Kun vain toinen haluaa

Kaipailisin naisnäkökulmaa parisuhteen haluttomuuteen liittyen ja ajattelin, että tämän foorumin lukijoista sellaista voisi löytyä.:) Toivoisin kokemuksia ja ajatuksia sekä naisilta, jotka ovat itse kärsineet/kärsivät haluttomuudesta että naisilta, jotka elävät parisuhteessa jossa haluttomuutta on toisella osapuolella. Enkä tarkoita tässä yhteydessä sellaista tilapäistä haluttomuutta, jota on jokaisessa parisuhteessa läsnä jossain vaiheessa (pienet lapset, stressi, sairastuminen ym). Tarkoitan siis pitkäaikaista/pysyvää haluttomuutta parisuhteessa, jossa asiat muilla osa-alueilla toimivat hyvin.

Olen siis itse elänyt tämänkaltaisessa parisuhteessa kymmenkunta vuotta ja tulevaisuuden vuoksi kaipailisin hieman ajatuksia ja kokemuksia nykyisiltä tai entisiltä kohtalotovereilta. Ihan kadulla vastaantulevien kanssa ei tästä aiheesta oikein osaa keskustelua aloittaa, joten näin anonyymisti verkossa toivoisin että keskustelukumppaneita löytyisi.

Eli jos elät tai elit parisuhteessa, jossa sinä tai toinen on/oli haluton, kuinka olet tilanteesta selvinnyt, vai oletko? "Helppo" vaihtoehto olisi varmastikin erota mutta tilanteessa, jossa on jo lapsia ja parisuhteen muut osa-alueet toimivat hyvin, niin ero ei itselleni ole ensisijainen ratkaisu. Mutta totta kai, jos jatkuvasti joutuu vain toivomaan olevansa haluttu, ei sitäkään varmasti loppuikäänsä jaksa.

Mutta kuinka teillä menee/meni? Ja kuinka siitä selvisit tai olet ajatellut selvitä? Laita viestiä viestiketjuun ja/tai sähköpostilla osoitteeseen eyeswideshut@suomi24.fi. Kaikki kommentit ovat oikein tervetulleita!:)