on hauskaa. :D Joka päivä ei tarvitse olla. Jos mies ei keksi mitään höpsöä niin mä sitten keksin. Tärkeää on myös että mies ymmärtää mun juttujen päälle. En tarkoita tässä mitään väkinäistä vitsin vääntämistä vaan arjen hauskuuksia ja persoonasta kumpuavaa iloa.
Ymmärrän kyllä jos jollekin toiselle tämä ei ole niin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet päätynyt yhteen miehen kanssa, joka ei saa sinua nauramaan?
Kyllä se huumorintaju on tärkeä asia jos varsinkin tulee huonoja päiviä .... toisen tarvii olla se läpän heittäjä... jos se ei ole miehesi se olet sinä.
Miehesi on kenties puolisosi, eikä viihdyttäjä? Pellet on naisten silmissä kertakäyttökamaa, ei vakavaan suhteeseen.
Naistennaurattaja kirjoitti:
Miten olet päätynyt yhteen miehen kanssa, joka ei saa sinua nauramaan?
Tosinpäin käännettynä miten mies on ottanut noin huumeoritajuttoman vaimon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en voisi olla miehen kanssa, joka ei minua naurata. Järkyttävää, että täällä joku kokee asian vähäpätöisenä. Millaisten kanssa te ootte yhdessä?!
Naistennaurattaja kirjoitti:
Miten olet päätynyt yhteen miehen kanssa, joka ei saa sinua nauramaan?
Taidat olla 17?
Tervetuloa parisuhteeseen Suomessa. Kun on riittävän pitkään katsonut tätä paskaa, ei ketään enää naurata. Mikään. Paitsi sarkastisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne naistennaurattajat on sitten niitä, jotka naurattavat kaikkia muitakin naisia. Kannattanee huomioida. Vahinkoja voi sattua.
Itsekin rehellisesti naistennaurattaja. :)
Mieheni ei saa mua juoksemaan/nukkumaan/sxömään marjoja/laulamaan/itkemään/käymään kirjastossa/matkustamaan Berliiniin/hakemaan uusia töitä.
Mites muilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsyttävää olla se hauska nainen suhteessa. Ne oikeat naisten naurattajat ovat sitten niin haluttuja, että olen tyytynyt osaani.
Ois vaan kiva ees joskus taas tuntea se keveyden tunne, kun saa tosiaan itse nauraa vapautuneesti.
Kuvitteletko tosissaan, että miehen tehtävä on toimia sinun viihdyttäjänäsi?
Mitä annettavaa sinulla on miehellesi? Saatko hänet nauramaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan naiseni nauramaan päivittäin paljon, mutta huomaan, että se on feikkinaurua. Nauraa jopa jos sanon esim. että no niin, nyt on kattila puhdas pistetäänpä kuivumaan. Aidosti nauraa ehkä kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä saan naiseni nauramaan päivittäin paljon, mutta huomaan, että se on feikkinaurua. Nauraa jopa jos sanon esim. että no niin, nyt on kattila puhdas pistetäänpä kuivumaan. Aidosti nauraa ehkä kerran viikossa.
Feikkaako se sängyssäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen koko olemuksessa pitäisi olla jotain sellasta jännitettä, joka saa posket naisella korviin. Ei se oo mistään väkinäisestä juttujen keksimisestä kiinni.
Sellaisia miehiä vaan on harvassa.
Naistennaurattaja kirjoitti:
Miten olet päätynyt yhteen miehen kanssa, joka ei saa sinua nauramaan?
Ja lisäksi voisi kysyä, miten olet päätynyt yhteen miehen kanssa, joka:
- Ei ole mielestäsi erityisen haluttava seksuaalisesti.
- Ei ole mielestäsi komea.
- Ei ole tarpeeksi varakas tai hyvässä työssä.
- Ei ole ystävällinen.
- Ei ole tarpeeksi älykäs.
- Ei ole uskollinen.
- Ei vietä kanssasi riittävästi aikaa.
- Ei jaa samoja kiinnostuksenkohteita kanssasi.
- Ei halua/haluaa lapsia lisää.
- Ei sovi haluamaasi ikäluokkaan.
jne.
Jos kaikki matchaa, niin onnittelen.
Minulla on henkilökohtaisesti täysin sama tilanne. Alkuun sitä ei huomannut. Liikuimme enemmän suuremmissa porukoissa ja missä naurua riitti. Mutta sitten tuli lapset ja aikaa ei riitä muuta kuin arjen pyörittämiseen. Ja yhtäkkiä ymmärsin, että tuo mies ei saa minua ikinä nauramaan. Huumori ei kohtaa. Minulla on pari ystävää, joiden kanssa aina tulee naurettua vedet silmissä. Poden masennusta ja nauru eheyttäisi, antaisi voimia. Mutta nyt tilanne on tämä. Itse saan ihmiset halutessasi nauramaan. Mutta en jaksa nauraa omille jutuilleni.
se on ihan miten itse haluaa kuvaa antaa... mielummin annan sen leikkimielisen kotona kuin jossain työyhteisössä... nimittäin töissä se voi antaa vähän liikaa välinpitämätöntä kuvaa.... tietenkään jos on lapsia niin huumori täytyy tietysti olla erilaista.... mutta miehen kanssa kaksin huumori täytyy olla tosiaan ihan luonnollista ja sillä täytyy saada tosiaan ne arjen paineet purettua... en ymmärrä mitään tosikkoja... ellei ole kuin tämä presidentti sauli niinistö ja hänen hiirulaisnaisensa.... luuletteko että ne ovat kotonakin tuollaisia??? ei todellakaan. filmaus tehdään kodin ulkopuolella ei kotona....
Meillä on yhteinen huumori eli nauretaan samoille tapahtumille elämässä. En sen sijaan muista, että olisin ikinä nauranut miehen kertomalle jutulle. Hän ei ole hauskuuttajatyyppiä eikä tarvitsekaan olla.