Lue keskustelun säännöt.
Minuuteni on rikottu
11.09.2017 |
Olin kiusattu koko peruskoulun ajan. Kiusaaminen oli niin henkistä kuin fyysistäkin. Tosin fyysinen kiusaaminen väheni, kunnes loppui melkein kokonaan yläasteelle siirtymisen myötä. Tilalle tuli aivan käsittämätön kiusaamisen muoto. Kai se luetaan henkiseksi kiusaamiseksi, mutta en aina edes tajunnut, että minua kiusataan. En oikein tiedä miten selittäisin asian...
Asiaa on todella vaikea selittää enkä oikein itse vieläkään tajua, mitä minulle tehtiin. Tuntuu kuin mieleni olisi käännetty minua vastaan, että se olisi muokattu, koko persoonallisuuteni, identiteettini ja minuuteni kadotettu. Kerron esimerkin. Joku saattoi kehua esimerkiksi käsialaani kauniiksi, ilahduin ja kiitin, jonka jälkeen minulle naurettiin ja sanottiin jotain vastaavaa kuin: "luulitko oikeasti? Ei todellakaan. Hahhaha." Tai, että jokin asia tapahtui, minulle tehtiin jotain ja seuraavaksi muut väittivät, että tätä ei tapahtunut tai toisinpäin, että jokin asia olisi tapahtunut, vaikka ei olisikaan. Usein myös kävelin väärin, juoksin väärin ja puhuin väärin.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? En vieläkään oikein ole tietoinen itsestäni tai uskalla kohdata itseäni. En nytkään pysty kertomaan miltä minusta tuntuu. Ei niin, että en pystyisi laittamaan kokemaani sanoiksi vaan en itse tiedosta omia tunteitani. Olen jatkuvasti hämmentynyt ja sekaisin. Olenko hullu?
Kommentit (17)
Mä uskon että se johtuu juurikin siitä ettei ole saanut sitä aitoa palautetta. Tarkoitan että lapsen kasvaessa lapsen tekoihin ja käytökseen reagoidaan jollain tavalla, josta lapsi oppii mikä on ok-käytöstä ja mikä huonoa. Voi testata että jos teenkin toisin, muuttuuko reaktio. Kun kiusattu tekee mitä tahansa, se on aina väärin. Palaute on aina huonoa. Miten tuollaisessa voisi sitten kasvattaa toimivan "kompassin" joka auttaa ohjaamaan omaa käytöstä?
Toinen juttu on se, että kiusattu joutuu koko ajan muokkaamaan omaa käytöstään sen mukaan ettei tulisi taas kiusatuksi. Pitää yrittää olla näkymätön ja kadota, jotta joku ei löytäisi kiusattavaa. Varsinkin kaikki persoonalliset piirteet, osaamiset,vahvuudet, otetaan heti kiusaajan hampaisiin ja täten ne ovat kuin annettuja aseita joita käyttää sinua vastaan. Parempi piilottaa ne ja itsekin väheksyä niitä.
Nämä nyt on sellaisia omia keskeneräisiä pähkäilyjä.... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusattu myös on valitettavasti usein oppinut tukahduttamaan ne tunteet, koska on ollut pakko. Niitä on sitten vanhempana joskus äärimmäisen hankalaa saada takaisin! Sen olen itse huomannut.
Mielen voima on uskomaton. Jos olet kiusattu ja joku ruokalassa vaikka alkaa haukkua sinua, tökkii jotta tiputtaisit tarjottimen ja joutuisit noloon tilanteeseen, ehkä heittää sinua jollain, niin kiusatun on vain pakko tukahduttaa ne tunteet koska nyt pitää syödä ne lihapullat,nyt on ruokatauko, pitää vaan jatkaa koska muuten tilanne eskaloituu vielä nolommaksi ja kaikki nauraa. Vaikka kurkkua kuristaa ja joutuu taistelemaan nousevia kyyneleitä vastaan ja puremaan kieltä jotta saa ne tyrehdytettyä ettei kaikki näe, niin mielen voima on niin uskomaton että ne tunteet saa lytättyä alas ja jatkettua päivää kuin mitään ei olisi muka tapahtunutkaan.
Aikuisena en edes pystyisi siihen, uskoisin.
jaa-a, mitäpä sulle sanoisi. Mennä eteenpäin, kääntää uusi sivu, alkaa ottamaan yhteyttä uusiin ihmisiin, jotta saisit uusia ystäviä.
Minuuden saa takaisin kun tietoisesti harjoittaa omaa tahtoaan, sanoo ja tekee juuri niin kuin miltä tuntuu. Mutta tietenkkään tahallaan loukkaamatta ketään. VOisit aloittaa vaikka ihan fyysisestä itsepuolustuskurssista, ja opetella pitämään puoliasi.
Et ole hullu. Reagoit täysin normaalisti manipulointiin jota sinulle on tehty. Onneksi tiedät mistä se johtuu, eikö? Nyt vain luet lisää aiheesta ja ehkä kysyt onko sinun mahdollista päästä terapiaan/saada muita tukimuotoja. Kyllä se siitä ajan ja tiedon kanssa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiusattu myös on valitettavasti usein oppinut tukahduttamaan ne tunteet, koska on ollut pakko. Niitä on sitten vanhempana joskus äärimmäisen hankalaa saada takaisin! Sen olen itse huomannut.
Mielen voima on uskomaton. Jos olet kiusattu ja joku ruokalassa vaikka alkaa haukkua sinua, tökkii jotta tiputtaisit tarjottimen ja joutuisit noloon tilanteeseen, ehkä heittää sinua jollain, niin kiusatun on vain pakko tukahduttaa ne tunteet koska nyt pitää syödä ne lihapullat,nyt on ruokatauko, pitää vaan jatkaa koska muuten tilanne eskaloituu vielä nolommaksi ja kaikki nauraa. Vaikka kurkkua kuristaa ja joutuu taistelemaan nousevia kyyneleitä vastaan ja puremaan kieltä jotta saa ne tyrehdytettyä ettei kaikki näe, niin mielen voima on niin uskomaton että ne tunteet saa lytättyä alas ja jatkettua päivää kuin mitään ei olisi muka tapahtunutkaan.
Aikuisena en edes pystyisi siihen, uskoisin.
Minä kuvittelin ympärilleni pleksin. Siis ihan konkreettisesti kuvittelin. Että siihen pysähtyvät huudot ja voinapit. Arvaktaa kestikö liki 40-vuotiaaksi saada se vitun pleksi sitten pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jaa-a, mitäpä sulle sanoisi. Mennä eteenpäin, kääntää uusi sivu, alkaa ottamaan yhteyttä uusiin ihmisiin, jotta saisit uusia ystäviä.
Minuuden saa takaisin kun tietoisesti harjoittaa omaa tahtoaan, sanoo ja tekee juuri niin kuin miltä tuntuu. Mutta tietenkkään tahallaan loukkaamatta ketään. VOisit aloittaa vaikka ihan fyysisestä itsepuolustuskurssista, ja opetella pitämään puoliasi.
Olisit voinut jättää sanomatta. Et näköjään ymmärrä. Oletko kenties itse kiusaaja?
Kunpa pahimmat kiusaajat eläisivät viikon sitä kiusatun elämää ja tajuaisivat mitä tekevät. Tuollaisia kuspäitä riittää joka koulussa ja luokassa. Elämänpilaajia eikä kiusaajia, niitä he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lämpimästi psykologin palveluja. Luulen, että puhumalla kokemuksistasi saisit parempaa selkeyttä minuudestasi ja saisit tarvittavaa vastakaikua ajatuksillesi.
Et ole hullu! Nro 2 pohtikin jo hyvin asiaa. Onneksi tuosta menneisyydestä huolimatta on mahdollista kasvaa aika ehjäksi ja hyväitsetuntoiseksi ihmiseksi. Vaatii vain valitettavasti hemmetin paljon työtä, aikaa ja todennäköisesti aikamoista kriiseilyä. Psykologilla käyminen ja terapia kannattaa, ja sinne mennessä kannattaa kertoa rehellisesti mitä on kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko "itkuinen olo"?
Haitko saikkua, muttet saanut?
BUAAHAHAHAHAA!
Nuohan oli itse erittäin epävarmoja lapsosia, jotka varmasti kysyivät kavereilta luvan ja mielipiteen joka asiaan. Et edes pyytänyt heidän kantaansa yhtään mihinkään vaan he joutuivat tyrkyttämään arvottomia aatelmiaan väkisin. Löydät kyllä hyvääkin seuraa, jonka kanssa hahmottaa elämää ja minuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ala-aste oli pelkästään tälläistä. Yläasteella väheni,mutta edelleen tuttuja naamoja jotka jatkoivat kyseistä hommaa. Lukiossa nyt tokaa vuotta. Menin sellaiseen mihin kukaan tuntemani ei mennyt. Tuntunut nyt epätodelta, varsinkin kun ei edes itse tiedä kuka on. Muut kyllä tuntuvat pitävän siitä persoonasta mitä pidän yllä. Nykyään olen kokoajan äänessä ja mukana sekä olen jollain tapaa suosittukkin jopa. Pelkään kait saman kiusaamisen toistuvan jos palaan edes hieman entiseen minääni.
Kiusaaminen on vaikuttanut minun minäkuvaani ja elämääni todella paljon, vaikka olen pärjännyt myöhemmin hyvin opinnoissa ja työelämässä. sain apua hypnoosihoidosta, jossa pyrittiin vaikuttamaan siihen jollain tavalla omaksumaani ajattelutapaan, että en ole minkään arvoinen. Olen käsitellyt asiaa muuten itsenäisesti ja psykologin kanssa. Vasta tuo hypnoosihoito auttoi minua eteenpäin. Samaa mieltä olen kuin joku aiemmin kommentoinut. Olisi hyvä, jos kiusaaja/kiusaajat voisivat kokea edes päivän ajan kiusatun olotilaa. Vasta silloin tästä kauheudesta tulisi loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut tuota samaa ja välillä on myös jätetty täysin huomiotta niin kuin minua ei olisi ollutkaan. En jaksa tähän nyt romaania kirjoittaa, mutta toivon kaikkea hyvää elämääsi. Ehkä me vielä selvitään ja ollaan niitä voittajia sitten lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ollut tuota samaa ja välillä on myös jätetty täysin huomiotta niin kuin minua ei olisi ollutkaan. En jaksa tähän nyt romaania kirjoittaa, mutta toivon kaikkea hyvää elämääsi. Ehkä me vielä selvitään ja ollaan niitä voittajia sitten lopulta.
Tuo täysin huomiotta jättäminen, tietoinen syrjintä ja tahallinen eristäminen ovat kyllä yksi pahimpia kiusaamisen muotoja, kun siihen ei oikein voi puuttua, mutta myös sen takia, mitä se tekee kiusatun mielelle. Vielä kun se tapahtuu niin tärkeässä kehitysvaiheessa, voi omanarvontunto olla aivan pohjalukemissa pitkään sen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ollut tuota samaa ja välillä on myös jätetty täysin huomiotta niin kuin minua ei olisi ollutkaan. En jaksa tähän nyt romaania kirjoittaa, mutta toivon kaikkea hyvää elämääsi. Ehkä me vielä selvitään ja ollaan niitä voittajia sitten lopulta.
Tuo täysin huomiotta jättäminen, tietoinen syrjintä ja tahallinen eristäminen ovat kyllä yksi pahimpia kiusaamisen muotoja, kun siihen ei oikein voi puuttua, mutta myös sen takia, mitä se tekee kiusatun mielelle. Vielä kun se tapahtuu niin tärkeässä kehitysvaiheessa, voi omanarvontunto olla aivan pohjalukemissa pitkään sen jälkeenkin.
Kiitos viisaasta viestistäsi. Kyllä se pahalta tuntuikin, kun kaikki olivat niin kuin olisin pelkkää ilmaa. Välillä yritin pysyä muiden mukana, mutta kävihän se sitten lopulta liian rankaksi kun kukaan ei puhunut mitään ja tiesin etten ollut toivottua seuraa. Toisaalta myös se pilkka oli kamalaa eli ehkä mieluummin kuitenkin olin näkymätön. Aika hyvin olen noista ajoista selvinnyt. Luotto ihmisiin on kyllä mennyt ja rohkeutta olla oma itsensä puuttuu. Kuitenkin hyvä mielikuvitus ja tyytyväisyys pieniin asioihin ovat auttaneet eteenpäin. Toisaalta olisin kaivannut sellaista huoletonta elämää, eikä jatkuvaa stressiä koulussa. Silloin elämä olisi ollut täydellistä. Nyt yritän vähitellen rakentaa itsestäni sellaista kuin haluan olla. Ikävää, kun kiusaamiseen ei puututa. Kiusaajien pitäisi myös itse kokea samaa, että ymmärtäisivät kuinka epäinhimillistä väkivaltaa se on. Turhaa toisten elämän pilaamista.
Valitettavasti tiedän todella tarkasti mitä tarkoitat! :(