Miksi niin harvat perheet pyöräilevät yhdessä?

ja 4-vuotias ei osaa oikeen polkee tota pyöräänsä ja meillä aikuisilla ei pyöriä ole... (mun pyörä pöllittiin vuos sitte... ) Olis kyl ihan kivaa kesällä esim :(

Vanhempi lapsemme polkee toki jo myös itsekin, mutta jos matkaa on yhteen suuntaan yli 3 km, on mukavampi mennä niin, että lapset ovat kyydissä. Haluan, että lapset oppivat arvostamaan hyötyliikuntaa raittiissa ulkoilmassa. Siksi käy vähän sääliksi lapsia, joiden perheessä liikutaan lyhyetkin (alle 10 km suuntaansa) matkat aina autolla.

Meidän lähellä on pikatie, menepä sinne pyöräilemään, ei ole mikään nautinto!

Pyörät eivät mahdu minnekään ja jos mahtuvat, ne varastetaan heti lukkojenkin takaa.

En itsekään pyöräilisi minkään maantien varrella paitsi jos siinä olisi tosi leveä piennar. Asun kuitenkin Helsingissä ja täällä on monissa paikoissa tosi hyvät pyörätiet.

eli 14km päivässä, lisäksi muut huviajelut. Esikoisen syntymän jälkeen en ole löytynyt pyöränsatulaa, missä voisin istua. Esikoinenkin on jo leikki-ikäinen, joten pyöräilyni ovat pyöräilty. :o(



Mutta nauttikaahan syksyn kauniista keleistä ja pyöräilystä. Minä kävelen! :o)

Ja ainoastaan minun pyörässä on lasten istuin. Mies ei ole koskaan kotona niin, ettäehtisi pyöräilemään.

No vauvan kanssa voisin pyöräillä, 5v ajaa vielä aika hiljaista vauhtia, että minä en pysy vauvan kanssa pystyssä jos ajan samaa vauhtia :)

Ja 2v ei osaa vielä ollenkaan ajaa pyörää.



Ja kaiken lisäksi olen vielä laiska eli on paljon mukavampi liikkua kolmen lapsen kanssa omalla autolla tai sitten ihan kävellen jos mennään ulkoilemaan.

näissä kaveri- ja tuttavaperheissäni on melkein kaikissa 1 tai 2 lasta. Ei mekään tehtäis noita pyöräretkiä, jos meillä ois 3 lasta, koska vanhin lapsi ei jaksaisi vielä pyöräillä niin pitkiä matkoja. Tai yhteen suuntaan kyllä jaksaisi ainakin sellaiset 5 km, mutta ei varmasti kotiinpäin. Ja meillä mies on tosiaan illat kotona, joten siksi pyöräily onnistuu niin hyvin. Suosittelen kyllä lämpimästi pyörien ostamista sekä äidille että isälle ja niihin pyöränistuimia. Lapset kyytiin ja ihanaan syksyiseen metsään tms. ajelulle. Varmasti lapsetkin nauttivat paljon enemmän kuin ainaisesta autolla ajelusta! Ja pyörät kunnon lukoilla pyörätelineeseen, kaiteeseen tms. kiinni, ettei sitä varasteta niin helposti.

Surkeita veikkoja.

ei ole juuri huvittanut lähteä pyöräilemään. Selvisin onneksi pelkällä säikähdyksellä, mutta tuo osoitti minulle, kuinka turvaton pyöräilijä loppujen lopuksi on.

Mies kulkee 8 km työmatkan pyörällä, minä puolta lyhyemmän. Tytär ei ole ollut innokas pyöräilijä kumma kyllä, koulumatkat kävelee. Enemmän olisi pitänyt hänen kanssaan pyöräillä, mutta kun pikkuveljet syntyivät niin mulla tuli parin vuoden tauko pyöräilyyn kun kaksosia ei voi kuskata yhtä aikaa pyörällä, ainakaan talvella. Tällä alueella ei oikein pyöräkärrykään käy. Kateudella katselin viime kesänä Hollannissa sikäläisiä lastenkuljetussysteemejä.



Mutta nyt kuljetaan päiväkotimatkat 3 v pikkuveljien kanssa pyörillä. Pojat polkee ja minä juoksen, päiväkodin pihasta jatkan omalla pyörällä töihin. Näistä kahdesta on kasvamassa innokkaita pyöräilijöitä.



Pyöräily on monesti se helpoin ja nopein tapa liikkua paikasta toiseen. Kauppakassi kulkee kätevästi lastenistuimessa, osa ostoksista repussa. Parkkiongelmia ei ole, pääsee ovelta ovelle. Pysäkeillä ei tarvitse seisoskella palelemassa eikä tarvi kytätä aikatauluja. Lähialueet tulee tutuksi, löytyy kivoja kohteita. Ystäväperheistä parissa kuljetaan myös suht paljon pyörillä mutta lähinnä kesäisin.

meillä vanhemmilla ei ole pyörää, eikä rahaa ostaa sellaisia. Lisäksi meidän lukiolaisia tuskin kiinnostaa pyöräillä meidän kanssamme.

mutta aloitettiin vasta kun kuopuskin jaksoi ja osasi polkea sen pari kilsaa ees taas. En tykkää ajaa lasten istuimen kanssa, kun olen itse niin kevyt (50 kg) että tuntuu että pyörä alkaa huojua sen kanssa. Nyt kuopus on jo 5 v. ja 5 km matka edestakaisin taittuu helposti. helsingissä on ihana pyörällä, koska reittejä on niin paljon ja pyörällä kulkien läheltä löytyy tosi monta kivaa juttua: meiltäkin on alle 5km mm. uimarannoille, kirjastoon, pariin museoon, keilahalliin, tennsikentälle, kauppakeskukseen, urheilukentälle ja kohta myös elokuviin :-)

Tai sitten heillä on aina niin kiire, että täytyy valita nopein kulkutapa (tämä on kyllä minusta huono asia).

Ilman koiraa käydään tietty kauppareissut, puistokäynnit jne. Meillä on kahden lapsen peräkärry miehen pyörässä, lisäksi mulla on turvaistuin, ja miehen pyörään on, mutta ei just nyt asenettuna. Lapset 1 ja 3 on joko kärryssä tai istuimessa.



Koiranulkoilutusreissuissa esikoinen usein pyöräilee ja vauva on rinkassa tai rattaissa.

Minä omalla moottoripyörällä ja mies isommalla missä laspi (10v) kulkee mukana.

Ja mukavaa on!