Oletko ollut raskaana hankkinut lapsen niin, että mies ei ole ollut täysillä ajatuksen takana (tai ei ollenkaan)? Miten siinä kävi?

up

Olin raskaana, tein abortin. Oikea päätös.

Vauvakuumehuuruissa jätin ehkäisyn pois ja sanoin miehelle, että jos ei lasta halua, saa huolehtia ehkäisyn. Tuloksena ihana, isän kovasti rakastama poika.

Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vauvakuumehuuruissa jätin ehkäisyn pois ja sanoin miehelle, että jos ei lasta halua, saa huolehtia ehkäisyn. Tuloksena ihana, isän kovasti rakastama poika.

Tämä tapa on se oikea tapa tehdä tämä temppu. Valehtelu ja ehkäisystä luopumisen pimittäminen ovat väärin. Jos taas mies on niin nautinnonhaluinen ja vässykkämäinen, ettei itse osaa omasta perhesuunnittelustaan huolehtia haluamallaan tavalla, niin siinä on turha mutista jos perheenlisäystä siunaantuu.

Minua jotenkin ällöttää sellainen ajattelu, että miehen tahtoa ei kunnioiteta tasavertaisena, vaan mieheen suhtaudutaan kuin lapseen tai älyllisesti kehitysvammaiseen. Että ei se Timppa ymmärrä, mikä hänelle itselleen on parasta, kyllä naiset tajuaa nämä jutut paremmin, ja Timppakin ihan varmasti sitten rakastaisi sitä lasta, kun sellainen tulisi maailmaan. On totta, että suurin osa isistä lopulta rakastaa lapsiaan, vaikka nämä olisivat ei-toivottuja, näin luonto on tarkoittanut. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miehen itsemääräämisoikeutta ei tarvitsisi kunnioittaa. Kyse on vakavasta asiasta, vaikka joidenkin mielestä miehen toive lapsettomuudesta / lastenteon lykkäämisestä on kuin pikkulapsen halu olla ottamatta rokotetta siksi, koska se sattuu, ja kuten pikkulapsi tajuaa muutaman vuoden kuluttua mamman tehneen hänelle palveluksen valitessaan rokotuksen tämän puolesta, on mamman miehenkin parhaaksi se, että mamma "viisaampana" päättää lisääntymisestä. Sen ei todellakaan pitäisi mennä niin.

Vahinkoja tietysti sattuu ehkäisystä huolimatta. Minusta on aivan käsittämätöntä, jos aihe on parisuhteessa eläville aikuisille tabu. Minä puhuin jo 18-vuotiaana mieheni kanssa siitä, jo kymmenen vuotta ennen kuin lastenteko oli ajankohtaista, mitä kumpikin haluaisimme tehdä, jos vahinko kävisi. Ja asiasta on vuosien varrella puhuttu avoimesti, sillä se elää ajassa ja elämäntilanteiden mukaan. On aivan käsittämätöntä, jos aikuisille ihmisille käy vahinko, eivätkä he ole koskaan aiemmin puhuneet siitä, miten silloin haluaisivat toimia (ellei kyse ole yhden illan jutusta). Tätä kommunikointiongelmaa on molemmilla sukupuolilla. Mikään ehkäisy ei ole 100 % varmaa, joten puhukaa hyvät ihmiset tästä kumppaneidenne kanssa, jos ette ole sitä vielä tehneet. Kun kumpikin pelaa avoimin kortein, kumpikin tietää, minkälaisen riskin ovat ottamassa harrastaessaan seksiä, ja kumpikin voi arvioida, kannattaako riskiä ottaa.