Tunne kun tapaa "sen oikean"

Googleta Limerence. Joku on sanonut ettei ihminen rakastu ennenkuin on depressiivistä ylikuormaa.

Miten vahvasti koet yleensä ja ylipäänsä tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Miten vahvasti koet yleensä ja ylipäänsä tunteita?

Siis nykyään?

Järki tullut sulle iän myötä päähän.

En ole ihan paras asiantuntija näissä asioissa, mutta siis luulisin että ei ainakaan kannata odottaa, että nämä ihastumis-/rakastumis -kokemukset toistuisivat ihan samanlaisina.

Minulle tuli "jalat alta"-kokemus reippaasti yli 4-kymppisenä. Eli on se mahdollista myös teinihuuma-vaiheen jälkeen. Ja ei rakastuminen tule kello kädessä, vaan aina odottamatta ja yllättäen.

Mulla oli niinpäin että ensimmäisen poikaystäväni tuntui lähes kuin veljeltä. Tokaan taas rakastuin ihan hullun lailla (ja sen kanssa edelleen yhdessä). Että omalla kohdallani vaikuttaisi riippuvan ihan tyypistä, ei niinkään iästä tai järjestyksestä. :)

Vierailija kirjoitti:

Tilanteeni lyhyesti. Alle 18 vuotiaana kun ihastuin, niin menin aivan sekaisin mielessä pyöri vain ihastuksen kohde. 18 vuotiaana aloin seurustella ja tuo suhde kesti noin 11 vuotta. Olen ollut nyt noin 2 vuotta sinkkuna ja mielestäni olen päässyt erosta yli hyvin. Olen käynyt treffeillä ja tavannut kiinnostavia ihmisiä, mutta sitä tunnetta että toinen vie jalat alta ja laittaa "pään sekaisin" en ole kokenut.

Johtuuko tämän kokemuksen puute, siitä etten ole tavannut sitä oikeaa vai eikö tällä iällä sitä enään muutenkaan tunne? Kokemuksia kaipailisin.

Eihän se käskien tule, ihastuminen, tulee jos tulee. Minä olen 5kymppisenä kuin uudelleen teini-iässä ja ihan korviani myöten ihastunut, taas. En uskonut että näin voi enää käydä. Vielä hetki sitten vannoin pysyväni ikisinkkuna, nyt ajatukset täyttää mies jonka vuoksi voisin heittää kaiken muun menemään. Naurettavaa ja lapsellista, vaikka mitäpä pahaa siinä on että toisesta ihmisestä pitää.

Ei mulle tullu nykyisen kohdalla tuota "pää pyörällä ja jalat meni alta sukkien pyöriessä jaloissa". Se oli ennemminkin niin, että seksi oli järisyttävän ihanaa, luonne vielä parempi ja en vaan saanu pidettyä itteeni aisoissa että olisin ollu laittelematta viestiä/ ollu soittamatta.

Kaikki vaan klikkas täysillä ja rakkaus syventyi lyhyessä ajassa palavaksi. Ja lopputuloksena yhteenmuutto. Enkä kadu pätkääkään. Tuo mies vaan on mulle se oikea! Nyt sen tiedän täysin.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan paras asiantuntija näissä asioissa, mutta siis luulisin että ei ainakaan kannata odottaa, että nämä ihastumis-/rakastumis -kokemukset toistuisivat ihan samanlaisina.

Joo ei välttämättä toistu samanlaisena, voi olla toisella kertaa jopa pahempaa :) Minä ihastuin nuorempana erääseen mieheen jonka kanssa ei päädytty yhteen vaikka tunne oli molemminpuolinen. Vaati vuosien työskentelyn kotikaupungin ulkopuolella että pääsin hänestä yli. Nyt sain töitä kotikaupungistani ja tapaan miestä viikottain työpaikallani ja tunteet iskivät takaisin kahta kovemmin. 

28-vuotiaana ja 50-vuotiaana olen ollut 100-varma että olen tavannut sen oikean. Väärässä molemmilla kerroilla.

Voiko 2 ihmistä ihastua 100% yhtä vahvasti yhtä aikaa? Luulen, että toinen on aina se vähän enemmän ihastuneempi ja se vetää sitten sen toisen pikkuhiljaa mukaansa.  Onpa se melkoinen sattuma, että tuollainen "jalat alta" -ihastuminen voi osua yhtäaikaa molemmille.

19-vuotiaana ja 15-vuotiaana tullut tunne että nyt on se oikea. Oikeassa molemmilla kerroilla.

Vierailija kirjoitti:

Voiko 2 ihmistä ihastua 100% yhtä vahvasti yhtä aikaa? Luulen, että toinen on aina se vähän enemmän ihastuneempi ja se vetää sitten sen toisen pikkuhiljaa mukaansa.  Onpa se melkoinen sattuma, että tuollainen "jalat alta" -ihastuminen voi osua yhtäaikaa molemmille.

Voi, kerran 50 vuodessa.